Jaksaako työssäkäyvä pienten lasten äiti harrastaa liikuntaa säännöllisesti?

Mulla kaks lasta, kokopäivätyö ja pitkät työmatkat. En ehdi harrastamaan yhtään mitään :(

Nykyään käyn kolmisen kertaa viikossa, joista niistäkin pari voi olla reilun puolen tunnin juoksulenkkejä, yhden pitemmän yritän kuitenkin aina juosta. Koiran kanssa käyn kävelylenkkejä mutta niitä en osaa laskea kuntoiluksi. Tämä muutos valitettavasti myös näkyy vyötäröllä, mutta aika aikansa kutakin...

halutko tosiaan nähdä lastasi vaan pari tuntia päivässä? Jos olet töissä esim 8-16 + työ matkat ni olet kotona noin 16.30- 17. sitte jos lähdet harrastaa tms... siihen menee VÄHINTÄÄN tunti! Eli näkisit lastasi päivän aikana noin 2 h. Oletan että pienet , koko päivän hoidossa olevat lapset menevät noin kello 20 nukkumaan. Sitte on vielä kotihommat jne! ELI ei tule harrastettua.





T Kahden pienen pojat töissä oleva äiti

ei ole autoa ja homma ratkaistu niin, että työmatkat hoidetaan pyörällä/kävellen.

hyötyliikuntaa aina kuin mahdollista, rappusia, ei hissiä jne. Meillä töissä kuntosali, jossa yritän käväistä päivän mittaan jne.

Teen tosin lyhennettyä työpäivää ja lasten kanssa jää kyllä aikaa. Syksyllä jumppaan 3krt vkossa.

Lapset ovat pieniä, ja molemmat vanhemmat töissä (tosin mies tekee nelipäiväistä viikkoa). Lenkillä käynti on paras liikuntamuoto mielestäni; se ei vie muuta aikaa kuin itse lenkin, suihkut ja pukemiset voi hoitaa kotona:-)



Mulla ei mene pahemmin aikaa työmatkoihin kun asutaan Helsingin keskustan tuntumassa, tunnen jaksavani paljon paremmin lenkkeilevänä äitiniä. Ja sosiaaliset suhteetkin sujuvat lenkkeillessä; lenkkeilen aina jonkun kaverin kanssa. Saa rupateltua naistenjuttujakin samalla!

Helppoa jos on ratasikäinen. Ja vanhemman kanssa voi ulkoilla muuten vaan.

Kun olin töissä (nyt hoitovapaalla) niin kävin jumpissa 2-4krt/vko ja lisäksi lenkkejä koirien kanssa.



Tämä onnistui sillä lailla että 1-2krt viikossa kävin jumpassa illalla (mies silloin lasten kanssa) ja jumpat aina la + su. Sitten vielä aamulenkkejä tai iltalenkkejä koirien kanssa.

Meillä lapset käyvät pimeän aikaan nukkumaan jo klo 20 eli siinä vielä hyvin jaksaa tunnin iltalenkin mennä koirien kanssa.



Nyt kun olen hoitovapaalla, jää liikkuminen jotenkin vähemmälle.. ei saa niin paljon aikaiseksi kun työssä käydessä.. Jumpat on jäänyt, mutta lenkkejä tulee tehtyä (siis juoksulenkkejä) koirien kanssa 2-5krt viikossa.

Aion myös hankkia juoksumaton ja soutulaitteen kotiin. Ulkona lenkillä käyn silloin, kun siihen on mahdollisuus, mutta miehen vuorotyön takia en pääse joka päivä.



En jaksa sitä stressiä tällä hetkellä, joka tulee aikataulujen sumplimisesta ja siitä, että on pakko lähteä johonkin, kun on mahdollisuus, muttei halua. Nyt on ihanaa, kun saan kuntoiltua samassa huoneessa, jossa lapset katsovat telkkaria.

Liikuntaa voi harrastaa myös kotona, lapsen ollessa valveilla. Kun lapsi leikkii, voi samalla jutella lapsen kanssa ja tehdä lihaskuntoliikkeitä tms. Pihalla voi hypätä narua tai muuten liikkua, kun lapsi leikkii. Jos haluaa vähän panostaa, voi hankkia käytetyn spinnipyörän tai muun kotikuntoilulaitteen ja liikkua, kun lapsi leikkii tai on nukkumassa. Näin liikunta onnistuu myös tv:tä katsellen ja spinnipyöräily jopa läppärin kanssa. :)



Voi myös valita salin, joka on auki sellaisina ajankohtina, jolloin lapsi on nukkumassa, mutta itse on valveilla. Silloin pääsee tekemään aerobista treeniä tai punttitreeniä, kun se sopii eikä ole pois yhteisestä ajasta. Lenkille voi myös lähteä mihin aikaan vain. Joillakin saleilla on myös aamujumppia hyvin varhain. Jos toinen vanhemmista vie lapsen aamulla, voi toinen hyvinkin ehtiä esim. klo 7 alkavan jumpan kautta töihin.



