Miksi niin monet suomalaiset ei osaa lausua englantia oikein?

Englannin laisuminen on suomalaisille luonnollisesti vaikeaa siksi, että tietyt äänteet puuttuvat suomenkielestä. Suun lihakset ovat siis kehittyneet eri tavalla kuin esim. brittienglannin puhujilla. Brittienglantia puhutaan myös jonkun verran kurkulla ja huulia työnnetään puhuessa eteen (ylähuulta varsinkin), suomea puhuessahan suu on hyvinkin paikallaan.

Olen asunut 10 vuotta Englannissa, käynyt jopa ääntämistunneilla ja yhä tankeroenkku välillä nostaa päätään, varsinkin kun olen väsynyt. Olen silti hyvässä asemassa työelämässä (pomo) ja tulen hyvin ymmärretyksi. Nuorille haluan sanoa, että puhukaa vaan rohkeasti. Aksentissa ei ole mitään hävettävää.

Suomalainen rallienglanti on maailman viidenneksi parasta ei-natiivien puhumaa englantia, ja ne neljä edellä olevaa kuuluvat germaaniseen kieliperheeseen.

Ei hävettävää.

Vierailija kirjoitti:

Harvapa sitä oppii vierasta kieltä ääntämään täydellisesti eikä ole mitään tarvettakaan. pääasia, että saa asiansa ymmärretyksi. Suomalaisaksentti englantia äännettäessä ei muuten ole vielä edes sieltä kauheimmasta päästä.

Onkohan joku tavannut ei-englanninkielisen joka puhuu englantia kuten äidinkieltään,ehkä 0,01%

Njoo, oikein ja oikein. Kuka päättää lopulta mikä se oikea aksentti milloinkin on, kun englantia äidinkielenäänkin puhuvien keskuudessa lausuminen vaihtelee ihan älyttömästi? Eteläisestä jenkkiaksentista Walesin murteeseen ja BBC-englannista Intiassa puhuttuun englantiin. 

Eiköhän tärkeintä ole että tulee ymmärretyksi kielellä.

Itse puhun todella surkeasti Englantia. Mutta niin tekee moni muukin. Ja se arvostelu pitää tulla muilta kuin suomalaisilta kielipäiltä, liekkö itsekkään he osaavat niin englantia oiken lausua.

Ja mulle riittää -jees -nou -I laivaan juu

Vierailija kirjoitti:

Hauskinta on, että minä tiedän jenkki- ja brittiystäviäni paremmin miten jotkut sanat tai nimet kirjoitetaan, niin siis englanniksi :D Meillä siis todella syynätään kielioppi suomessa.

Ei se välttämättä siitä kieliopin syynäämisestä johdu vaan siitä että me suomalaiset (minä ainakin) usein opimme muistamaan vieraankielet sanat kuten ne lausuttaisiin suomeksi eli kuten ne kirjoitetaan - suomenkielihän lausutaan kuten se kirjoitetaan. Esim Greenwich lausutaan Englannissa Grenitch tai Grinitch ja Leicester lausutaan "Lester". Englantilainen helposti harhaantuu kirjoittaessaan noita nimiä koska niiden ääntämys ei vastaa kirjoitusasua. Itse ainakin muistan kirjoitusasun koska mielessäni sanon "G-r-e-e-n-w-i-c-h" ja "L-e-i-c-e-s-t-e-r". (ymmärtiköhän tuosta nyt kukaan mitään?) :-D

Sitä että joku jaksaa marmattaa suomalaisten "huonosta" englannin lausumisesta en ymmärrä. Meitä ja meidän rallienglantia ymmärretään englanninkielisissä maissa keskimäärin paljon paremmin kuin esim. ranskalaisten sössötystä.

Vierailija kirjoitti:

Harvapa sitä oppii vierasta kieltä ääntämään täydellisesti eikä ole mitään tarvettakaan. pääasia, että saa asiansa ymmärretyksi. Suomalaisaksentti englantia äännettäessä ei muuten ole vielä edes sieltä kauheimmasta päästä.

Ei, ja se voimakas suomiaksentti on lähinnä vanhemmilla ihmisillä. Nuorilla lausuminen on neutraalimpi.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä suhuässässä on niin vaikeaa lausua? Tajuatteko miten tökeröltä se kuulostaa kun lausutte sen tavallisena ässänä? Sama juttu soinnillisten j- ja g-äänteiden kanssa, OPETELKAA LAUSUMAAN NE KUNNOLLA!!!!

