Diagnoosia kaivataan..

Sain eilen aivan hillittömän raivokohtauksen. Ilman mitään järkevää syytä. Tuntu siltä, että ihan oikeasti halkeaa raivosta, oli pakko mennä toiseen huoneeseen riehumaan etten lapseen käy käsiksi. Aikani sitten hakkasin patjaa, viskoin tyynyä ja itkin hysteerisesti ja kohtaus meni ohi. Ikinä en voisi kuvitellakaan lyöväni lasta, sitä en antaisi itselleni anteeksi, jotenkin vaan napsahti päässä..



Tuo ei ole mitenkään tyypillistä käytöstä, samalla tavalla olen suuttunut joskus teininä kun kuulin että kihlattu oli pettänyt minua parhaan kaverini kanssa..



Mistä toi voisi johtua? Nyt pelkään koko ajan että saan uuden kohtauksen ja jotain tapahtuu.. Aion tosta puhua lääkärin kanssa, mut onko jotain lääketieteellistä syytä? Vai olenko tulossa hulluksi lasten hakkaajaksi?