Haluisko joku jutella mun kanssa klassisesta musiikista?

meillä kuunnellaan liki päivittän. ihanaa taustamusiikkia, ja kiva ois joskus oikein keskittyä kuuntelemaan mut kun on lapsia....

mutta Liszt on suosikki. Miehen ukin peruina saatiin vuosi sitten 60 kasettia klassista musiikkia, ja yritetään tutustua siihen pikkuhiljaa.

Tykkään kuunnella Mozartia, Bachia, Beethovenia ja olen soittanut lapsillekin joskus, ihan liian harvoin tosin.

LÄhinnä siis 1800- ja 1900-luvut. Joku Vivaldi ei nappaa yhtään.



ap

suosikkini on concerto on A minor, Op 3/6 RV356 " L´estro armonico" ...=)

niin en voinu jakaa tätä mun valaistumista kenenkään kanssa. Täällä sit lapselle hymistelin, että kuuntelepas miten hienoo. Ja 2-vuotias nyökyttelee vieressä...



ap

ei kuulosta kauniilta mun korviin.

harrastaa klassista musiikkia, esim. jonkun kerhon kautta? Löytäisit samanhenkisiä tuttuja.

Oliks toi mulle vai? ;D



No itse asiassa tällä hetkellä en kuuntele mitään. " Tällä hetkellä" tarkoitti nyt vaan siis yleisesti näinä aikoina. Aina vähä vaihtelee, mihin keskittyy.



Tää mun musiikin kuuntelu on sellasta syväluotaavaa. Se ei ole vaan taustamusiikkia, vaan mä keskityn ja opettelen sitä. Partituurien kanssa, jos mahdollista.



Menee monilla yli tää juttu jo. Ja tota Brucknerista diiggailua ei kyllä kukaan oo ymmärtäny. Siis tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat klassisen kanssa tekemisissä, mutta tässäkin on niin montaa eri makua...



ap

Kaunis musiikki ja hienot sanatkin.



" Aufersteh' n, ja

aufersteh' n

wirst du, mein Herz, in

einem Nu!

Was du geschlagen,

zu Gott wird es dich

tragen!"



Olen musiikin ammattiopiskelija. Mutta todellakin, oon mun opiskelukavereidenkin silmissä vähä friikki.



Netissä tietty ehkä vois olla joku palsta, vaikka joku ulkomaalainenkin kävis. Sattuisko joku tietämään? Ranska, englanti ja ruotsi sopis kieliks, muilla ei kyllä ymäärrä eikä kirjoita....



ap

Tää on niin tätä. Kaikki, jotka vois jutella klassisesta, tykkää jostain Bachista tai Vivaldista tai jostain muusta... Ja niihin mulla ei oo mitään intohimoja.



Jos mä alan selittää jostain Brucknerista tai Nielsenistä, ei kukaan oo ees kuullu koko hepuista. Eli ei kovin syvällistä keskustelua synny.



No, ei kai auta kun jatkaa tota kaksvuotiaalle höpöttämistä. Ehkä se osaa sitten muutaman vuoden päästä keskustella mun kanssa jotain viisasta noista, ja kaikki sen kaverit pitää sitä ihan outona. Jes.



Friikki mikä friikki.



ap

Ja kuinka yksityiskohtaisesti porukka haluaa sitä musiikkia analysoida. Riittääkö vaan sellainen, ihan kivaa ja kaunista kommentointi, vai pitääkö keskustella niistä musiikinteorian, semiotiikan tms näkökulmasta.

Just tota Shosta 11:sta kun kuuntelin, niin nimenomaan mua kiinnostaa siinä se historia kappaleen takana. Mitä säveltäjä haluaa sanoa, ja ymmärränkö sen? Sitten tietty kaikki musiikinteoria siihen päälle. Kyllähän jonkun sinfonian voi analysoida etuperin ja takaperin miljoonalla eri tyylillä. Mä itsekin olen vasta opettelemassa tätä hommaa. Olis helpompaa opetella, kun pystyis jotenkin vuorovaikutteisesti näitä asioita tuumailemaan. Että olenko ollenkaan jäljillä näissä tulkinnoissani....



ap

Se aina pyytää musiikkia ja sitten se tanssii tossa tai me tanssitaan yhdessä. (Hyvää kuntoilua muuten, painaa neiti jo sen verran...)



Mulla on paha tapa välillä ulista mukana, kun osaan noi mun lempparit ulkoa. Siis kaiken maailman pappappapapaaa juttua. Mun lapsi on alkanu matkia mua. :D



Kukaan ei tunnu ymmärtävän, että mä elän tosta musiikista. Ehkä liikaakin sitten.



ap

Kaverini kertoi, että hänen pitämässään vauvamuskarissa oli yksi lapsi tajunnut so-mi-käsimerkkien merkityksen ennen kuin oppi puhumaan! Klassisen musiikin kuuntelu antaa lapsellesi hurjan hienon pohjan, jos hän joskus haluaa musiikin tielle astua. Omat lapseni ovat myös kuunnelleet klassista pienestä pitäen (tai oikeastaan jo koko raskausajan, olin kumpaakin lasta odottaessani esiintymässä vielä pari viikkoa ennen synnytystä). Nyt lapset ovat kouluiässä ja aktiivisia klassisen musiikin harrastajia.