Tähän vastaamiseen ei tarvita mitään rakettitiedettä.

Siksi että se ei ole heidän äidinkielensä.

Koitappa joskus keskittyä ajattelemaan asioita, niin ei aivan niin helposti napsahda noita aivopieruja.

Vierailija kirjoitti:

" tis is very föni piktsör öf tö bik ben" , sanoisi hollantilainen anoppini ;)

Ja tuo eroaa suomalaisesta appinti ääs of Timo-aksentista millä poikkeuksellisella tavoin...?

Brokenenglish on maapallon puhutuin kieli.

Kokeilkaapa lausua vaikka kiinaa tai tanskaa niissä on hauskoja ja haastavia äänteitä.

Jokainen lausuu kuten lausuu pääasia että tulee ymmärretyksi.

Kysy mieluummin, miksi ihminen tietyn ikävaiheen ohitettua ei opi enää lausumaan vierasta kieltä täydellisesti. Aivotutkijat osaisivat ehkä vastata siihen.

Vierailija kirjoitti:

Mikä se oikea ääntämys olisi? Edes Briteissä harva puhuu jollaa Received Pronounciationilla.

RP ja ap:n tarkoittama juttu on eri. RP on muutakin kuin yksittäisten äänteiden lausumista, siinä on aksentti ja vaikka mitä muuta. Ap. tarkoittaa yksittäisiä äännearvoja ja niillä ei taas ole mitään tekemistä esim. aksentin kanssa. Itse puhun usealla brittiaksentilla kuin natiivi, mutta en osaa kaikkia äänteitä sanoa ihan oikein, sibilanttini ovat vähän niin ja näin. Ihminen voi lausua äänteet täydellisesti, ja silti kuulostaa aivan ulkomaalaiselta, koska muut osa-alueet eivät ole kielen mukaisia. Suomalaisten ei tarvitse mielestäni yrittää kuulostaa esim. englantilaiselta, tärkeintä on, että tulee ymmärretyksi. Mieluummin kuuntelen ihan suomiaksenttia kuin muka britti- tai amerikka-aksenttia, joka on kuitenkin voimakkaasti suomalainen.

Samasta syystä kuin niin monet englanninkieliset eivät osaa ääntää suomea.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä suhuässässä on niin vaikeaa lausua? Tajuatteko miten tökeröltä se kuulostaa kun lausutte sen tavallisena ässänä? Sama juttu soinnillisten j- ja g-äänteiden kanssa, OPETELKAA LAUSUMAAN NE KUNNOLLA!!!!

Get a job.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskinta on, että minä tiedän jenkki- ja brittiystäviäni paremmin miten jotkut sanat tai nimet kirjoitetaan, niin siis englanniksi :D Meillä siis todella syynätään kielioppi suomessa.

Ei se välttämättä siitä kieliopin syynäämisestä johdu vaan siitä että me suomalaiset (minä ainakin) usein opimme muistamaan vieraankielet sanat kuten ne lausuttaisiin suomeksi eli kuten ne kirjoitetaan - suomenkielihän lausutaan kuten se kirjoitetaan. Esim Greenwich lausutaan Englannissa Grenitch tai Grinitch ja Leicester lausutaan "Lester". Englantilainen helposti harhaantuu kirjoittaessaan noita nimiä koska niiden ääntämys ei vastaa kirjoitusasua. Itse ainakin muistan kirjoitusasun koska mielessäni sanon "G-r-e-e-n-w-i-c-h" ja "L-e-i-c-e-s-t-e-r". (ymmärtiköhän tuosta nyt kukaan mitään?) :-D

Sitä että joku jaksaa marmattaa suomalaisten "huonosta" englannin lausumisesta en ymmärrä. Meitä ja meidän rallienglantia ymmärretään englanninkielisissä maissa keskimäärin paljon paremmin kuin esim. ranskalaisten sössötystä.

Jep, näin se menee. Ja hattua nostan, tiedät miten nuo lausutaan, et arvaa kuinka monta kertaa on väitelty noista, 99.9% ihmiset väittävät että Greenwich lausutaan suunnilleen kuin vihreä noita. Nykyään voi käyttää jo nettiäkin todistaakseen, koska eivät minua usko, mutta yksikään ei ole edes sitten myöntänyt olleensa väärässä. En tosin ole vuosiin enää tästä kinannutkaan, kun en opeta enää.

