Keksikääpä keinoja joiden avulla voisin olla kotona vielä kun nuorin on 3v täyttänyt!
Työpaikka löytyy, vakituinen, mutta kaukaa ja muutenkin tympeä paikka. Työajat tosi huonot (9-17) eikä mies pysty lapsia kuskaamaan kun tekee matkustusluontoista työtä.
Lapsia on kolme: 3v täyttävä, 5,5-vuotias ja 8v tokaluokkalainen. Jo hoitomaksut ja ip-systeemit tulis hirveän kalliiksi.
En ole löytänyt tästä läheltä mitään kivaa osa-aikaista työtäkään. Provikkapalkkaiseen myyntityöhön en halua! Mitä muita vaihtoehtoja on kuin tuo että ottaa sijoitusvauvoja perheeseen (en millään enää jaksais sitäkään)?
Mitä te ootte keksineet vai suosiolla vaan töihin? =( Tuntuu ihan lasten hylkäämiseltä =(
Kommentit (22)
Tuusula maksaa kotihoidon tukea myös 3-6 vuotiaille. Tuki on tulosidonnainen, kannattaa katsoa Tuusulan nettisivuilta päivähoidon tiedoista miten paljon tukea saa.
Itse toivon että löydämme tuusulasta asunnon ennen kuin nuorin täyttää 3 ja yksi syy on juuri tuo tuki.
Meillä on kyllä lapsia yli puolet enemmän kuin sinulla, eli työtä riittää vaikka ei vauvaa olekaan. Lisäksi opiskelen etäopiskeluna ja saisin jatkaa sitä ilman työpaineita.
Sitä paitsi mies ei pidä ajatuksesta että täällä olisi hoitolapsia =(
Mutta töihin en tahtoisi. Onko kellään tietoa miten iso % äideistä joutuu/menee töihin kun nuorin on 3v täyttänyt? Miten suurin osa voi hoitaa kotona vielä 3v jälkeen?
Ei sitä loppuelämää tarvitse tehdä, mutta viisikin vuotta niin omat lapsenhoitoongelmasi hoituvat siinä sivussa.
Itse tässä ollut kotiäitinä 6 vuotta, kolme lasta ja nuorin täyttää kohta 2 vuotta. Vanhin lähtee ensi vuonna esikouluun ja tuntuu, että ei tässä siltikään ole mitään järkeä lähteä töihin - elämä kärsisi!
Vuosi vielä tätä kotiäiti nautintoa - on oman elämän "herra"! Mitä sitten tapahtuu? Pitäiskö hankkia vielä yksi? Rakastan tätä kotiäiti elämää vaikka taloudellisesti tästä ei nyt hirveästi saakaan. Pärjäämme kyllä silti hyvin. Mies hyvissä tienesteissä. Mutta ärsyttää silti, kun oma amk koulutus vanhenee ja teen "muiden" silmissä nolla työtä, kun olen "vaan" kotona... En tiiä...
Risteyskohdassa elämässä taas ollaan... Vaikka hyvin meillä oikeastaan on mennyt. Oma talo on edullisesti rakennettu alusta alkaen, ei tarvittu hirveästi ulkopuolista työvoimaa, lapset helppoja ja tyytyväisiä, meillä jää säästöön joka kuukausi rahaakin muutamia satasia, vaikken ole töissäkään! Kaikki on mallillaan... Mutta oma koulutus vaan vanhenee... Pasha! Mitähän tässä tekis...
Vinkkejä siis minäkin kaipailen, jos joku ois ollut samassa tilanteessa!
Teitä on yhteiskunta elättänyt 6/8/tms vuotta! Eiköhän se olis aika mamman alkaa tienata työllä eikä vain tuilla?
Aloittaminen on hankalaa, mutta kyllä se siitä lähtee kun ottaa reippaan asenteen.
Itse olen todella kateellinen teille, jotka noin kauan olette kotona olleet!
