Ihanaa kun lapset kasvavat!

Juuri tänään mietin että onkohan tämä aina samanlaista huutoa ja kitinää...

nuorin reilu 3....toki on kiva käydä kavereiden vastasyntyneitä katsomassa mutta olen enemmä kuin tyytyväinen tähän " ikään" ...

Kunpa kasvaisi vielä vuoden niin voisi tehdä jo paaaaaljon enemmän kaikkea kivaa yhdessä.... saatika muutaman vuoden päästä..... EN halua vauvaa enää. Minulle sopii hyvin, että lapsi kasvaa. Vauvoja pidän sylissä ja ihastelen vain hetken :) Kunhan ei ole oma.... puuh....

Mun teki mieli huutaa ja itkeä sille, kun oon vaan niin älyttömän helpottunut, kun vauvavuosi on nuoremmankin kohdalla ohi. Meillä se vauvavuosi on kummankin kohdalla ollut ihan tavattoman rankkaa aikaa, kun meidän lapset ei oo nukkuneet juuri ollenkaan silloin ekana vuonna. Mikään ei oo ihanampaa kuin se, kun lapset oppii vihdoin nukkumaan ja kävelemään, eikä niitä tarvi kanniskella sylissä yöllä sekä päivällä.



Ja minäkin uskon että tästä tämä vain paranee.

Jo esikoisen synnyttyä huokailin, että olisin mieluummin raskaana 7 vuotta, jos lapsi sitten menis suoraan kouluun, osais käydä vessassa jne. heti synnyttyään.



Nyt esikoiseni on lähdössä esikouluun ja kuopus on 4-vuotias. PALJON helpompaa elämää kuin vaikka 3 vuotta sitten.

Itse vasta harkitsen (harkitsemme) lapsia, ja musta tuntuu usein (varsinkin näitä juttuja lukiessa), että kannattaisi jättää tekemättä.

Yh:ksi jäin kun odotin kuopusta. Nyt lapset on 3 ja 1.

Jos tämä tästä vielä helpottaa, niin ohhoh. Kuvittelin, ettei helpompaa voisi ollakaan =)