Tunnetko ketään joka olis mennyt naimisiin rahan tms. " järkisyyn" takia?

Omalla kohdallani kävi niin, että jouduin pistämään välit poikki kaveriini joka selkäni takana puhui ihmisille että olin mukamas mennyt naimisiin rahan ja statuksen takana...päin naamaa esitti hyvää kaveria, mutta tietysti tuollaiset jutut näin pienessä kaupungissa kantautui minunkin korviin.



Pahalta ne jutut kyllä tuntui, kun itse tiesin että menin naimisiin vain ja ainoastaan rakkaudesta.

Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä parikymmentä vuotta ja rakastamme toisiamme kovasti, mutta jos ja todennäköisesti kun menemme naimisiin, se tapahtuu vain ja ainoastaan " järkisyistä" , ellei uusi avoliittolaki tuo merkittäviä muutoksia esimerkiksi perintö- ja perhe-eläkeasioihin.

Oli viisikymppinen leski, kun tapasi rikkaan itseään reilu kymmenen vuotta vanhemman miehen, jolla oli alko-ongelma. Siis mies oli ollut menestyvä yrittäjä, mutta ryyppääminen oli ongelma ja vähän terveyskin reistaili. Heillä on ollut alusta asti diili, jossa isotätini hoitaa ja huolehtii miehestä, ja vastapalvelukseksi saa asua upeassa Helsingin keskustakodissa ja ihanassa merenranta talossa lähellä Helsinkiä (kesämökkinä...). Alla komea uusi mersu aina ja mies antaa joka kuukausi runsaasti taskurahaa shoppailuun. (eli ovat sopineet, että mies siirtää naisen tilille joka kuukausi hörvimisrahat) Mies ei siis ole mikään sikarikas, mutta meidän suvun mittapuussa rikas kuitenkin.



Ovat olleet jo kaksikymmentä vuotta yhdessä ja mies on edelleen hengissä. Suhde on kai kunnossa, kun kumpikin täyttää sopimuksen omalta osaltaan.

Koska kyseessä on lapseton pariskunta, he menivät naimisiin, ettei jommalle kummalle tule toisen sukulaisen puolelta häätöä yhteisestä kodista. Rakkautta tällä pariskunnalla kyllä on, mutta eiväthän järkisyyt sitä pois suljekaan... Mutta ketään sellaista pariskuntaa en tiedä, joka ehdoin tahdoin rakkaudetta järkisyistä olisi naimisiin mennyt. Millaisia tuollaiset " järkisyyt" edes mahtaisivat olla?

Eli yhteisestä asunnosta puolet menisi kuolleen puolison rintaperillisille (vanhemmille, sisaruksille jne.), jotka voisivat vaatia kuolinpesän jakamista ja siten yksin jäänyt avopuoliso joutuisi maksamaan kuolleen puolisonsa osuuden tämän rintaperillisille. Tällaisen tilanteen välttämiseksi toisiaan rakastavat ystäväni siis menivät koruttomasti naimisiin " järkisyistä" .

alkoi sitten deittailemaan hulluna nettideiteillä ja etsimään uutta miestä. Yksinoleminen kun ei ollut vaihtoehto... kaverilla on aina ollut ' plan' eli tietyt asiat elämässä on saavutettava tietyssä ajassa ja paniikkia pukkasi ja biologinen kello tikitti.



Löysikin sitten miehen, mies hyvästä perheestä ja hyvässä ammatissa, mutta en usko että kaverini on koskaan ollut häneen rakastunut. Naimisiin menivät melko nopeasti (upeat isot kirkkohäät), talo rakennettiin ja lasta yrittämään- ups sepäs ei käynytkään niin nopeasti joten kriisiähän siinä sitten pukkaa. No, nyt heillä on lapsikin mutta monesta asiasta käy ilmi ettei kaverini ole täysin tyytyväinen siihen mitä hänellä on- aina on jostain valitettavaa...

eronkin jälkeen kasvoimme aikuisiksi yhdessä, olimme ystävät, jotka jakaa kokemukset.

Menimme takaisin yhten järkisyistä: lasten ei tarvitse ravata kahden kodin väliä ja koska tuskin ikinä tapaisi toista, joka arvostaisi ja tuntisi sinut niin hyvin kuin omien lastesi isä/äiti.

siltä varalta, että jotain odottamatonta sattuu, kuten kuolema.

hajanaisine ajatuksineen " avioliitto turvaa paremmin yhdessäolon" , tällä tarkoitan nyt ihan kaikenlaisia oikeudellisia suhteita - sitten toisaalta avioliitto on turva toisen kuollessa (lesken asema).



Lisäksi kun meillä on minun ja sinun sekä yhteisiä lapsia, on avioliitossa " mukavampi" määritellä testamentilla perimysasiat, sekä meidän keskinäiset omaisuusjaot.

mersu ja kaksituhatta markkaa kuussa " taskurahaa" , jos menisin naimisiin yhden miehen kanssa, joka ei edes asuisi Suomessa...



Kuulosti aika hyvältä, mutta entäpä kun tapaisin elämäni miehen, enkä voisi halutessani tämän kanssa mennä naimisiin?