Minä kun jouduin pienen 1,5-vuotiaani viemään hoitoon. Jouduin vielä silloin tekemään kokopäivätöitä (myöhemmin löysin osapäivätyön). Itkin vessassa ensimmäisinä työpäivinä ikävääni. Illat meni niin, että kihnutettiin vaavini kanssa sylikkäin olkkarissa ja minä nieleksin kyyneliä, suukottelin ja pusuttelin ja koin huonoa omaatuntoa. Lapsi huusi todella loukkaantuneena hoitoon jätettäessä. Muistan ikuisesti sen katseen... :(
Ja päivisin yritin tsempata haastavassa ja kiireisessä työssäni, vaikka yövalvomisiakin oli vielä.
Että todellakin hei voi viedä 3-vuotiaan sinne päivikseen ja käydä itse töissä!
Tai sitten alat esim. pph:ksi. Tosin se työ ei ole helppoa ja toivoisin itse että siihen ryhtyisi ne joilla on kutsumus kyseiseen työhön. Siinä pitää todellakin olla valmis ottamaan ekat hoitolapset vastaan klo 6 ja viimeiset lähtee 17-18 aikaan. Olet koko ajan vieraista lapsista vastuussa, voi olla melkoisia tapauksiakin heissä tai vanhemmissaan, koti on oltava siisti kun vanhemmat tulee lapsiaan hakemaan ja viemään, on tehtävä terveellistä ruokaa joka päiväksi (ei voi syödä samaa soppaa kolmea päivää tai käydä mäkkärissä jos ei kokkaus kiinnosta), joka aamua ja iltapäivä on mentävä ulkoilemaan vaikkei juuri huvittaisi. Kyllä varmaan joillekin sopii, mutta sellaiselle peruskotimammalle nooot.
Meillä ratkaisu on ollut pienehkö (=halvempi) asunto ja menojen leikkaaminen, pärjätään yhdella palkalla. Lapset ovat 4v ja 6v. Mitään tukia en enää tietenkään saa.
Jos kävisin töissä, meillä olisi ehkä pari sataa euroa enemmän kuussa, mutta sitä vähemmän aikaa ja enemmän stressiä.
Elämä on ajankäytön suhtee näin todella huoletonta, tästä luksuksesta en haluaisi luopua. Puolipäivätöihin kyllä menisin, mutta ne kun tuntuvat olevan kiven alla...
että tehdään vielä yksi lapsi jotta voi olla pidempään kotona. Joskushan se tilannet senkin kanssa tulee että töihin on mentävä! Ja menot vaan kasvaa sen uuden vauvan myötä, josta kasvaa koululainen, ja teini kaikkine vaatimuksineen.
että tehdään vielä yksi lapsi jotta voi olla pidempään kotona. Joskushan se tilannet senkin kanssa tulee että töihin on mentävä! Ja menot vaan kasvaa sen uuden vauvan myötä, josta kasvaa koululainen, ja teini kaikkine vaatimuksineen.
Olen tismalleen samaa mieltä. + sitä mieltä että kyllä se yhden/kahden lapsen hoitokuskausrumba on ihan toista kuin neljän, sitten kun se kuopus eli neljäs/viides/kuudes lapsi on sen 3-4v täyttänyt ja rahavarat hiipuu!
Tosi useasti muuten nämä äidit, jotka tahtoo pitkään olla kotona, pitää kuitenkin isompia lapsia päiväkodissa virikehoidossa, ollessaan pienimmän/pienimpien kanssa kotosalla!
Yksi hyvä vaihtoehto olisi hankkia vakituinen tai muuten pitkäkestoinen työpaikka. Ja kun on puoli vuotta ensin raatanut kokopäivätöissä, niin lyhentää sitten työaikaa 30:een viikkotuntiin. Aika moni vakkarityöläinen tätä käyttääkin. Tosin niin on vaan vakkarityötkin kiven alla, varsinkin niille jotka on useita vuosia olleet kotona tekemättä töitä.
se sun lapsen hoito maksaa yhteiskunnalle aika tosi paljon enemmän kuin ap.n saamat tuet 3 lapsen hoidosta.
