Lapsemme sai kasteessa nimen..

Salaamiseen liittyy taikauskoa ja se ei sovi uskonnollisiin menoihin.

Et voi sanoa, että lapsi saa kasteessa nimen, kun asia ei niin todellisuudessa ole, vaikka sitten ottaisittekin nimen vasta kasteen yhteydessä käyttöön. Lapsi saa nimen korkeintaan kasteen _yhteydessä_, mutta ei kasteessa. Kasteella on ihan toinen merkitys, ja siihen on turha liittää nimenantoa, kun siitä ei kuitenkaan kyse ole. Et voi myöskään sanoa, että syntymäpäiväsi on tänään, jos se todellisuudessa on vasta huomenna, vaikka jossain päin maailmaa tuo huominen on jo meneillään.



Saahan sitä toki yrittää väittää lapsensa saaneen nimen kasteessa, mutta kyllä minä vähän huvittuneesti suhtaudun niin ajatteleviin. Heille kaste ei mitä ilmeisimmin ole järin tärkeä nimenomaan kasteena, vaan asialle halutaan luoda joku maallisempi, paremmin omaan tapakristittyyn maailmankatsomukseen sopiva merkitys. Surullista, mutta siihen kai luterilainen kirkko tosiaan on mennyt.

ettekö nyt viilaajat voi ymmärtää, että monet haluavat viettää kastejuhlaa ja nimenantojuhlaa samalla kertaa. Kyllä kaikki lapsensa kastavat tietävät, että kastettaessa lapsi liittyy seurakuntaan. Nimi tulee viralliseksi, kun se maistraattipaperiin laitetaan ja me laitamme sen paperiin kastetilaisuudessa. Ja kyllä me vanhemmat toki olemme nimeä ääneen lausuneet, ei se pappi sentään ensimmäinen siinä asiassa ole, vaikka valitsimmekin kaavan , jossa pappi sanoo: te vanhemmat olette valinneet lapselle nimen Maria Lotta...

Miksi kuulua seurakuntaan, jos ei halua noudattaa kirkkoon kuuluvia tapoja?

" Nimellä on kasteen yhteydessä suuri symboliarvo ja sen lausuminen liittyy kasteen sanomaan. Jumala kutsuu lapsen nimeltä omakseen ja lupaa anteeksiantonsa. Nimi kertoo myös lapsen ainutlaatuisuudesta, hän on oma persoonansa, joka on henkilökohtaisessa suhteessa Jumalaan"

Vierailija:

" Nimellä on kasteen yhteydessä suuri symboliarvo ja sen lausuminen liittyy kasteen sanomaan. Jumala kutsuu lapsen nimeltä omakseen ja lupaa anteeksiantonsa. Nimi kertoo myös lapsen ainutlaatuisuudesta, hän on oma persoonansa, joka on henkilökohtaisessa suhteessa Jumalaan"

...nimen, jonka vanhemmat ovat JO lapselle antaneet.

Sitähän tuossa tarkoitetaan. Mutta se nimi on lapsella jo ennen kastetta. Se voi olla lapsella vaikka kaksi kuukautta ennen kastetta. Ja vaikka nimi ei olisi virallinenkaan, on suotavaa että sitä käytettäisiin eikä salattaisi.

Koko suku kuuli nimen ensi kertaa kastetilaisuudessa, useat myös näkivät lapsen ekaa kertaa. Juhlimme kastetta, uutta perheenjäsentämme ja nimen saamista. Emmekö esim. olisi saaneetkaan juhlia lapsen syntymää enää tuolloin, hän kun oli olemassa jo aiemminkin...?

mitä kukin haluaa milloinkin juhlistaa. Lapsen nimen saamista voi minun puolestani juhlistaa vaikka sitten sen kasteen yhteydessä (jos nyt nimen saamista on ylipäätään tarpeellista jotenkin juhlia?), mutta minua ainakin häiritsee, kun ihmiset niputtavat nimenannon ja kasteen yhteen. Siis että sanotaan lapsen saaneen kasteessa nimen sejase. Voisihan ne kasteilmoitukset hesariin kirjoittaa vaikka muodossa " lapsemme sejase kastettiin silloinjasilloin" , tai " lapsemme liitettiin kasteessa seurakunnan jäseneksi ja sai nimekseen sejase" , tai " lapsemme sai nimen sejase ja kastettiin silloinjasilloin" . Kyse on siis väärästä sanamuodosta, ei siitä, mitä kukakin haluaa milloinkin juhlia.

Vierailija:

Koko suku kuuli nimen ensi kertaa kastetilaisuudessa, useat myös näkivät lapsen ekaa kertaa. Juhlimme kastetta, uutta perheenjäsentämme ja nimen saamista. Emmekö esim. olisi saaneetkaan juhlia lapsen syntymää enää tuolloin, hän kun oli olemassa jo aiemminkin...?