Ihmisen ekologinen jalanjälki ja lapsen saaminen
Olipas vaikea miettiä otsikkoa...
Olen vauvakuumeillut jo vuosia mutta eräs seikka mietityttää. Kuinka peustelette itsellenne lapsen saamisen epäekologisuuden? Siis sen, että lapsen saaminen aiheuttaa valtavasti jätettä ja kuluttaa energiaa, ainakin pitkällä aikavälillä. Kun lapsi siis kasvaa, hänestä tulee kulutusyhteiskunnan jäsen, joka syö, liikkuu ja muutenkin kuluttaa paljon. Vaikka otetaankin huomioon se, että monet tällä palstalla ja minäkin, yrittää elää niin ekologisesti kuin pystyvät, niin kyllähän me täällä kulutamme maapallon energiavaroja järjettömät määrät päivittäin. Vesi (jo yksi vessan vetäminen kuluttaa varmaan samanverran vettä kuin jollakin kehitysmaassa on koko päiväksi), kodin laitteet, kasvavan lapsen tarvikkeet, koululaisen villityksen ja lelut (joiden kanssa varmasti on liemessä kun lapsi haluaa kun kaikilla muillakin on).
Toivottavasti ymmärrätte pointtini. En siis todellakaan tuomitse lapsiperheellisiä, haluaisin itsekin kovasti omia lapsia. Tämä seikka vain vaivaa mieltäni kovasti ja haluaisin kuulla, mitä muut asiasta ajattelevat. Lähupiiristäni kukaan ei ymmärrä näitä ajatuksia, onneksi miehen kanssa voi puhua. Hänen kanssaan olemme miettineet, kuinka voisimme mahdollisimman vähän rasittaa ympäristöä. Mutta se tuntuu vaikealta. Ts. tuntuu, ettei mikään riitä, kun maapallo voi oikeasti niin huonosti. Tietty teemme itsestäänselvyydet, kierrätetään, lajitellaan, säästetään jne. Mutta siltihän me kulutamme koko ajan. Kaupungissa on vaikeaa ostaa pakkaamatonta lähiruokaa ja lisäksi rahatilanteemme on huono johtuen siitä, että olemme opiskelijoita molemmat. Kaikkein ekologisinta varmaan olisi olla jatkamatta sukua ja lisäämättä maailman ihmismäärää. Adoptio tuntuu vaikealta ja hitaalta, olemme 30-vuotiaita ja minulla on ollut sairaus, joka estääkin sen (nyttemmin olen terve, mutta se ei muuta asiaa).
Kannan huonoa omaatuntoa jatkuvasti liittyen juuri ekologiseen kuluttamiseen (voiko kuluttaminen olla ekologista?!) ja siihen liittyviin päätöksiin. Ja tämä vauva-asia rassaa kovasti mieltä.
Kommentit (7)
Meillä on täällä neljä kuluttavaa ekoihmistä kasvamassa ja koululaiset jo kummasti kertovat ekoteoistansa kaveripiirille (ja toivottavasti heidän vanhemmillensakin). Neiti ysivee varsinkin kertoo kauhuilmeillä joistain kaveriperheistä, joissa ei esim. kierrätetä roskia. Ja on kuulemma ääneenkin ihmetellyt asiaa. Ravintoasioissa on aika taitava myöskin ja puhelias tottakai - kuten äitinsäkin... ;-) Nestle-boikottiin osallistuu melkein enemmän asenteella kuin minä. Myöskin olen huomannut, että hänelle sellainen lähimmäisten-, eläinten- ja luonnonkunnioitus on aivan itsestäänselvyyksiä. Tekee äidin usein todella ylpeäksi käytöksellään. =) Esikoinen on ehken enempi perusluonteeltaankin sellainen minä-itse-tyyppi, mutta silti huomaan kasvatuksellamme saaneemme jonkinsortin omantunnon aikaiseksi tietyissä jutuissa. Ainakin isojen ajatusten suhteen.
Eli nämä kuluttavat pikkuihmiset toivottavasti isoinakin kuluttavat vähemmän kuin muut ja yrittävät omalta osaltaan opettaa myös muita tässä asiassa. =)
Kiitos kommenteistanne, ne olivat todella tarpeen ja loivat positiivista henkeä!
Mieleeni on jäänyt Pentti Linkolan kommentti asiaan. Hän sanoi jossain haastattelussa, että " itsensä monistaminen tai kahdentaminen" (jotain tuollaista ilmaista hän käytti) on perustarve ihmiselle, mutta kaksi lasta riittää. Useampi on liikaa. Minut yllätti hänen avara kantansa, kun hän on muuten aika tiukoilla linjoilla ja olisi voinut odottaa jyrkempää kantaa lisääntymiseen.
