Tapakristitty on sana mitä en ymmärrä??
Miksi olla tavan vuoski mitään,jos sitä ei aidosti ole? Eikö rohkeus riitä?Sukulaisetko painostaa? Musta feikkiä pahimmillaan olla tavan vuoksi jotain,mitä ei ole
Kommentit (61)
Ei esimerkiksi lasta kasteta tavan vuoksi, vaan siksi, että halutaan viettää juhla, jossa lapsen syntymää juhlitaan ja samalla tiedotetaan nimi kaikille. Se on se tarve. Miksi olisi yhtään aidompaa järjestää jotain keinotekoisia, perinteettömiä nimiäisiä, kun yhtä hyvin voi järjestää ristiäiset? Jos haluaa virallistaa parisuhteensa ja juhlia sitä, miksi tilaisuus pitäisi järjestää siviilihäinä, kun yhtä hyvin voi avioitua kirkossa? Miten siviilivihkiminen olisi yhtään sen aidompi? Minä olen aidosti tapakristitty, miksi minun pitäisi esittää jotain muuta? Miksi minun pitäisi toimia, kuten vapaa-ajattelijat haluavat, jos olen aito tapakristitty?
23
Vierailija:
Tavan vuoksi jotain tekeminen on vaan ettei uskalla tehdä ja olla aidosti mitä on!
Mutta tarkoitan sitä, että turha kritisoida tapakristillisyyttä, jos itse kuitenkin haluaa myös krisintinuskon tapoja perinteiden vuoksi noudattaa...
Vierailija:
Siksikö, että olen itse eronnut kirkosta, ja mieheni on muslimi, niin ei meidän vauvallakaan saisi olla päällä mekkoa johon myös äiti, eno, täti, isoäiti, isotäti ja muita sukulaisia on puettu?
Mulla oli hääjuhlassa myös huntu ja valkoinen morsiuspuku. Kaikilla mieheni kotimaassa on... vaikka eräs sukulainen väittikin sitä kristityksi jutuksi. No, tervetuloa kertomaan se sitten 70-miljoonaiselle islaminuskoiselle, jotka on tottuneet näkemään häissä valkoiseen puetun morsion :)Vierailija:
hauavat kuitenkin käyttää kristillisiä symboleita juhlissaan esim. nimiäisissä kastemekkoa. Ollaan olevinan niin tiedostavia ja irrallaan uskonnosta...
Itse kuulun kirkkoon myös kulttuurihistoriallisista syistä, iso osa kirkollisveroista menee juuri näihin maamme museohistoriallisesti arvokkaimpiin kohteisiin, kirkkoihin. Mitä oikeasti arvokasta esim. keskiajalta meillä on, jos kirkkoja, kirkkotaidetta ja muuta uskontoon kuuluvaa ei lasketa?
Suvun perinteet ja uskonto on jossain mielessä käsi kädessä. Ei tulisi mieleenikään esim. jäädä pois koko suvun jouluaterialta, vaikken kirkkoon enää kuulukaan.
Vierailija:
Mutta tarkoitan sitä, että turha kritisoida tapakristillisyyttä, jos itse kuitenkin haluaa myös krisintinuskon tapoja perinteiden vuoksi noudattaa...Vierailija:
Siksikö, että olen itse eronnut kirkosta, ja mieheni on muslimi, niin ei meidän vauvallakaan saisi olla päällä mekkoa johon myös äiti, eno, täti, isoäiti, isotäti ja muita sukulaisia on puettu?
Mulla oli hääjuhlassa myös huntu ja valkoinen morsiuspuku. Kaikilla mieheni kotimaassa on... vaikka eräs sukulainen väittikin sitä kristityksi jutuksi. No, tervetuloa kertomaan se sitten 70-miljoonaiselle islaminuskoiselle, jotka on tottuneet näkemään häissä valkoiseen puetun morsion :)Vierailija:
hauavat kuitenkin käyttää kristillisiä symboleita juhlissaan esim. nimiäisissä kastemekkoa. Ollaan olevinan niin tiedostavia ja irrallaan uskonnosta...
Itse kuulun kirkkoon myös kulttuurihistoriallisista syistä, iso osa kirkollisveroista menee juuri näihin maamme museohistoriallisesti arvokkaimpiin kohteisiin, kirkkoihin. Mitä oikeasti arvokasta esim. keskiajalta meillä on, jos kirkkoja, kirkkotaidetta ja muuta uskontoon kuuluvaa ei lasketa?
ihan vastaavasti kuin vaikka kastevirrellä ja veden valuttamisella. Ihan hassua irrottaa yhtä asiaa pois ja väittää, ettei tämä ole kristillinen tapa vaan jotain muuta...
