Tarra palkinnoksi hyvästä käytöksestä- vinkkejä, ohjeita 3-vuotiaan kanssa!
Heissan!
meillä on 3-vuotias uhmaikäinen poika, joka on alkanut todella koetella meitä vanhempia. Aikamme huudettuamme, jäähytettyämme, uhkailtuamme ja muuta älytöntä, päätimme aloittaa ' uudelleen' ja koettaa palkita ja kehua hyvästä käytöksestä- ei siis aina rankaista huonosta.
Hankimme siis tarroja ja taulun niille. Mutta kuinka tämä systeemi käytännössä toimii??! Otatteko tarran pois, jos lapsi käyttäytyy huonosti/ei tottele jne? Vai silloin tarra vaan jää saamatta? Mutta mikä silloin ' rangaistukseksi' ?
Hyvästä käytöksestä saa siis aina tarran ja 10 tarran jälkeen seuraa jokin palkinto. (pitääkö siitä sopia etukäteen?)
Millaisista ' hyvistä teoista' kannattaisi tarra antaa? En haluaisi, että poika tekee jotakin vain tarran toivossa eikä kuitenkaan ymmärrä tekoaan. Onko tässä palkitsemissysteemissä mitään järkeä? Kuka on kokeillut? Miten toimitte?
Kiitos paljon vinkeistä!
( ps. äsken esim. mies sanoi pojalle, että ' jos siivoat lelut lattialta, voit saada tarran' ...eiks tää mee just vähän niinkun väärin..?)
Kommentit (6)
" Minusta saatua tarraa ei saa ottaa pois, vaan esim jos vaikka olisi tukan pesujuttu, tehtäisiin esim puu jossa 10 oksaa ja jokainen oksa olisi yksi pesu, ja pesukerta olisi oksa - eli jos joku kerta menisi huudoksi ja tappeluksi, se oksa jäisi tyhjäksi."
Tarkoitin että jokainen pesukerta on yksi oksa, johon tulee tarra onnistuneesta pesusta. Jos menee rettelöinniksi, ei tule. Näin nähdään siis saldo, että esim kymmentä saunapäivää kohden yhdeksän onnistui hyvin! Lapsi itsekin tajuaa onko tarroja vähän vai paljon suhteessa tarjottuihin tilanteisiin.
T. Seko/Selko-stella
mutta ilman mitään palkintoa. Siis tarrat sinänsä olivat se palkinto, 10 tarrasta tai 100:kaan ei saanut mitään. Mutta koska lapsi ei tiennyt muusta, tämä toimi oikein hyvin. Hankin erilaisia kivoja tarroja, ja lapsi sai sitten tarra-arkista aina valita mieleisensä ja kiinnittää sen omaan tarratauluunsa, joka oli valkoinen A4-paperi magneetein kiinnitettynä jääkaapin ovessa. Yhdessä sitten aina ihastelimme, kuinka paljon ja kuinka kivoja tarroja hän oli jo kerännyt. Keskitimme siis huomion onnistumisiin, ja asia oli lapsellekin tärkeä.
Minäkin olen sitä mieltä, että kaikesta ei ole terveellistä palkita lasta, koska ei aikuisuudessakaan joka roskapussin viennistä saa palkintoa vaan hommat on hoidettava.
Ja meillä käytettiin tarroja niin, että jos iltatoimet (joissa aina oli monenmoista vääntöä) kokonaisuudessaan menivät hyvin, sai tarran. Jos meinasi mennä karkailuksi/tappeluksi vaikka hammaspesu, muistutimme mahdollisimman neutraalisti, että muistathan, että tämän pitää mennä kunnolla, että voit sitten saada tarran.
Tämä toimi meillä ja jotenkin vaivihkaa tarrat sitten jäivät vähitellen pois, aluksi varmaan niin, että lasta kehuttiin muuten ja kun hän ei itse muistanut pyytää tarraa, niin emme sitten siitä muistuttaneet. Mutta tosi monta hienoa tarrataulua saimme aikaiseksi ja ongelma poistui.
Onnea matkaan!
- tiukkis
Pojan kanssa sekä nukkumaanmeno että herääminen+aamulähtö hoitoon menivät molemmat usein hulinaksi. Illalla ei meinannut millään saada poikaa uneen ja siitä johtuen tietysti aamu oli itkua ja hammastenkiristystä kun piti ehtiä bussiin, hoitoon, töihin jne.
Meillä otettiin A4-paperi, johon piirsin ympyröitä about 15 kappaletta. Niihin piirrettiin sitten aamuin illoin " hymynaama" jos aamu meni hyvin ja/tai ilta meni hyvin. Kyllä sen 2-viikkoisen poika skarppasi oikein kovasti eli melkein joka aamu ja ilta tuli hymynaama. Sitten kun kaikki naamat oli täynnä niin sai valita kaupassa palkinnon (lelun).
