Miksi pistätte lapsenne uusperhekuvioihin?

Tämä on myös yleinen harhaluulo, että eronneiden lapset ovat aina häiviäjiä. Tiedän useamman tapauksen, jossa uudet lapset jäävät näiden etälasten varjoon. Ihan yhtä suuri tragedia sekin.

vaikeuksia kyseisessä tilanteessa. Ei niiden perusteella kuitenkaan voi tehdä päätelmiä koko totuudesta.

ydinperheiden menosta esimerkiksi tällä palstalla.

ja minä ja ex yhteisistämme. Minun kolme lastani perivät minun omaisuuteni, yksi heistä perii mieheni omaisuuden ja kaksi ex-mieheni. Uuden mieheni omaisuus ei kuulu millään osamäärällä edellisen liittoni lapsille. Hänelle ei myöskään kuulu lasteni kasvatusasiat. Hän ei ole uusi isä. Lapsilla on jo isä ja olemme varsin kykeneväisiä kasvattamaan lapsemme ilman uusien puolisojen apua.



Perheessämme on yhteiset rahat. Samalle tilille ropsahtaa lapsilisät, palkat, elatusmaksut ja hoitotuet. Niistä rahoista maksetaan lainat, laskut, ruuat, lasten tavarat yms. Kaikki saavat rahallisesti ihan yhtä paljon. Tärkeämpää tasa-arvoa uusperheessä on se, että taloudellinen ja ajallinen tasa-arvo toteutuu nyt lapsuusaikana, kuin perinnönjaossa vuonna kiisseli!

Rahasta ja materiastako tässä elämässä on vain kyse? Kyllä uusperhe voi antaa myös paljon henkisiä arvoja lapsilleen, kuten yhteisöllisyyttä, suvaitsevuutta, paljon turvallisia aikuisia, uuden ajan suurperheellisyyttä yms. Joukossa on voimaa. Siis silloin kun tämän joukon aikuiset ovat kypsiä ihmisiä, eivät mitään katkeroituneita tai tunne-elämältään kovin rikkinäisiä. Toki on myös niin, että ei ihan joka persoonatyyppi sovi uusperheellisyys-vanhemmuuteen.



Netistä kopsattua:

Perheen käsitteellinen määrittely on ongelmallista, koska se on aika-, kulttuuri- ja oikeustilasidonnaista. Tyhjentävää määritelmää on mahdotonta luoda, sillä perheen muodostaa kulloinkin ryhmä ihmisiä, joko pelkästään aikuisia tai aikuisia ja heihin jonkinlaisessa huoltajuus- tai tunnesuhteessa olevia lapsia, jotka itse haluavat määritellä itsensä samaan perheeseen kuuluviksi. Tällä perusteella perhe-käsite on hyvin moniulotteinen, ja vanhemmuus on siihen vain yksi näkökulma.

Siksi esikoinen " joutui" uusperhekuvioon. Meillä menee mun mielestä hyvin. Tottakai on jotain ongelmia, mutta niin kai perheissä yleensä, ei kaikki ongelmat johdu siitä että ollaan uusperhe.

Eli pääasia on se miten sitä elämää eletään juuri nyt siinä uusperheessä. En ymmärrä tätä ajatusta, että elämää eletään vain " perintöä odotellessa" .



58

asumisoikeusasunto.

Kun ei oo muuta kuin vuokra-asunto ja vanha auto- on ihan eri asia jakaa se irtaimisto. Mutta jos puhutaan suvun perintötiloista ja maista- asia on hieman eri. Se suku joka on kerännyt maat ja mannut, on yleensä myös vuosien varrella siirtänyt jälkikasvulleen taitoa vaalia kyseistä elämäntapaa- lapset sitten valitsevat mitä tehdä. Lapset, jotka ei oo suvusta, ei välttämättä välitä pätkän vertaa siitä työstä mikä perinnön eteen on tehty- eihän heillä oo tunnesuhdetta eikä tietoa ja taitoa.

Ja on kyllä aika kohtuuton ajatus että esim. sukutila tms romuttuu siksi että se pitäis jakaa ulkopuolisille ihmisille.



Ja varsinkin kun onhan niillä uusperheen lapsilla yleensä ne omat 2 sukua- vaikka perintöä ei sieltä niin tuliskaan.





Kaikki kai tietää mikä aivoton öykkäri keskimäärin äkkirikastunut ihminen on. Toisin kuin he, joiden suku on sukupolvien työllä ansainnut ja pikkuhiljaa rakentanut hyvinvointinsa.

Eikä uusperhe välttämättä ole huono asia lapsillekaan.

jokuhan voi periä vaikka kumminsa tai testamentilla kenet tahansa. Ihan outo ajattelutapa minulle ajatella perintöjä, kun kasvattaa pieniä lapsiaan arjessa.