Tietoisuus siitä, että se on ollut suvussa käytössä jo yli 60 vuoden ajan. En minä yhdistä sitä suoranaisesti uskontoon, kuten en jouluateriaakaan (meidän suvussa ei olla koskaan käyty joulukirkossa tai otettu uskontoa muutenkaan huomioon, joulu on meille perhejuhla). Jos yhdistäisin (kuten yhdistän kastemaljat yms), en olisi sitä lapselleni halunnutkaan. Suvussamme on myös yli 60 v vanha kastemalja, mutta se ei ollut meidän nimiäisissä esillä.
Lähes kaikki länsimaisessa yhteiskunnassa liittyy tavalla tai toisella kristinuskoon, ei siltä voi välttyä. Minun ei ole tarviskaan välttyä. Riittää, kun en itse kuulu kirkkoon, enkä joudu osallistumaan kirkollisiin tilaisuuksiin ja uskonnon harjoittamiseen vastoin tahtoani (esim. avioitumaan kirkossa tai lausumaan uskontunnustuksen vaikka häissä). Mukana voin olla, esim. kirkkohäissä olen ollut monesti, mutta en osallistu siihen uskonnon harjoittamiseen.
Vierailija:
ihan vastaavasti kuin vaikka kastevirrellä ja veden valuttamisella. Ihan hassua irrottaa yhtä asiaa pois ja väittää, ettei tämä ole kristillinen tapa vaan jotain muuta...
Koen olevani tapakristitty.
En voi mitenkään tietää, onko ev. lut. -uskon mukainen Jumala se oikea, mutta uskon, että joku suurempi taho on olemassa.
En koe, että uskontoni olisi kovin väärässä, jos ei aina oikeassakaan.
En eroa kirkosta, koska koen kuitenkin olevani jonkin asteen uskovainen. Syytä vaihtaa toiseen uskontoon, en näe.
Ev. lut. on kuitenkin hyvin salliva. Meidän ei tarvitse käyttää huntuja, minun ei tarvitse lähteä tekemään itsemurhaa uskontoni nimissä, vaan saan olla oma itseni ja käydä kirkossa, jos siltä tuntuu, tai olla käymättä. Voin rukoilla itsekseni, olivat sitten kädet ristissä, tai ei, niin uskon, että viestini menee perille.
Aina kaikkia toiveita ei voi toteuttaa ja elämä on täynnä epäkohtia, joihin toivoisi saavansa apua ja ratkaisun, mutta niin se ei vain mene.
Tähän ei auta myöskään ateismi.
Mutta, en usko, että maailma olisi syntynyt tuosta vaan jonkun räjähdyksen voimasta.
En tiedä, mikä on totuus ja ei sitä tiedä kukaan muukaan.
Vanhempani ovat tehneet työkseen kirkon alan töitä. Uskonto on siis aina kuulunut osana elämääni. Vaikka uskontoa ei ole tuputettu, niin se on aina ollut kuvioissa mukana ja en ole siltä voinut välttyä.
Itse en ole jatkanut perinteitä kotona, mutta joulut, pääsiäiset jne. meillä juhlitaan edelleen, mutta lähinnä ihan vain juhlimisen ilosta.
Ennen kasteinstituutiota on lapselle annettu nimi. Nimenanto on aina ollut juhlava tapahtuma, sillä nimellä uskottiin olevan suojaava vaikutus.
Juhlavaan tapahtumaan on siis myös pukeuduttu tavallista paremmin. Etenkin juhlimisen kohde, tässä yhteydessä lapsi.
Aikojen saatossa lapsen juhlapukuja on ollut erilaisia. Käytännöllisin oli pitkä mekko, joka sopi usealle lapselle ja tytölle ja pojalle. Helman pituudella on symboloitu perheen vaurautta.
Valkoinen väri on jo varhaiskulttuureissa symboloinut puhtautta ja viattomuutta, millaisena lapsi nähdään.
Joten viime kädessä, tämäkin on hyvin hyvin vanhaa perinnettä, jonka kristinusko (joka on suhteessa varhaisiin kulttuureihin varsin nuori uskonto) on ominut itselleen.
T: agnostikko-ateisti (en ole vielä ihan varma kumpi olen), joka on tutkiskellut paljon eri uskontojen ja rituaalien alkuperää
Morre:
Ennen kasteinstituutiota on lapselle annettu nimi. Nimenanto on aina ollut juhlava tapahtuma, sillä nimellä uskottiin olevan suojaava vaikutus.
Juhlavaan tapahtumaan on siis myös pukeuduttu tavallista paremmin. Etenkin juhlimisen kohde, tässä yhteydessä lapsi.
Aikojen saatossa lapsen juhlapukuja on ollut erilaisia. Käytännöllisin oli pitkä mekko, joka sopi usealle lapselle ja tytölle ja pojalle. Helman pituudella on symboloitu perheen vaurautta.
