Lue keskustelun säännöt.
Mä taidan vihata miestäni.
16.07.2007 |
En tunne mitään hyvää sitä kohtaan. Joka asia ällöttää.
En pidä hänen kosketuksestaan, en suukoistaan (hengitys haisee), en kestä hänen tapaansa tehdä asioita, en kestä hänen ällöttävää suuttumistansa joka asiasta, en kestä hänen osaamattomuuttaan (ei mitään teknisiä tai mitään muutakaan taitoja), en kestä hänen hidasälyisyyttään.
En kestä että hän tuhlaa aina kaikki rahansa, en kestä ettei säästöön saa edes euroa kuussa.
EN KESTÄ!
Tähän asti kun on v*tuttanut, olen ottanut lasin viiniä. Nyt olen raskaana, joten en voi ottaa. Ja tuntuu ylivoimaiselta elää tuon kanssa. Ei se paha eikä väkivaltainen ole, en vain enää kestä sitä.
Mutta lähde nyt tästä, on asuntolainat ja autolainat, on lapsi ja toinen tulossa. Voi taivas.
Kommentit (5)
Koko päivän ollu hirvee vitutus (mies sanoi, ettei pidä ajatuksesta että tapaisin ystävääni ke iltana ja EHKÄ jäisin yöksi, koska ottaneena ei autoa ajeta) ja kaikki on alkanu ottaa vaan enemmän ja enemmän päähän. Jouduin sen viinilasillisen nyt ottamaan ja tulee tänne avautumaan!
Hampaiden välistä oon aika moneen otteeseen sihauttanu vihaavani miestäni ja sanonu muitaki pahoja asioita niin, ettei se ole kuullu. Välillä vaan vituttaa niin paljon, et tuntuu ku vihais.
Ei muakaan fyysisesti niin ällötä, eikä noin, mut vituttaa vaan koko äijä niin paljon, et sitä luulee vihaavansa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kaikki ärsyttää ihan suunnattomasti. Sitten se menee jossain vaiheessa ohi ja olen rakastunut mieheen uudestaan. Jospa sullakin menee ohi.
Vaan mitä jos se jatkuukin monta vuotta?
Ajoittain tunnen kyllä jotain positiivista, mutta en kyllä hetkeäkään tämän raskauden aikana.
Asiaa vielä kärjistää se, että teen töitä aivan erilaisten miesten kanssa. He ovat teräviä ja samalla aaltopituudella. Tottakai ovat kotonaan erilaisia, mutta kyllä nuo taidot ja kyvyt ja älykkyys näkyvät myös työelämässä.
Ja oma mies tuijottaa silmät pyöreinä ihmetellen kun ei edes tajua mistä puhun. Kuin joku saamarin koiranpentu. Ja se kulmien nostelu ja silmien pyörittely, voi herranen aika.
Miksi joskus rakastuin tuohon, oi miksi?????
En halua mennä edes samaan sänkyyn sen kanssa, koska en kestä edes osuttamista enkä hengitystä kasvojeni lähellä. Kauheaa tekstiä. Mutta auttaa kun saa täällä jupista. Kestää taas mennä katsomaan kulman taakse sitä turpa rutussa istuvaa haisulia.
ap
Luulin vihaavani miestäni, mutta en kai sentään. Minua vaan ärsyttää mutta ulkoisesti mies ei inhota lainkaan. Tsemppiä.