Äiti vähättelee kaikkea kokemaani, tuntemaani, puhumaani.

Onko äitisi jotenkin tunnevammainen? Tai haluaa alistaa? Kohteleeko muitakin noin?



Minkä takia haluat tavata häntä? Jos lastenlasten takia niin miksi? Et kai halua, että lapsesi kärsivät myös hänen takiaan kuten sinä olet kärsinyt?



Tuntuu pahalta puolestasi :(

Mua helpotti hieman, kun tajusin, että äitini on sodan nähneiden vanhempien lapsi. Hänen perheessään oli kaikki sodan painajaiset, vanhemmat yrittivät vain kestää elämää ja selviytyä. Kenelläkään ei ollut herkkyyttä hoivata pientä lasta.

Vaikka välillä ahdistaa, tämän ajatuksen voimin olo on helpottunut. Tuollaiset traumat vaikuttaa seuraaviin sukupolviin, mitä vähemmän niitä ymmärretään, sen enemmän.

Me eletään ajassa jolloin saa puhua ja on tarjolla apuakin, eikä ongelmissa ole mitään hävettävää.



Kannattaisi siis kohdata ongelmia, jonakin päivänä olet kasvanut irti äidistäsi, ymmärrät kuinka vaikeaa on hänellä ollut ja katkaiset ongelmien siirtymisketjun.



Terapeutille siis.. tai hyviä kirjoja lukemaan.

Jos puhelimessa kerron hänelle jostain kivasta asiasta, jonka olen tehnyt, alkaa seuraava lause " niin, mutta..." Jos luen lehdestä jotain pöyristyttävää ja otan siihen kantaa äitini kuullen, taas tulee se " niin, mutta..." On se kumma kun mistään ei saisi olla mielipiteitä (paitsi äidilläni on kyllä aivan älyttömiä monista asioista) eikä mitään saisi tuntea. Äidilleni on syöminen elämän tärkein asia, on kovaa vauhtia opettamassa lapsillenikin että jokaiseen kivaan juttuun liittyy makean ja rasvaisen syöminen mahan täydeltä.

Kun kaikki muut, tuntemattomat kahvilan pitäjätkin ovat paljon parempia, kun yksi ainut tytär, joka kaikesta huolimatta on silti aina isän pillin mukaan mennyt..



Mä todella tiedän mitä sä tarkotat! Enkä osaa sua neuvoa, kun en tiedä itsellenikään avainta kyseiseen lukkoon.



En voi muuta sanoa, kun että koita jaksaa!