Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oma lapsi kiusaa :(
11.10.2008 |
Laitoin aiheesta tuonne koulukiusaus-palstalle mutta haluan laittaa saman tännekin, josko täällä huoleni huomattais paremmin.
Olen huolissani omasta esikouluikäisestä pojastani, joka kiusaa päiväkodissa omaa hyvää ystäväänsä. Kiusaaminen on leikeissä ulkopuolelle jättämistä.
Kyseessä ovat parhaat ystävät, jotka ovat kahdestaan lähestulkoon kuin paita ja peppu mutta esim. tuolla päiväkodissa kun kavereita on enemmän, oma poikani kiusaa ystäväänsä, jättää ulkopuolelle leikeistä. Ja olen asiasta erittäin surullinen, välillä vihainenkin.
En tiedä, onko oma poikani aina se, joka "määrää" ettei tätä kaveria oteta mukaan. Mutta joka tapauksessa pojallani on päiväkodissa kaveri, jonka kanssa leikkivät kahdestaan eikä tämä 3. poika mahdu mukaan. Mutta välillä on sitten päiviä, jolloin ymmärtääkseni porukassakin leikit onnistuu.
Itse olen lapsuudessa kärsinyt yksinäisyydestä ja leikeissä ulkopuolelle jättämisestä, joten voin samaistua tähän poikaan erittäin hyvin.
Mutta mitä teen omalle lapselleni? Kuinka saan hänet ymmärtämään että kiusaaminen on todella väärin? Olen yrittänyt puhua poikani kanssa, kertonut että kiusaaminen on todella väärin ja yrittänyt opettaa sitä että kaikki kaverit täytyy huomioida, ketään ei saa jättää leikeissä ulkopuolelle, etenkin jos joku haluaa tulla mukaan. Ja yrittänyt opettaa myöskin sitä, että jos huomaa jonkun lapsen olevan yksinäinen, vailla kaveria, voi häntä pyytää mukaan leikkeihin.
Mutta tuntuu että kaikki tämä oppi valuu ihan hukkaan. Toisinaan tuntuu ettei poikani edes kuuntele, mitä yritän hänelle kertoa.
Olen pyytänyt poikaani myös miettimään, miltä hänestä tuntuisi jos häntä ei otettaisi leikkeihin mukaan. Mm. eilen poikani totesi, pientä ivaa äänessään, että se tuntuisi kivalta. Mutta heti perään kuitenkin että no ei, vaan se tuntuisi pahalta.
Olen tuonut myös oman lapsuuteni esiin, kertonut pojalle miltä minusta itsestäni tuntui lapsena kun minua kiusattiin.
Oma poikani on aina ollut tykätty kavereiden keskuudessa ja on muutenkin rohkea menemään mukaan porukkaan, tutustuu helposti kavereihin joten ei taida ymmärtää miltä se ulkopuolisena olo todella tuntuu.
Pitäisikö lapseni joskus joutua kokemaan vastaavaa? Ymmärtäisikö hän sitten paremmin miltä tuo tuntuu.
Olen välillä huolissani omasta lapsestani ja juuri siitä, onko lapseni koulukiusaaja sitten myöhemmässä vaiheessa. Olen aika huolissani myös siitä, että nämä kaverukset ovat menossa samaan kouluun myöhemmässä vaiheessa ja olosuhteiden takia joutuvat samalle luokalle, joten jatkuuko tämä kiusaaminen myös koulussa.
Tämä harmittaa minua todella, välillä jopa niin paljon että häpeän poikani käytöstä enkä ilkiä katsoa tämän kiusatun pojan äidin silmiin. Kun näen tämän pojan äidin, koen syytöksiä siitä että oma lapseni on paha ja sen myötä tuntuu että oma kasvatukseni on mennyt jossain kohtaa tosi pahasti pieleen kun lapseni kiusaa.
Miten saada tuo kiusaaminen loppumaan?
