Onko raskaus ja synnytys raskasta ja kivuliasta?

Myös samalla ihmisellä voi olla erilaiset raskaudet ja synnytykset. Pienen vauvan kanssa saattaa olla vielä raskaampaa, ei saa nukuttua ja voi murehtia koko ajan mitä ihmeellisempiä asioita. Vauva vaatii huomiota, mahassa se kulkee vielä omillaan.

Rv36 vaivoina iskias, närästys, liitoskivut., supistukset.. liikkuminen on kivuliasta, vessassa pitää juosta koko ajan, myös yöllä, viimeiset kunnon unet on ties mistä kaukaa, ei voi nukkua kun toisella kyljellä, puoleen väliin asti pahoinvointia....



Puhumattakaan siitä synnytyksestä. Ja sen jälkeisistä kivuista. Väsymyksestä... en kyllä ymmärrä miten olen taas tässä tilassa.

Myös synnytyksen jälkeen on raskasta ja kivuliasta, voi olla raskaampaa kuin itse raskausaikana.

raskaus ei juuri, se on vaan vaivalloista loppuvaiheessa.



Synnytys on kivuliasta, siis minulla. Jos on kokemus jonkun ison lihaksen totaalisen krampin, ollaan aika lähellä loppuvaiheen supistuskipua. Siihen vielä lisäksi hermoston säteilykivut reisissä (kirvelyä) ja ponnistusvaiheen käsittämätön paine ja repeämät.



Vaiva-aika on kuitenkin pahinta, siis ensimäiset pari kuukautta. Ei yhtäjaksoista unta, täysi riippuvaisuus vauvasta (tai sis toisinpäin), kipeät rinnat jne.



lapset kuitenkin on kivoja, siksi nuo kestää.

oli helppo raskaus.vain viimeisellä viikolla oli vaikea kävellä.

muuten olin elämäni kunnossa.

myös synnytys oli ns. helppo.nykyisin kun saa halutessaan

kivunlievitystäkin.

mutta kaikenkaikkiaan jäi oikein hyvät muistot:)

vaikeaa oli sitten valvoa vauvan kanssa, rintatulehdukset ym.

onneksi nekin nyt takana ja elämä ei voisi olla ihanampaa lapsen

kanssa!

Niin ainutlaatuisia kokemuksia elämässä. Meillä on hyvä parisuhde, siksikin ehkä olen kokenut nuo positiivisina, mies on kannustava ja huomioiva.

synnytys, vaan se raskaus.



Raskaana oleminen oli jotain aivan hirveää. Ei päässyt kävelemään ilman supisteluita, ei pystynyt nukkumaan kun maha oli tiellä, iskias sattui niin että vedet tuli silmiin... ei koskaan enää!



Synnytys oli piece of case tuohon verrattuna.

silloin, kun oksensin viisi kuukautta ja silloin, kun en nukkunut kolmeen viikkoon iskiaskipujen vuoksi. Muuten ihan ok.



Ensimmäinen synnytys oli kivuton (tehokas kivunlievitys), toinen synnytys oli helvetillinen (ei puudutteita).

Raskaana ollessa ainut vaiva oli närästys, joka sekin vain öisin. Renniellä pärjäsin, kerran yössä piti aina ottaa lisää että sai nukuttua aamuun. Vessassa ramppasin loppuraskaudessa pari kertaa yössä, jommalla kummalla vessareissulla nappasin siis Renskun.

Selkäkipua oli jonkun verran, se kuitenkin helpotti jos pääsin pötkölleen tai mies hieroi.



Synnytys oli kanssa paljon helpompi juttu kuin mitä ikinä olisin arvannut... Menin sairaalaan "näytille" kun olin auki jo 9cm :) Eli kotona pärjäsin kävellen, keinutellen, suihkussa rentoutuen, hyräillen ja hymisten aivan loppuun saakka. Sairaalaan kun menin, pääsin oikeastaan heti ponnistamaan vaikkei ponnistamisen tarvetta tullutkaan.

Mitään kivunlievitystä en saanut, enkä tarvinnut. Epparin leikkaaminen ja silti repeäminen oli ikävintä.