Sulla täytyy olla kova palkka että sä maksat edes sen lapsesi hoidon veroina yhteiskunnalla.
Lisäks sulla on vain yksi lapsi, eli et ole täyttänyt velvollisuuttasi kansan uusiutumista ajtellen. Jonkun on tehtävä ne työt jolla sinutkin joskus sitten vanhana elätetään. Se mitä nyt maksat eläkemaksuina on vain murto-osa siitä mitä tulet tarvitsemaan aikanaan. Ja sen rahan sinulle sitten veroina hankkivat toisten lapset.
Väitän että JOKAISELLA äidillä on Suomessa mahdollisuus hoitaa lapsensa kotona kolme vuotiaaksi saakka, jos vain tahtoa löytyy. Ja se tahto voi tosiaan tarkoittaa vaikkapa pienempää asuntoa ja leivän leipomista itse yms yms. Ja puhun kokemuksesta. Meillä on iso perhe ja miehellä pieni palkka ja eletty on jo vuosikausia. Ja väitän että olen tehnyt PALJON tuottavaa työtä yhteiskunnalle hoitamalla 7 lasta kotona.
Eläkettä en sitten tosin tule itse saamaan, se menee niille fiksummille jotka synnytti vain yhden lapsen, laittoivat sen pienenä yhteiskunnan maksamaan hoitoon ja loivat uraa.
Kuka se sitten olikaan se yhteiskunnan elätti?
Onko sinulla kuitenkin jotain koulutusta?
Minulla kaikki kaverit ootelleett et pääsisivät äkkiä takaisin töihin, eivät jaksa lapsiaan...Minä taas mietin et miten ihmeessä voin olla aina vain pitempään kotona.Jiihaa, ja ratkaisu oli perhepäivähoitajaksi alkaminen.Sillä tiellä oltu nyt useampi vuosi.
Onko sun mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä? Itse olen sairaanhoitaja ja teen keikkatöitä. Tällä veroprosentilla ei tarvitse kovin montaa työpäivää tehdä/kuukausi, että saa saman verran käteen kuin kotihoidon tuki on. Viisi arkityöpäivää tekee saman käteen kuin kotihoidon tuki on. Tai kaksi sunnuntaita ja yksi lauantai.
etäopiskelemaan. Virtuaaliopiskelijana suoritin kotoa käsin tradenomin tutkinnon. Vaatii kyllä aikamoista itsekuria ja tulot on pyllystä.
tee lyhempää päivää, esim. kolmea päivää viikossa tai 5 tuntia päivässä?
Kotiäitinä olen ollut esikoisen syntymästä lähtien eli 6v. Keikkatöitä sairaanhoitajana olen tehnyt vuoden verran ja samalla tavalla jatketaankin. Varmaankin ainakin siihen asti kun kuopuskin aloittaa koulun / on ekaluokan käynyt. Rahat riittää hyvin vaikka on lainaa maksettavana eikä muutenkaan kauheasti pihistellä, mies keskituloinen.
Kysele ap jotain osa-aikatyötä, jota voit tehdä laittamatta lapsia hoitoon. Jollei omalta alalta löydy, niin esim. siivoustyöhön, lehtien jakoon, kaupan hyllyjen täyttöön jne. pääsee ilman koulutustakin. Tuloja noistakin saa helposti saman kun mitä kotihoidontuki on. Mutta jos lapset tarvitsee maksulliseen hoitoon laittaa, saa osa-aikatyö olla jo aika hyväpalkkaista että kannattaa. Itse laskeskelin, ettei minun kannattaisi mennä sh:na edes tekemään täyttä työviikkoa päivätöinä, koska hoitomaksujen jälkeen käteen jäisi sama summa mitä nyt saan keikkailemalla 1-3 vuoroa viikossa ilta/yötöinä.