Kommentit (11)
ole vielä vakavaa. Tuo on se ansa, johon kiusaajien vanhemmat helposti lankeavat. Ajatellaan, että kiusaaminen tai muut huonot käyttäytymismallit katoaisivat itsekseen. Näin ei todennäköisesti käy. Jos et itse pysty pistämään lastasi aisoihin (tässä iässä se olisi vielä suhteellisen helppoa) voit varautua siihen, että viimeistään eka luokalla ollaan sinuun koulusta yhteydessä kiusaamisen takia. On tietenkin myös mahdollista, että lapsesi ikätoverit pistävät poikasi ojennukseen esim. eristämällä ryhmästä. Nyt ap:n pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyä toimimaan. Lässytys ei 100% varmasti tehoa kiusaajiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on ystävä ja ystävällinen toisille, ovat toisetkin ystävällisiä sinulle, juuri näillä sanoilla olen pojalleni kertonut tästäkin asiasta. Mutta ei vain tunnu ymmärtävän.
Oma olo alkaa olla aika epätoivoinen. Omasta mielestäni yritän tehdä kaikkeni että saisin lapseni ymmärtämään miltä kiusaaminen tuntuu ja saisin sen loppumaan. Mutta miksi järkipuhe ei auta...? :(Ap
kesken, mutta että kyllä poikasi sen vielä oppii. Ole kärsivällinen ja muista, että lapsi on vielä lapsi eikä millään voi ajatella asioista niin moniulotteisesti ja syvällisesti kuin aikuinen. Lapsen muistikaan ei ole vielä niin kehittynyt, etteikö leikin tuoksinassa äidin ja muiden aikuisten opetukset unohtuisi. Ei tuo ole yhtään vakava asia vielä tuossa iässä ja kunhan olet kärsivällinen ja tuet lastasi, kehut ja kannustat oikeaan tyyliin (eli kiusaamisen pois jättämiseen), kyllä se siitä vielä onnistuu. Tsemppiä!
Kyllä se on ihan helvetin vakavaa, ainakin sen kiusatun mielestä!
T. ex-kiusattu
Olen samaa mieltä siinä, että on jo tuossa vaiheessa vakavaa. Juuri sen kiusatun lapsen näkökulmasta. Itsekin muistan vieläkin miten minua kiusattiin eskarissa ja ei esim. huolittu mukaan leikkiin (nyt sentään ikää jo 33v). Tuolloin äitini mm. sanoi että menet vaan mukaan... Eli selvästi aliarvioi minun pahan oloni. Sen ikäinen ei noin vain mene mukaan leikkimään kiusaajiensa kanssa. Oma kuopus nyt eskarissa ja vaikeuksia on ollut. Tyttö on paljon pidempi kuin muut ja puheen kanssa vielä hieman ongelmia, se näyttää riittävän kestoaiheeksi kiusaamiseen. Ahdistaa niin oman lapsen puolesta. Isompien kohdalla näitä kahnauksia on tullut vasta koulussa, nykyään ei opettajat näytä juuri asioihin puuttuvan yhteydenotoista huolimatta.
Vai onko kyseessä omat päätelmät lapsesi kertoman mukaan tai toisten lasten vanhempien.
Pikku-Hitlerin ainekset tuossa kieltämättä on olemassa. Lapsi nauttii vallantunteesta ja siitä että voi ja saa pompotella toisia mielensä mukaan.
Onko kyseessä ainoa lapsi perheessänne? Onko sisaruksia ja miten leikit kotona menee sisarusten kanssa jos niitä on? Onko lapsi johtaja ja määrääjä myös kotona omien sisarusten kanssa.
Jos on sisaruksia seuraa tilannetta miten leikit ohjautuu. Voi olla niin että sisarus on tottunut alistumaan ja ei pyri edes käyttämään valtaa. Jos näin on niin menettelytapaa on syytä muuttaa, sisarus päättää leikit jne.
Lapsen pitää saada pettymyksen kokemuksia teillä kotona ja tunne siitä miltä ulkopuoliseksi jääminen tuntuu. Muut saa karkit karkkipäivänä ja hän ei saa mitään herkkua. Sitten keskustelu miltä hänestä tuntuu ja viet keskustelun tämän kokemuksen kautta siihen miltä leikeistä ulkopuoliseksi jääminen tuntuu siitä eskarikaverista.