" Hyvä käytös" on liian vaikea käsite ainakin alle 10-vuotiaalle. Mikäli siis päätätte ottaa jonkun tarrasysteemin käyttöön, kannattaa se rajata erittäin tarkasti yhteen " jokapäiväiseen" ongelmaan. Jos haluatte, että se on vaikkapa lelujen siivous lattialta, niin sitten siihen. Lapselle pitää tarkasti etukäteen selvittää, mistä tarran saa, ja millainen käytös johtaa siihen, että tarraa ei saa. Saatuja tarroja ei oteta pois. " Rangaistukseksi" sinänsä riittää siis se, että tarraa ei saa. 3-vuotiasta tosiaan motivoi vielä tarrat sinänsä, eli isompaa palkkiota ei välttämättä siinä iässä vielä tarvita. Sitoutumista asiaan voi lisätä vielä sillä, että se " alusta" , johon tarrat kiinnitetään, askarrellaan yhdessä. Ihan loputtoman hyviä tuloksia ei noin pienen kanssa vielä kannata kuitenkaan odottaa tarramenetelmällä! 3-vuotias on vielä pieni, eivätkä kaikki arjen asiat vielä suju, vaan niitä kuuluukin opetella yhdessä aikuisen kanssa päivästä toiseen. 5-vuotiaan kanssa tarrasysteemi on sitten jo erittäin käyttökelpoinen.
-aranja-
Tarran sai jokaisesta hyvin suoritetusta asiasta eli reippaasti syömisestä, käsien ja kasvojen pesusta, hiusten kampaamisesta, hampaiden pesusta ja riisumisesta/pukemisesta. Piirsin itse ko. asioita kuvaavat kuvat taulukkoon A-neloselle. Jos asiat sujuivat reippaasti, sai tarran. Jos meni tappeluksi, tarra otettiin pois. Kun rivi oli täynnä tarroja, sai pienen yllätyksen.
Muutaman viikon tarrataulu toimi, mutta sitten sanottiin " en halua tarraa" (ja tapeltiin). Loppujen lopuksi tarrataulusta oli kait hyötyä ja iltatoimet sujuvat nykyään paremmin - tai sitten uhmaaminen on siirtynyt muihin asiohin ;-) Vielä toisinaan lapsi sanoo, että haluaa tarran kun on ollut reipas. Nyt se liimataan tarravihkoon. Yleensä kuitenkin pelkät kehut riittävät :-)
Justiin tuolla toisessa paikassa kerroin että viime toukokuun tyttäreni sai tarran riekkumattomista öistä, mutta noin yleisesti ottaen en siltikään kannata tarramenetelmää NORMAALIelämään kuuluvissa asioissa.
(Meillä nukkuminen ei ollut normaalia vaan selvä ongelma johon piti puuttua)
Joten - siis tämä vain minun filosofiaani josta kernaasti voi olla eri mieltä - lelujen siivoaminen yms ovat itsestäänselvää arkielämää, josta ei saa palkintoa kuten ei aikuinenkaan saa tiskaamisesta ym, vaan tehty työ on palkkio sinänsä.
Mutta sellaisen ekstrahuomion voisi minusta saada asiasta joka kyseiselle lapselle on erityisen vaikea, kuten vaikka verikokeen otto, jollekulle vaikkapa tukan pesu, jos olisi joskus mennyt shampoota silmiin ja lapsi pelkäisi kovasti. Että jos on erityisesti tsempannut vaikeaa asiaa, sitten huomioidaan tarralla.
Minusta saatua tarraa ei saa ottaa pois, vaan esim jos vaikka olisi tukan pesujuttu, tehtäisiin esim puu jossa 10 oksaa ja jokainen oksa olisi yksi pesu, ja pesukerta olisi oksa - eli jos joku kerta menisi huudoksi ja tappeluksi, se oksa jäisi tyhjäksi. (tai kymmenen possua tms) Tätä perustelen sillä, että minusta jos elämässä on kokenut jotain hyvää, sitä ei voi enää menettää eikä sellaisen takautuvalla menettämisellä saisi pelotellakaan, vaan edetään simultaanisti tilanne tilanteelta. Jos joku on mennyt hyvin, sitä ei seuraava moka voi mitätöidä. Tämä on oma etiikkani.
Mutta tuollaiseen arjen yleisiin toimiin en kyllä alkaisi tarroja lahjoittamaan. Ei lapsen kuulu tosiaankaan kerätä leluja siksi että saa tarran vaan siksi että se kuuluu yleisiin käytöstapoihin.
Ja sitten vielä: jos vanhempi ottaa jonkun käytännön, hänen vanhempana kuuluu olla sisäistänyt se todella hyvin jotta voi sen takana seistä. Ensin mietitään ennenkuin aletaan. Muuten aikuinen ei ole vakuuttava jos epäilee itsekin, sitäpaitsi mukula kumminkin keksii jonkun porsaanreiän jos teoria ontuu :o)
Tsemppiä ja viisautta teille!