Kysymys on pitkälti asenteesta ja priorisoinnista. Itse tingin mielelläni kämpän tiptop-kunnosta liikunnan hyväksi. Hyötyliikunta on tietysti hyvä juttu, mutta itse pystyn kyllä irrottamaan 5 viikon 168 tunnista tehokkaaseen hikiliikuntaan - itse asiassa työ ja kotihommat sujuvat paremmin, eli tuntuu, kuin aika lisääntyisi (no, ainakin laatu paranee). Pärjään myös liikunnan avulla hieman lyhyemmillä yöunilla kuin silloin, kun en liiku, koska unen laatu paranee.



Itse en siis liikunnasta luovu, mutta jonkin verran joudun kyllä AV-ajasta tinkimään. :)

Silloin onkin oikeasti elämä vielä helppoa.

eli että liikunta antaa voimaa ja energiaa jaksaa muussa elämässä, töissä ja niiden lasten kanssa. voisihan jotain liikuntaa harrastaa lastenkin kanssa, niin ei verottaisi yhdessäoloaikaa.

tuntemieni perheellisten (1 - 3 alle kouluikäistä lasta), kokopäivätyössä olevien aktiivikuntoilijoiden elämästä.



Jos ei ole yöunien, kotitöiden, työmatkojen, töiden ja lastenhoidon ohella aikaa yhtään mihinkään muuhun, niin sitten sitä ei tietenkään ole. Tässä kysymyksenasettelu on " jaksaako harrastaa liikuntaa" : jos ei ole aikaa, ei ole kyse jaksamisesta, vaan siitä, että ei voi harrastaa liikuntaa, koska vuorokaudessa kaikki tunnit menevät pakollisiin töihin. Jos käytettävissä olevaa aikaa on (ja jos voi tehdä useampaa asiaa yhtäaikaa), sitten voi miettiä prioriteetteja.



Vähän aiheen vierestä, mutta mieleen tulee se, että monet kokopäivätyössä olevat pienten lasten isätkin käyvät salilla monta kertaa viikossa. En ymmärrä, miksi äitien liikuntaharrastus tuntuu monesti olevan hankalammin järjestettävissä.



12

mutta käytäntö onkin sitten toinen. Eli en nyt hirveästi menisi opastamaan ja valistamaan ja neuvomaan, jos en asiasta mitään tietäisi.

minun on mentävä jumppaan tms. Yksin liikkuminen jää helposti. Vielä parempi on, jos saa vakikaverin mukaan.

Vierailija:

mutta käytäntö onkin sitten toinen. Eli en nyt hirveästi menisi opastamaan ja valistamaan ja neuvomaan, jos en asiasta mitään tietäisi.

No eikös tämä henkilö juuri kertonut miten hän ITSE on liikunnan harrastamisen järjestänyt? Ja jos pystyy harrastamaan liikuntaa yhden lapsen kanssa, miksei enää muka pysty kun niitä on enemmän? Kai se mies voi molempia lapsiaan katsoa sen aikaa kun nainen liikkuu, jos kerran voi yhtäkin.

Ja kysymyskin oli suunnattu pienten lasten äideille - monikko...

Jos äiti liikkuu, lapsi tai lapset ovat jonkun toisen huomassa sen aikaa. Jos tämä henkilö on esim. mummo tai lapsen isä, niin luultavasti hän suoriutuu sekä yhden että useamman lapsen hoitamisesta.

Yhden lapsen saa ihan jo helpommin hoitoonkin kuin kaksi tai useampaa.



Yksi lapsi sairastaa vähemmän, jos on useampi, joku on aina kipeänä...



Kun on useampi lapsi, on useampi harrastuskuskaus, on neuvolaa, juhlaa, synttäriä, menoa ja tekemistä, lääkäriä, hammaslääkäriä jne. useampi määrä.



Ruoanlaittoa, pyykkäystä, siivousta on ainakin tuplamäärä.



On IHAN eri asia järjestää itselleen aikaa yhden lapsen äitinä kuin kahden tai useamman.



Ja kun on yksi pieni lapsi, ei kyllä ole tajuakaan siitä, millaista on pyörittää useamman leikki- tai kouluikäisen huushollia.



Ja itsekin on paljon väsyneempi kuin yhden vauva-ajan jäljiltä. Vuosia kun valvoo, se alkaa tuntuakin! Myös jaksamisessa.