Terve!
Kirjoituksesi sai minut kovin miettiliääksi. Esitit mielenkiintoisia juttuja. Kaikkihan me ratkaisemme omalla tavallamme nämä asiat, ja siksi kerron jotain omista ajatuksistani.
Olen itse pohtinut paljon samantyyppisiä kysymyksiä, ja pohdin edelleen. Jossain vaiheessa oivalsin, että ekologisuus aatteena ei voi vastata minulle lopullisesti tärkeisiin kysymyksiin. Tärkeät kysymykset joita pohdiskelin alkoivat olla niin filosofisia, että ekologisuus aatteena alkoi tuntua puutteelliselta.
En nyt tarkoita että ekologisuudessa olisi mitään huonoa, päinvastoin. Se on aate jota kaikkien pitäisi kunnioittaa. Kysymys on enemmänkin jostain laajemmasta käsitteistöstä, elämänkatsomuksesta tai uskonnosta.
Elämänkatsomus ja uskonnot ovat kautta aikojen vastanneet ihmisille niihin filosofisiin kysymyksiin kuten ' miksi olemme täällä maapallolla' tai mitä varten lisääntyä. Ekologisesta näkökulmasta katsottuna ainakaan minä en voi löytää tyhjentävää vastausta näihin kysymyksiin. Siispä minun ainakin on myönnettävä, ettei ekologisuus ole kaikenkattavan selittävä ideologia.
Oman maailmankatsomukseni mukaan ( Olen Vaisnava ) ihmisellä on tiettyjä perustarpeita, jotka ovat yhteisiä myös eläimille: Kaikki syövät, nukkuvat, lisääntyvät ja puolustautuvat. Nämä perustarpeet ovat ja pysyvät eivätkä muutu miksikään. Meidän on hyväksyttävä että elämä on sellaista, ja tehtävä nämä asiat parhaalla mahdollisella tavalla. Niiden kieltäminen tai tukahduttaminen keinotekoisesti aiheuttaa ongelmia.
Minusta on kiva, että olet pohdiskellut tätä asiaa. Oma kommenttini sinulle voisi olla jotakuinkin sellainen, että älä murehdi onko lasten tekeminen ekologista tai ei. Murehdi sitä että miten kasvatat lapsesi mahdollisimman ekologisesti ja tiedostamaan ne samat asiat jotka ovat sinulle tärkeitä.
Ei kai ympäristöystävällinen elämäntapa voikaan mikään kaikenkattava ideologia olla. Alkuperäinen kirjoittajahan haluaa lasta, eli hänen ei millään ideologialla tarvitse enää itselleen perustella, miksi lisääntyä. Ympäristöystävällinen ajattelutapa vain helposti painottuu kulutuksen minimoimiseen, ja kulutus tietysti lisääntyy sitä mukaa, mitä enemmän ihmisiä yhteiskunnassamme asuu. On kuitenkin helpottavaa ja järkevääkin ajatella välillä ympäristöystävällisyyttään myös muuten kuin suoran kuluttamisen kautta: itseään kansalaisena ja yhteiskunnan osana, ja uusien kansalaisten kasvattajana.
Minusta uusien tiedostavien kansalaisten kasvattaminen on suorastaan kansalaisvelvollisuus, kun vähemmän tiedostavat (alemmin koulutetut, enemmän kuluttavat, vähemmän ympäristöasioita ajattelevat) tuntuvat lisääntyvän hälyttävää vauhtia ; )
Tässä yksi mahdollinen perustelu:
Ihmiset lisääntyvät. Voi jopa sanoa, että ympäristöasioista piittaamattomat lisääntyvät enemmän kuin valistuneet, sillä keskimäärin vähän koulutetut ja pienituloiset tekevät enemmän lapsia kuin korkeakoulutetut ja isotuloiset, ja korkeakoulutetut ja isotuloiset taas yleensä ovat ympäristöasioissa valistuneempia kuin ne toiset. Vähitellen yhteiskuntarakenteemme siis luisuu ympäristölle epäedullisempaan suuntaan, kun ekovalistuneiden määrä vähenee ja piittaamattomien määrä lisääntyy! Tätä taustaa vasten suurin ekoteko, jonka ekoihminen voi elämänsä aikana tehdä, on kasvattaa muutama fiksu kansalainen viemään ympäristömyötäisyyden ilosanomaa eteenpäin. :D Lisäksi kasvatustyön aikana voi propagoida muitakin vanhempia lapsiperheen ekoasioihin liittyvissä asioissa ja esim. vaahdota kestovaippojen puolesta ja lentomatkailua vastaan.