Teitä on yhteiskunta elättänyt 6/8/tms vuotta! Eiköhän se olis aika mamman alkaa tienata työllä eikä vain tuilla?
Aloittaminen on hankalaa, mutta kyllä se siitä lähtee kun ottaa reippaan asenteen.
Itse olen todella kateellinen teille, jotka noin kauan olette kotona olleet!
Minä kun jouduin pienen 1,5-vuotiaani viemään hoitoon. Jouduin vielä silloin tekemään kokopäivätöitä (myöhemmin löysin osapäivätyön). Itkin vessassa ensimmäisinä työpäivinä ikävääni. Illat meni niin, että kihnutettiin vaavini kanssa sylikkäin olkkarissa ja minä nieleksin kyyneliä, suukottelin ja pusuttelin ja koin huonoa omaatuntoa. Lapsi huusi todella loukkaantuneena hoitoon jätettäessä. Muistan ikuisesti sen katseen... :(
Ja päivisin yritin tsempata haastavassa ja kiireisessä työssäni, vaikka yövalvomisiakin oli vielä.Että todellakin hei voi viedä 3-vuotiaan sinne päivikseen ja käydä itse töissä!
Tai sitten alat esim. pph:ksi. Tosin se työ ei ole helppoa ja toivoisin itse että siihen ryhtyisi ne joilla on kutsumus kyseiseen työhön. Siinä pitää todellakin olla valmis ottamaan ekat hoitolapset vastaan klo 6 ja viimeiset lähtee 17-18 aikaan. Olet koko ajan vieraista lapsista vastuussa, voi olla melkoisia tapauksiakin heissä tai vanhemmissaan, koti on oltava siisti kun vanhemmat tulee lapsiaan hakemaan ja viemään, on tehtävä terveellistä ruokaa joka päiväksi (ei voi syödä samaa soppaa kolmea päivää tai käydä mäkkärissä jos ei kokkaus kiinnosta), joka aamua ja iltapäivä on mentävä ulkoilemaan vaikkei juuri huvittaisi. Kyllä varmaan joillekin sopii, mutta sellaiselle peruskotimammalle nooot.
yhteiskunta elättänyt ?!? Anna mun kaikki kestää. Jopas jollain leikkaa. Mutta eipä sitä kateuden puuskassa ihminen mitään tajuakkaan. Mitä ihmen yhteidkunnan tukia? Kyllä meillä mies elättää perheen, ei yhteiskunta perhettämme millään tapaa tue.
Teitä on yhteiskunta elättänyt 6/8/tms vuotta! Eiköhän se olis aika mamman alkaa tienata työllä eikä vain tuilla?
Itse saan kolmesta lapsesta kotihoidontukea hieman alle 300e. Hoitolisää ei saada miehen tulojen takia eikä kuntalisää täällä tunneta. Jos veisin lapseni päiväkotiin maksaisi se yhteiskunnalle PALJON enemmän! Eikös yhden lapsen pk-hoito maksa kunnalle noin 1000e/kk? Ja perheen osuus siitä on max. 230e...
Ei maksa noin paljoa. Todellinen hoidon kustannus on perhepäivähoidossa noin 500 euroa kuukaudessa ja päiväkodissa noin 600-700 euroa kuussa. Mutta eihän siitä silti makseta kuin vajaa puolet.
Kukin tavallaan. On kotonaolossakin varmasti hyötynsä.
Kotonaolijat sen varmasti ymmärtävät, että eivät ole yhteiskunnan kannalta tuottavia yksilöitä. Kuitenkin käyttävät samoja palveluita kuin nekin, jotka maksavat kovempia veroja, esim. teitä, kirjastoja ja terveyspalveluja.
ONko oikein muita vaihtoehtoja kuin mennä itsekin töihin?
Kiinnostaisiko ottaa kotiin hoitolapsia?