Mun lapsen eskarissa oli kiusaaja myös. Omakin lapseni joutui kokemaan tätä syrjimistä ja ivaa. Loppujen lopuksi kävikin niin, että kiusaaja (vaikka sosiaalinen ja reipas olikin) jäi itse ulkopuolelle. Kyllä monesti reippaudella ja ystävällisyydellä saa ystäviä. Alkuaikoina kiusaajalla oli kavereita paljonkin. Johtui varmaan siitä, että eskari oli vasta alkanut ja lapset tarvitsivat ns. johtohahmon, jonka seurassa turvallista...kun esikoulu jatkui ja tuli tutuksi ei tätä johtohahmoa (kiusaavaa kaiken lisäksi) enää tarvittu vaan hän jäi itse ulkopuolelle. Surullista, mutta loppujen lopuksi mukavat lapset saavat ystäviä ja heidät otetaan leikkiin mukaan. Yritä kertoa pojallesi, että joku päivä voi olla edessä se, että jääkin yksin, jos kiusaa...Tämä on se kääntöpuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on ystävä ja ystävällinen toisille, ovat toisetkin ystävällisiä sinulle, juuri näillä sanoilla olen pojalleni kertonut tästäkin asiasta. Mutta ei vain tunnu ymmärtävän.
Oma olo alkaa olla aika epätoivoinen. Omasta mielestäni yritän tehdä kaikkeni että saisin lapseni ymmärtämään miltä kiusaaminen tuntuu ja saisin sen loppumaan. Mutta miksi järkipuhe ei auta...? :(
Ap
Keskustele asiasta myös päiväkodin henkilökunnan kanssa. Heilläkin saattais olla hyviä neuvoja ja niksejä, joita voisit kokeilla lapseesi. Samalla he voisivat pitää silmällä tenavia ja puuttua samantien kiusaamis tilanteeseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni sinun pitää ottaa rangaistukset käyttöön. Kiusaaminen ei ole vain mikään huono piirre poikasi persoonallisuudessa vaan erittäin huonoa käytöstä, josta sinä kasvattajana olet velvollinen rankaisemaan. Arestit, viikkorahojen poisto ym. rangaistukset käyttöön. Samoin voit kieltää kavereiden kyläilyt pariksi päiväksi kiusaamistilanteiden jälkeen.
Oletteko keskustelleet tilanteesta kiusatun pojan perheen kanssa. Poikasi voisi olla mukana. Tällaisen julkisen ripittäminen luulisi tehoavan ilkeämpäänkin yksilöön.
Joka tapauksessa on hienoa, että myös kiusaajien vanhempia kirjoittelee täällä. Tästä voi saada rakentavaa keskustelua aikaiseksi. Monet kiusattujen lasten vanhemmat pähkäilevät, että mitä liikkuu kiusaajien vanhempien päässä, kun eivät saa lastaan kuriin.
Kun on ystävä ja ystävällinen toisille, ovat toisetkin ystävällisiä sinulle, juuri näillä sanoilla olen pojalleni kertonut tästäkin asiasta. Mutta ei vain tunnu ymmärtävän.
Oma olo alkaa olla aika epätoivoinen. Omasta mielestäni yritän tehdä kaikkeni että saisin lapseni ymmärtämään miltä kiusaaminen tuntuu ja saisin sen loppumaan. Mutta miksi järkipuhe ei auta...? :(Ap
kesken, mutta että kyllä poikasi sen vielä oppii. Ole kärsivällinen ja muista, että lapsi on vielä lapsi eikä millään voi ajatella asioista niin moniulotteisesti ja syvällisesti kuin aikuinen. Lapsen muistikaan ei ole vielä niin kehittynyt, etteikö leikin tuoksinassa äidin ja muiden aikuisten opetukset unohtuisi. Ei tuo ole yhtään vakava asia vielä tuossa iässä ja kunhan olet kärsivällinen ja tuet lastasi, kehut ja kannustat oikeaan tyyliin (eli kiusaamisen pois jättämiseen), kyllä se siitä vielä onnistuu. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tippa silmässä lueskelin vastauksianne, niin paljon tämä ongelma minua koskettaa. Asiaan täytynee paneutua entistä vielä tehokkaammin, sen verran ikävästä asiasta on kyse.
Kiitos! :-)
Alue: Aihe vapaa
En ymmärrä näitä vanhempia jotka vaan vierestä seuraa ja voivottelee kun lapsen kanssa on ongelmia. En kyllä itse omista lapsia vielä mutta ihmettelen mihin tämä maailma on menossa kun vanhemmat eivät saa lapsiaan kuriin. Sitten näistä lapsista kasvaa just näitä joita saa henkensä edestä pelätä.