Uusavuttoman ongelma tämäkin :) En osaa järkätä perhettämme metsään pienelle patikkaretkelle!

Mitään reittejä ei olla koskaan katseltu, ellei nyt sitten ole ollut esim. Karhun kierroksesta kyse. Pienemmät patikoinnit oman suunnittelun mukaan ja oman silmän perusteella valkattu eväspaikka jne.

Katso netistä oman kuntasi ulkoilutarjonta. Pääkaupunkiseudullakin riittää pilvin pimein patikointipaikkoja... Niistä löytyy erillisiä karttoja.



Kantorinkka on hyvä, tai Ergo. Varmaankin huutonetistä tai tämän lehden palstaltakin löytyy.

Tai sitten vaikkapa Metsähallituksen nettisivut.



Ei kannata mitään kovin kunnianhimoista suunnitelmaa tehdä. Etsitte vaikka luontopolun tai jonkin luonnonnähtävyyden (hiidenkirnu, kalliomaalaus tai vastaava) ja teette sinne päiväretken. Otatte eväitä mukaan ja varmistatte, meneekö paikan päälle niinkin hieno opastettu polku, että sinne voi mennä rattailla. Kantorinkkaa tai -liinaa (4,6 metriä vohvelikangasta kangaskaupasta lienee halvin ratkaisu) ei välttämättä tarvitse, kun mitoitatte kävelyn ja tauot hyvin, kaksivuotiaskin kävelee sen muutaman kilometrin metsässä, omaan tahtiinsa.



Hauskaa retkeä!

Ja sitä paitsi, en tunne yhtäkään perhettä, jossa oikeasti harrastettaisiin koko porukalla metsässä samoilua ja eväsretkiä. Sen takia en voi tutuiltakaan mitään kysellä. :)



Ajattelin, että olisi jotenkin helpompi saada itsensä liikkeelle, jos olisi joku " kohde" vaikka lintutorni tai mikä vaan...



Uskoisin että täällä suurin osa tuntee juuri niin kuin minä, ettei metsässä liikkuminen ole sellainen itsestään selvä juttu.



Pitää koittaa katsella sitä rinkkaa. :)



ap

Patikointi on ehkä väärä sana meidän kohdalla kun lapset 4v ja 2v.

EI olla mitään pitkiä matkoja kävelty eikä reittejä etukäteen mietitty.

Lyhimmät sopii hyvin jo lapsiperheille, pienempi vain rinkkaan, reppuun tai liinaan.



Meillä on 3-vuotiaasta kävelleet jo niitä lyhyempiä reittejä, muutaman kilsan pituisia.

Käymme koko perheellä ainakin kerran viikossa. Sunnuntaisin yleensä. Nyt lomalla useammin. Viimeksi olimme perjantai-iltapäivänä. Asumme siis pk-seudulla. Me katselemme netistä ulkoilureittejä, meillä on karttoja, luemme Hesarista (ja muista lehdistä) kirjoitettuja juttuja. Lapsia kaksi, poika 4v ja tyttö melkein 3v. Ja meillä kummallekin Deuterin kantorinkat, ostettu eräkaupasta. Mutta olemme siis aina eräretkeilleet. Nyt kun alkoi miettimään, niin emme hirveästi lapsiperheitä näe noilla retkillämme. Joskus kyllä... Nyt tänäänkin oli liikkeellä vanhempaa porukka, ja lähinnä sienimetsässä.

van kohteen, jonne voisi lähteä sitten seuraavaksi jos retkeily oikein kolahtaa :)



Kaapista meiltä löytyy vauva-lehden lahjana saatu kantoliina, mitä ei olla käytetty koskaan. Että siinä mielessä olisi mukavampi se rinkka.



Niin se vaan on, että jostain täytyy aloittaa :)



Ap ( jo etukäteen innoissaan...)

teltan läheisyydessä, saattoi toinen aina mennä kauemmas poimimaan mustikoita. Lapset poimi mustikoita teltan läheisyydessä ja aina välillä kävivät teltassa ja leikkivät.



Tosi helppo aloitusretkeksi ja palkaksi saa mustikkapiirakan :)

Ei tarvii jänskätä sitä, että tuleeko valittua liian pitkä reitti pienille, kun jääkin marjastamaan aika lähelle kotia. Pikkuiset sangot ipanoille mukaan, kivat eväät ja reipas mieli kaikille.



Siinä tulee huvia ja hyötyä samalla. Meinattiin lähteä mekin kohta, jos ei ala taas satamaan... kunhan saavat nuo pullaukkelit tehtyä ja minä ne paistettua ensin. Eväätkin on itse tehtyjä!! =0)

Tehkää yhdessä eväät ja lähtekää vaikka lähimetsään kävelemään ja syömään eväitä. Siitä se sitten alkaa kohti pidempiä retkiä.