Minäkin pidän Mahlerista! Kun viime kesänä tarjoutui tilaisuus päästä esittämään 8. sinfoniaa, niin ei tarvinnut monta kertaa houkutella. Muutenkin tuollaiset massiiviset teokset sopivina kerta-annoksina sopivat minulle, oli kyse sitten Wagnerin oopperoista tai jopa Gurre-liederistä (jonka esitystä Juhlaviikoilla odotan kovasti).



Koska laulan enemmän kuin soitan, on vokaalimusiikki minulle läheisempää kuin instrumentaalimusiikki. Nyt kun lapset ovat edistyneet soitinopinnoissaan jo vähän pidemmälle, olen alkanut opetella " sietämään" myös kamarimusiikkia. Silti esim. Beethovenin jousikvartetot jättävät minut kyllä täysin kylmäksi.

Itse harrastan opperoita :) mutta tosiaan ihan vain maallikokuuntelijana. Viimeisen viiden vuoden aikana olen käynyt kuuntelemassa parikymmentä teosta. Useammankin menisin, mutta kolme lasta ja eittäin huonot lastenhoito mahdollisuudet jarruttavat.



Mussosikäinen apseni on ollut ollut ensikertaa opperassa neljän vanhana. Hänellä on absoluuttinen sävelkorva ja uskomaton sävelmuistu-minulle tälläisiä ei ole suotu. Tyttäräni osaa joidenkin tunnetuimpien opperoiden bartituurit osittain ulkoa, ja voi kappleen kekeltä parista nuotista tunnistaa teoksen, samoin jatkaa sitä. Sakasksi ja itsaliaksi myös hallisee aariat, vaikka ei niitä kieliä ole koskaaan puhunut tai opiskellut.



Tyttäreni on antanut " ääninäytteen " Nick Daviekselle Lontoossa . Hän listasi tyttäremme skandinaavian puhtaimmaksi lapsisopraanoksi ja tarkkakorvaimmaksi lapseksi. Muusikon uraa lapsemmemme ei kuitenkaa aleta rakemtamaan. Rakkkaus mussiikin ja muusiikin kuulemisesta nauttimen riittää. Hänen kanssaan keskustelen joskus teoksista. Enemmän teoskissa kiinostaa rakenne ja teosten historia.

Usiemmin jään kestusteluissa kyllä oppipojaksi :)



Keksimmäinen lapsemme kolmevuotias poikani pyytää usein " beethoovvenia " soimaan , mutta beethoovveneksi hän luokettitelee kaiken soitetun Klassisen.

Miksi ihmeessä et kannusta lastasi musiikin tielle jos on noin lahjakas???! Ei ymmärrä.

Tosin mun soitinvalinta on sellainen, että ei onnaa... :(



Tavallaan olen kateellinen niille kavereilleni, jotka pääsevät soittamaan noita mahtavia biisejä. He myös kuuntelevat niitä oman soittimensa näkökulmasta. Minä en voi kuunnella kuin kokonaisuutta.



Mä oon käyny Het Concergebouwssa kuuntelemassa Bruckneria. Se oli uskomaton kokemus, mutta mä haluaisin kokea saman sieltä lavalta käsin. Soittaa itse. Huoh.



Mulle on kyllä joku sanonu, että mahtaa tulla kuivakka tyyppi mun lapsesta, kun klassista vaan päivät pitkät kuuntelee.



No pakko mun on myöntää, että mä olen tosi " pettynyt" , jos mun lapsi ei halua soittaa mitään. Ja sen soitinvalintakin voisi olla viisaampi kuin äidillään...



Konserteissakin haluaisin käydä, mutta yksin on kurja mennä. Ja voi olla, että ton Concertgebouwn jälkeen joku RSO ja Suomen orkesterisalien akustiikka on aika leimiä...





ap

Itse en ole mikään huippulahjakkuus, kovalla työllä vaan menen eteenpäin. Se on kyllä totta, että muusikon hommassa lahjakkuutta on 5 ja työtä 95 prossaa. Mut pelkällä työllä ei tule mitään. Se huippulahjakkuus voi antaa sitä ainutlaatuista tapaa käsitellä musiikkia, joka saa kuuntelijan kyyneliin.



Mä oikeesti toivon, että mun lapsi alkaa soittamaan. Jos ei tule muusikkoa, niin ainakin musiikki-ihiminen.



Niin paljon kuin 2-vuotiaasta voi sanoa, niin voisi kiinnostusta löytyäkin. En vaan ole jaksanut alkaa siitä treenaamaan mitään ihmelasta. Jos tota loputonta kuuntelua ei lasketa. Ai niin, kyllä se osaa joitain soittimia jo tunnistaa. Se on kai jo ihan hyvin ton ikäseltä.







ap

Jos oikein tiedän suomessa on vain yksi täyspaiväisesti palkattu kuoro.. ja jos siihen ei saa kiinnitystä niin saat laulan ennemmän tai vähemmän " omaksi iloksesi " Klassisia lapsi/ nuoriso kuorojakaan ei juuri ole tarjolla.

Solisti lapseni ei luonteen mukaisesti oikein ole.