Kaveri ei ymmärrä, että lapsi väsyy päivähoidossa...
Kaverini on siis laittanut 3-vuotiaan poikansa osa-aikaiseksi päiväkotiin. Hän on käsittääkseni kolmena-neljänä päivänä viikossa tarhassa n. 6 tuntia kerrallaan.
Kaverini ei tunnu tajuavan sitä, että lapsi väsyy päiväkodissa suuressa lapsijoukossa, vaan hän saattaa esim. hakea lapsen klo 14 päiväkodista ja tulla suoraan meille tai yhteiselle ystävällemme kylään, jossa poika joutuu taas lapsijoukkoon (meillä kummallakin 3 lasta). Tai sitten hän kutsuu meidät molemmat lapsinemme heille ja käy hakemassa lapsensa päiväkodista siihen sekamelskaan. Sitten hän ihmettelee sitä, kun poika on silminnähden väsynyt: kiukuttelee, tappelee, sotkee tahallaan toisten leikkejä, istuu vain äitinsä sylissä itkemässä...
Ja tätä tapahtuu kerran viikossa, ellei useamminkin. Olen varovaisesti sanonut kaverilleni, että ehkä lapsi kaipaisi rauhallista kotonaoloa monen tunnin päiväkodissa olemisen jälkeen, mutta pojan äiti vain sanoo, että lapsi itse halusi tulla kyläilemään ja leikkimään toisten kanssa. Hmm, eihän noin pieni lapsi itse tajua omaa väsymystään...
Nyt hän on varannut lapsellensa kokopäiväpaikan syksystä alkaen, koska lapsi on niin " hankala" . Itse hän on kotona.
Kommentit (5)
ei muutenkaan arvosteta. " Hyvä elämä" on sitä että juostaan paikasta toiseen koko ajan.
Kyllä lapset väsyy siinä missä aikuisetkin. Jokaiselle tekee hyvää rauhottua kotiin tulon jälkeen. Yritä vielä puhua ystävällesi.
Meillä 2v poika, jonka kanssa hidastimme tahtia ja saimme takaisin kiltin 2 vuotiaan.
Mulla on 8-vuotias serkku, ainoa lapsi. Muutama vuosi sitten (5-6 -vuotiaana) se kävi seurakunnan kerhossa muutaman tunnin viikossa. Siis muutama tunti päivässä oli siellä. Jos illalla halus mennä kylään, niin se oli ihan ennen kuulumatonta. Seuraavana päivänäkään (jolloin lapsi oli siis vaan kotona) ei mielellään ois saanut tulla, koska pojan piti rauhoittua sen edellispäivän muutaman tunnin kerhon takia! Sitten kun sinne kylään vihdoin pääsi, niin poika oli koko ajan kimpussa, kun ei pääse leikkimään kenenkään kanssa kuin vain siellä kerhossa (ne asuu maalla kaukana naapureista)...
Vielä uskomattomammaks tän tekee se, että nään poikaa vaan vieraillessani mummolla monen sadan kilsan päässä, pari kertaa vuodessa. Eli äiti ei välitä siitäkään, että poika ei nää serkkuaan kun pitää " levätä" . Sen muutkin kasvatusperiaatteet on vähän outoja!
että nykyään pitäisi olla koko ajan liikkeessä. meillä lapset hoidossa (haetaan klo 15), mutta illat olemme ihan rauhassa perheen kesken, tai korkeintaan menemme rannalle tai puistoon.
Minun lapseni ovat perhepäivähoitajalla eli hyvin pienessä ryhmässä, mutta silti otamme aina vähintään vartin verran täydellisen rauhoittumisen, lähellä olemisen ja juttelemisen hetken kun pääsemme kotiin. Ja jos emme ota, se näkyy...
Puhu vaan uudelleen ystävällesi. Kehota vaikka ottamaan se vartin hetki lapsensa kanssa kahden.