Oma lapseni kiusaa :-(

Olen huolissani omasta esikouluikäisestä pojastani, joka kiusaa päiväkodissa omaa hyvää ystäväänsä. Kiusaaminen on leikeissä ulkopuolelle jättämistä.

Kyseessä ovat parhaat ystävät, jotka ovat kahdestaan lähestulkoon kuin paita ja peppu mutta esim. tuolla päiväkodissa kun kavereita on enemmän, oma poikani kiusaa ystäväänsä, jättää ulkopuolelle leikeistä. Ja olen asiasta erittäin surullinen, välillä vihainenkin.

En tiedä, onko oma poikani aina se, joka "määrää" ettei tätä kaveria oteta mukaan. Mutta joka tapauksessa pojallani on päiväkodissa kaveri, jonka kanssa leikkivät kahdestaan eikä tämä 3. poika mahdu mukaan. Mutta välillä on sitten päiviä, jolloin ymmärtääkseni porukassakin leikit onnistuu.

Itse olen lapsuudessa kärsinyt yksinäisyydestä ja leikeissä ulkopuolelle jättämisestä, joten voin samaistua tähän poikaan erittäin hyvin.

Mutta mitä teen omalle lapselleni? Kuinka saan hänet ymmärtämään että kiusaaminen on todella väärin? Olen yrittänyt puhua poikani kanssa, kertonut että kiusaaminen on todella väärin ja yrittänyt opettaa sitä että kaikki kaverit täytyy huomioida, ketään ei saa jättää leikeissä ulkopuolelle, etenkin jos joku haluaa tulla mukaan. Ja yrittänyt opettaa myöskin sitä, että jos huomaa jonkun lapsen olevan yksinäinen, vailla kaveria, voi häntä pyytää mukaan leikkeihin.

Mutta tuntuu että kaikki tämä oppi valuu ihan hukkaan. Toisinaan tuntuu ettei poikani edes kuuntele, mitä yritän hänelle kertoa.

Olen pyytänyt poikaani myös miettimään, miltä hänestä tuntuisi jos häntä ei otettaisi leikkeihin mukaan. Mm. eilen poikani totesi, pientä ivaa äänessään, että se tuntuisi kivalta. Mutta heti perään kuitenkin että no ei, vaan se tuntuisi pahalta.

Olen tuonut myös oman lapsuuteni esiin, kertonut pojalle miltä minusta itsestäni tuntui lapsena kun minua kiusattiin.

Oma poikani on aina ollut tykätty kavereiden keskuudessa ja on muutenkin rohkea menemään mukaan porukkaan, tutustuu helposti kavereihin joten ei taida ymmärtää miltä se ulkopuolisena olo todella tuntuu.

Pitäisikö lapseni joskus joutua kokemaan vastaavaa? Ymmärtäisikö hän sitten paremmin miltä tuo tuntuu.

Olen välillä huolissani omasta lapsestani ja juuri siitä, onko lapseni koulukiusaaja sitten myöhemmässä vaiheessa. Olen aika huolissani myös siitä, että nämä kaverukset ovat menossa samaan kouluun myöhemmässä vaiheessa ja olosuhteiden takia joutuvat samalle luokalle, joten jatkuuko tämä kiusaaminen myös koulussa.

Tämä harmittaa minua todella, välillä jopa niin paljon että häpeän poikani käytöstä enkä ilkiä katsoa tämän kiusatun pojan äidin silmiin. Miten saada tuo kiusaaminen loppumaan?