Synnytyksen jälkeinen olotila kotiuduttua sen sijaan oli kamala... Menetin paljon verta, ja olin TOSI heikossa kunnossa. Vasta kun kävin päivystyksessä ja veritipassa, olo alkoi kohentua kohisten.

kun väsyttää koko 9 kk niin, että seisaalleen meinaa nukahtaa. Ja lopussa sitten liikkuminen vihloo joka askeleella.



Synnyttäminen on mulle ihan helppoa, synnyttää voisin vaikka kerran kuussa, jos ei tarvis kestää sitä raskautta. Ja silläkin synnytys on ihanaa, että siihen loppuu se raskauden kärsimys. Mutta tää on ilmeisesti harvinaisempaa, kun neuvolan terkkakin katsoi ihan ihmeissään, kun viimeksi sanoin, että ihanaa, kun kohta syntyy, että sitten helpottaa.



No sillä tavallahan se helpottaa kyllä, että omat voimat saa takaisin. Mutta sit se vauva-aika ei kyllä sovi mulle kanssa yhtään, kun en tahdo millään kestää sitä valvomista, ja meidän lapset on valvottaneet paljon.



Että inhoan sekä raskautta että vauva-aikaa, mutta synnytys siinä välissä ei tunnu yhtään missään. Paitsi pelkohan siinä aina vähän on, jos kaikki ei menekään hyvin.

Joillekin ovat todella raskaita ja kivuliaita, joillekin ei. Itse lukeudun jälkimmäisiin, mutta kyllä niitä vaiketa hetkiäkin on etenkin synnytyksissä ollut.

että menee puolikyykkyyn ja kun reidet alkavat todella huutaa ->lievä supistus.

Raskaan supistuksen kipu on vaikkapa sitä, että jos lyöt vasaralla sormeen ja koko sormi tuntuu räjähtävän, niin kuvittelepa sormi rantapallon kokoiseksi ja sisuksiisi, ja päälle tieto siitä, että sama tulee toistumaan, toistumaan ja toistumaan...

Raskaus on raskasta ja synnytys kivuliasta. Kivuttomista synnytyksistä en ole kuullutkaan..

Synnytyksestä en sano mitään, kun se on vielä edessä, mutta raskaus on kyllä ollut ihan saatanallisen raskasta, vaikka en mikään valittajatyyppi olekaan. Vai olisiko susta kiva oksentaa päivittäin kahdeksan kuukauden ajan ja siitä ajasta voida olla viisi kuukautta pahimmassa mahdollisessa krapulassa yötä päivää ilman että oksentaminen tai yhtään mikään muukaan toisi siihen mitään helpotusta edes hetkeksi?

Raskaus ikävää, synnytys menee.

ensimmäisessä raskaudessani ei ollut muita vaivoja kuin kova oksentelu ja siihenkin tottui. Synnytys oli kivulias ja inhottava, mutta seuraavana aamuna ei ollut enää mitään vaivoja.



Tämä toinen raskaus on loppua kohden ollut tosi rankka, vaikka periaatteessa kaikki on mennyt hyvin. Joka paikkaa särkee, supistelee, en saa nukuttua jne. Ja synnytys jännittää.

Sillä erotuksella tosin, että krapulan yleensä tietää helpottavan viimeistään seuraavana aamuna kun taas tämä jatkui ja jatkui. Ja samaan aikaan piti kulkeana pirteänä vaativissa töissä ja esittää että kaikki on kondiksessa, ettei vaan kukaan huomaisi mitään ja itse saisi kenkää.

Nyt loppuvaiheessa on ilmestynyt vähän vaivoja, mutta en viitsi valittaa.

on onneksi "luotu saamaan lapsia". Siis raskaaksi ole tullut tosi helposti, raskaudet mennyt tosi helposti, mitä nyt väsymys joskus kiusasi. Neuvolassakin totesivat ettei näin vaivatonta odottajaa ole ennen nähtykään! Synnytykset myös menneet tosta vaan, tunti-pari ehkä oli vähän epämiellyttävä olo mutta ei sen pahempaa. Lasten vauva-aikaakaan en ole kokenut mitenkään raskaaksi, mukavaa ja leppoisaa tämä minusta on. Enpä juuri keksi valitettavaa...

t: luotu äidiksi