Nuorten kanssa paljon tekemisissä olleena voin sanoa, että hyvin monet alakouluikäiset suomalaiset ääntävät englantia todella kauniisti, mutta sitten tulee murkkuikä ja ainakin pojilla nousee uhma panna hanttiin kaikessa, missä voi. Heidän mielestään esim. englannin hyvä ääntäminen kuuluu vastustettaviin asioihin, sillä se on kuulemma akkamaista, jos ääntää ja yleensä puhuu vierasta kieltä hyvin. Sama asenne jää sitten monelle päälle loppuiäksi.

Toisaalta joukossamme on edelleen paljon sellaisia suomalaisia, jotka ovat kyllä lukenee koulussa englantia, mutta eivät ole koskaan oppineet ääntämään, koska heidän - meidän - kouluaikana ei ollut äänitteitä eikä muitakaan havaintomateriaaleja tarjolla ja televisiokin teki vasta tuloaan. Omalta kouluajalta muistan, että kerran varakkaan kauppiaan tytär sai tuoda kouluun näytille englannin kielen äänilevykurssin (Linguaphone taisi olla). Kuuntelimme sitä huuli pyöreänä - emmekä juurikaan ymmärtäneet mitään. Vain ne, jotka harrastivat englanninkielistä nuorisomusiikkia, saivat levyistä jotain tolkkua.

Se mikä minua on ihmetyttänyt vuosikausia, on pitkään Briteissä tai USA:ssa työskennelleiden heikko ääntämys. On outoa, että mitään ei juuri tartu ryysyihin, vaikka ympäristö ja työkieli on englanti. Puheen ymmärtäminen samoin kuin luetun ymmärtäminen ja tekstin tuottaminen sujuvat hyvin, kuten meillä monella muullakin vanhan polven koululaisella, mutta musikaalisiksi tunnetuilla henkilöilläkin ääntäminen on tankerotasolla. Tietysti pitäisi olla niin avaramielinen ja suurisydäminen, että ei kiinnitä huomiota tuohon tankkaamiseen, mutta kai minä sitten olen matalamielinen, kun minua joskus hävettää oikein perusteellisesti. Yksi tällainen tilanne oli, kun presidentti Ahtisaari piti kiitospuhetta saatuaan Nobelin rauhanpalkinnon. Nämä monet nykyiset poliitikot tankkaavat, koska eivät ole työskennelleet vieraskielisessä ympäristössä, mutta eri tilanne on Ahtisaaren kohdalla.

Toki kommunikaatio, viestin perille meno on tärkeintä, mutta kun paketin sisältö on laadukas, niin miksi pakkaus (=ääntäminen) on niin toivoton. Tulee mieleen muuan esimerkki: Jonkun järjestön vieraaksi oli tullut vierailijoita Briteistä. Järjestön puheenjohtaja ei puhunut englantia, vaan oli hommannut tulkin paikalle. Jo aloitus aiheutti kulmakarvojen nostelua. Suomeksi vieraat toivotettiin sydämellisesti tervetulleiksi. Tulkin ääntämys ei ollut ihan kohdallaan, sillä hän toivotti vieraat tuskin tervetulleiksi, vain pienen pieni äännevika: t muuttui d:ksi!

Miksi suomalaisille omat erityispiirteet ovat niin suuri häpeä? Ei ihme ettei Suomi menesty Ruotsin tapaan yrityselämässä, kun pelonaiheena on milloin aksentti tai maantienväriset hiukset.

Vastaavasti kansainvälistyneitä tai erittäin hyvää englantia puhuvia suomalaisia ei edes noteerata kehuilla, vaan valivali vaan jatkuu.

Tosiaan sen lisäksi että suomesta puuttuu monia englanninkielen äänteitä niin syyttäisin myös koulua asiasta. Peruskoulussa englanninkielen numero perustuu kirjoitettuun tuotokseen ja esimerkiksi minä huonolla kielipäälläni jätin suosiolla lausumiset opettelematta ja opettelin sanat niin kuin ne kirjoitetaan. Nykyään jos joudun englantia puhumaan niin arvailen miten asiat tulisi lausua kun minkäänlaista puheilmaisua en peruskoulussa harjoitellut.

Sanopa muuta. Saa mennä nurkan taakse nauramaan aina, kun kuule keskivertosuomalaisen lausuvan esimerkiksi nimet Beckham, Liam, George, Hermione, Aladdin ja Elizabeth. Tai sanat/sanaparit exactly, knock out, laughter, pour ja cook.