Ensimmäisen seurustelukumppaninsa kanssa 20v naimisiinmennyt ja perheen perustanut vastailee hetken kysymyksiin

Joskus arki on rankkaa kuten kaikissa pikkulapsiperheissä.



ap

Mies ei ole minun ensirakkauteni vaikka ensimmäinen seurustelukumppani onkin. Olin 16v kun rupesin mieheni kanssa seurustelemaan ja ensimmäisen kerran ihastuin/rakastuin 14v ja se poika ei ole vieläkään täysin unohtunut.



En ole mieheni ensimmäinen seurustelukumppani vaan hänellä oli lukuisia hyvin lyhyitä ja viattomia suhteita ennen minua. Poikuuden kuitenkin vein minä häneltä siinä missä hän minulta neitsyyden.



ap

ap

Nuorempana joskus mietin kovastikin että pitäisköhän kokeilla muitakin miehiä ennen kuin menen naimisiin ja naimisiin mentyäni mietin että oliskohan kannattanut... Kuitenkin mieheni on hyvä, rakastava, meillä synkkaa hyvin, rakastamme toisiamme jne. En ole kokenut sitä vapautta ja muiden miesten kokeilua sen arvoisena että mieheni olisin jättänyt. Siinä olisi kuitenkin ollut se suuri riski etten häntä olisi enää takaisin saanut.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tyytyväisempi olen tilanteeseeni enkä enää edes juuri mieti että miltähän joku muu mies olisi tuntunut.



ap

Emme vain ole naimisissa mutta yhteinen asuntolaina, lapsi ja auto on. Ja se on enemmän kuin monilla avioliitossa ;).



Veimme myös toisiltamme neitsyyden. Aloitimme seurustelun 13- ja 15-vuotiaina. Välillä kutkuttaa ajatus, miltä joku muu tuntuisi, mutta en silti sitä olisi valmis kokeilemaan.



En tiedä, onko miehelläni muita seksikokemuksia, sillä seurustelussamme oli rippikesänäni lyhyt tauko.



Palasimme kuitenkin yhteen, ja nyt 9 vuoden jälkeen mies tuntuu samalta, kuin yläaste iässä (Positiivisessa mielessä, ei sentään ole yhtä kaheli :D). Miksi vaihtaa tai kokeilla muita, kun sydämessään tietää Sen Oikean löytyneen?



Seksielämämme on erittäin tyydyttävää. Olemme yhdessä opetellut ja kokeillut melkeinpä kaikkea. Joskus tuntuu, että seksielämäämme parantaa hurjat yhteiset teini-iän muistot. Joskus ajamme autoilla vanhoille " mestoille" ja kokeillaan riittääkö pokka samaan hurjasteluun. Positiivista on myös se, että itsetunto ei horju mahdollisista exien kyvyistä, isoista tisseistä tai miehellä vaikkapa peniksen koosta.



Joskus pelkäsin, että kasvaisimme yhteen ja olisimme yhdessä pelkän tottumisen takia. Ollaan varmasti kasvettukin, mutta tottumisesta ei sentään ole kyse. Rakastan miestäni ja hän minua.



Monta vastoinkäymistä suhteemme on kestänyt, ja luottavaisin mielin suunnittelen tulevaisuutta. Tiedän, että suuri osa näistä suhteista johtaa eroon, mutta tällä hetkellä uskon mieheni tuntevan samoin minua kohtaan: ihan kosinnasta päätellen.

Jep