Valkoinen väri on jo varhaiskulttuureissa symboloinut puhtautta ja viattomuutta, millaisena lapsi nähdään.Joten viime kädessä, tämäkin on hyvin hyvin vanhaa perinnettä, jonka kristinusko (joka on suhteessa varhaisiin kulttuureihin varsin nuori uskonto) on ominut itselleen.
Sulla on niin valtavasti tietoa näihin asioihin liittyvistä jutuista.
olin itsekin puuttua tuohon samaiseen asiaan kun ketjua luin... Olit jo ehtinyt ennen minua.
Samahan se pätee myös jouluun... Sitäkin kun kovasti kritisoidaan ettei ei kristilliset saisi sitä viettää tai ainakaan lahjoja sitten antaa. Tosiasiassahan sitä keskitalven juhlaa on vietetty paljon ennen kristillistä joulua (johon lahjojen anto ei muuten kuulu mitenkään).
Eli miettikää ihmiset mitkä ovat oikeasti kristinuskon symboleita ja mitkä eivät ennen kuin tuomitsette ne ei-kristinuskoiset jotka tekevät asioita kuten kristinuskoiset... Loppujen lopulta kun ne teot saattavatkin pohjautua johonkin aivan muuhun kuin siihen kristinuskoon....
arvostelisi toisten ihmisten uskoa. Suurin osa kirkon jäsenistä uskoo Jumalaan, ja vaikka Raamattu ei arjessa kiinnostakaan, niin monelle tällaiselle ihmiselle usko voi olla todella tärkeä asia jossain elämän isossa kriisissä, vaikkapa läheisen tai oman kuoleman tullessa lähelle. Eikähän meille seurakuntaihmisillekään sen suurempaa ' hyötyä' uskostamme luvata kuin toivo iankaikkisesta elämästä. Ja kuten muistatte ristin ryöväristä, jonka Jeesus lupasi kohdata ristillä, ei se uskon määrä tai laatu ratkaise, vaan uskon kohde.
Kerroit olevasi kristitty, protestantti, ev. lut. jne, ja lopetit sanomalla ettet usko jumalaan. Siis et mielestäni ole kristitty, koska he nimenomaan USKOVAT jumalaan vai mitä. Tosin olit todella rehellinen kun kerroit ettet usko. Ns sunnuntaiuskovia eli " tapakristtittyjä" tms. on varmaankin aika paljon, monet eivät vain sitä myönnä. Laisesi rehellisyys on todella tervetullutta, siitä kiitos!
Juuri mainitsemasi pelko sukulaisia kohtaan saa ihmiset kuulumaan kirkkoon. Äiti ja isä ovat ne syyt että ollaan olevinaan uskovia vaikkei uskota jos ei toisaalta olla ateistejakaan. Itsellä oli nuorena pieni kädenvääntö ko asiasta ja työkavari kuului kirkkoon vaikka oli avoliitossa jossa lapsi jne. Syy oli (pelkään ) äiti ja isä. Hyvää kesää kaikille!
Vierailija:
Juuri mainitsemasi pelko sukulaisia kohtaan saa ihmiset kuulumaan kirkkoon. Äiti ja isä ovat ne syyt että ollaan olevinaan uskovia vaikkei uskota jos ei toisaalta olla ateistejakaan. Itsellä oli nuorena pieni kädenvääntö ko asiasta ja työkavari kuului kirkkoon vaikka oli avoliitossa jossa lapsi jne. Syy oli (pelkään ) äiti ja isä. Hyvää kesää kaikille!
Lapsikaste ei pelasta. Ihminen ei pääse sillä taivaaseen. Miettikää kiroilevia teinejä. Heidät kastettu vauvana. Irvokasta.
Naimisiin mennessä luvataan uskollisuutta,mutta salaa petetään aina.
Et ole uskossa,jos kiroilet, juot, poltat. Se ei riitä,että lapsena vettä heitetään päähän. Jos et sydämessä usko Jeesukseen ja tunnusta suullasi,et pääse taivaaseen sillä,että kuulut luterilaiseen kirkkoon tai mihinkään muuhunkaan. Kirkot ei pelasta.
Valheellisen julkisivun ylläpitoa.
Siksikö, että olen itse eronnut kirkosta, ja mieheni on muslimi, niin ei meidän vauvallakaan saisi olla päällä mekkoa johon myös äiti, eno, täti, isoäiti, isotäti ja muita sukulaisia on puettu?
Mulla oli hääjuhlassa myös huntu ja valkoinen morsiuspuku. Kaikilla mieheni kotimaassa on... vaikka eräs sukulainen väittikin sitä kristityksi jutuksi. No, tervetuloa kertomaan se sitten 70-miljoonaiselle islaminuskoiselle, jotka on tottuneet näkemään häissä valkoiseen puetun morsion :)
Vierailija: