Lue keskustelun säännöt.
Tapakristitty on sana mitä en ymmärrä??
09.07.2007 |
Miksi olla tavan vuoski mitään,jos sitä ei aidosti ole? Eikö rohkeus riitä?Sukulaisetko painostaa? Musta feikkiä pahimmillaan olla tavan vuoksi jotain,mitä ei ole
Kommentit (61)
joulu on pakanajuhla ei uskonnollinen alkuperiltään joten sopii ateisteille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikissa kulttuureissa on aina ollut jonkinlainen uskonto ja kaikki vuoden kiertoon ja ihmiselämään liittyvät riitit ja juhlat ovat uskonnollisia. Myöhemmät uskonnot ovat kopioineet niitä aiemmilta uskonnoilta, mutta yhtä kaikki uskonnollisista juhlista on kyse.
Vierailija:
joulu on pakanajuhla ei uskonnollinen alkuperiltään joten sopii ateisteille
Olen silti kristitty ja uskon Jumalaan, vaikken tunnekaan tätä kansankirkkoa enkä muitakaan kristillisiä yhteisöjä omakseni.
Itse ajattelen niin, että ennen ei oikeastaan ole ollut vaihtoehtoja ja samanlaista kyseenalaistavaa tiedostusta kuin nykyään.
Uskonto on ollut niin tiivis osa arkea, ettei sitä ole osattu erottaa ei-uskonnollisista kulttuuripiirteistä.
Ja miten tämä liittyy tämän päivän ateisteihin?
Koska nämä juhlat, ovat niin tiukassa meidän kulttuurissamme ja valtaosassa maailmaa, on luontevaa juhlia mukana. Kuka sitten milläkin vaikuttimilla. Toiset juhlivat Jeesuksen syntymää, toiset keskitalvea, toiset vain ajattelevat, että nyt on hyvä tilaisuus saada suku koolle, syödä hyvin ja jakaa lahjoja.
Vierailija:
joulu on pakanajuhla ei uskonnollinen alkuperiltään joten sopii ateisteille
omiin jumaliinsa, ateisti kieltää kaiken jumaluuden olemassaolon. Joulun vietto ei näin ollen sovi tosiateistille. Toki näitä muka-ateisteja aina riittää.
53
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kristillisiin juhliin sekautumista ateismiinsa vedoten ja on sitten silti valmis juhlimaan jotain sen pakanallisuuteen vedoten.
58
Morre:
Itse ajattelen niin, että ennen ei oikeastaan ole ollut vaihtoehtoja ja samanlaista kyseenalaistavaa tiedostusta kuin nykyään.
Uskonto on ollut niin tiivis osa arkea, ettei sitä ole osattu erottaa ei-uskonnollisista kulttuuripiirteistä.Ja miten tämä liittyy tämän päivän ateisteihin?
Koska nämä juhlat, ovat niin tiukassa meidän kulttuurissamme ja valtaosassa maailmaa, on luontevaa juhlia mukana. Kuka sitten milläkin vaikuttimilla. Toiset juhlivat Jeesuksen syntymää, toiset keskitalvea, toiset vain ajattelevat, että nyt on hyvä tilaisuus saada suku koolle, syödä hyvin ja jakaa lahjoja.
Lopputulos taitaa olla se, että me ihmiset olemme TAPOJEN ja PERINTEIDEN " vankeja" . Ja hyvä niin, sillä todellisuudessa tavat ja perinteet ovat ihmisyydelle ja kulttuurille todella tärkeitä.
Aika erikoista siis hyväksyä se, että ateistit saavat noudattaa PERINTEITÄ ja TAPOJA, jotka pohjautuvat johonkin uskontoon, esim. luonnonuskontoihin (pakanauskontoihin). Mutta tapakristityt eivät saisi noudattaa PERINTEITÄ ja TAPOJA, jotka pohjautuvat kristinuskoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis, että viettävät jouluna ihan tavallista arkea ja kieltäytyvät jopa antamasta lahjoja lapsilleen!
Tekeekö lahjojen antaminen joulusta todella uskonnollisen?
Pyhät ovat kuitenkin vapaapäiviä ja ei oikein muutakaan voi tehdä, niin miksi ei voisi viettää vähän juhlavampaa päivää ilman uskontoon kuuluvia piirteitä (esim. joulukirkossa käynti, rukoukset jne.).
Minusta joulunvietto on yksi näistä tavoista, joita voi noudattaa vaikka ei Jumalaan ja Jeesukseen uskoisikaan.
Se on vain kiva juhla, jossa voi ilahduttaa toisia antamalla lahjoja ja syömällä hyvin=)
Vierailija:
kristillisiin juhliin sekautumista ateismiinsa vedoten ja on sitten silti valmis juhlimaan jotain sen pakanallisuuteen vedoten.58
Morre:
Itse ajattelen niin, että ennen ei oikeastaan ole ollut vaihtoehtoja ja samanlaista kyseenalaistavaa tiedostusta kuin nykyään.
Uskonto on ollut niin tiivis osa arkea, ettei sitä ole osattu erottaa ei-uskonnollisista kulttuuripiirteistä.Ja miten tämä liittyy tämän päivän ateisteihin?
Koska nämä juhlat, ovat niin tiukassa meidän kulttuurissamme ja valtaosassa maailmaa, on luontevaa juhlia mukana. Kuka sitten milläkin vaikuttimilla. Toiset juhlivat Jeesuksen syntymää, toiset keskitalvea, toiset vain ajattelevat, että nyt on hyvä tilaisuus saada suku koolle, syödä hyvin ja jakaa lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Siis, että viettävät jouluna ihan tavallista arkea ja kieltäytyvät jopa antamasta lahjoja lapsilleen!
Tekeekö lahjojen antaminen joulusta todella uskonnollisen?Pyhät ovat kuitenkin vapaapäiviä ja ei oikein muutakaan voi tehdä, niin miksi ei voisi viettää vähän juhlavampaa päivää ilman uskontoon kuuluvia piirteitä (esim. joulukirkossa käynti, rukoukset jne.).
Minusta joulunvietto on yksi näistä tavoista, joita voi noudattaa vaikka ei Jumalaan ja Jeesukseen uskoisikaan.
Se on vain kiva juhla, jossa voi ilahduttaa toisia antamalla lahjoja ja syömällä hyvin=)
Kumminkin ollaan lipsumassa tositilanteessa. Annetaan periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valkoinen kastemekko on kylläkin selkeästi nimenomaan kristillistä perinnettä. Jo alkukirkon aikoina kastetut, silloin pääasiassa aikuiset, pukeutuivat kasteen jälkeen pitkiin valkoisiin kaapuihin. Siitä tapa on siirtynyt nykypäivään. Kastemekon valkoisuus ei symboloi viattomuutta, vaan ylösnousemusta. Kristinuskossa valkoinen on ylösnousemuksen väri ja kastettu ihminen kuvaannollisesti pukee päälleen Kristuksen ylösnousemuksen. Alunperin mekko puettiin nimenomaan vasta kasteen jälkeen, mutta nykyisin ainakin luterilaiset käyttävät sitä ilmeisesti käytännöllisistä syistä koko kastetilaisuuden ajan. Ortodoksisissa ristiäisissä vauva on alasti siihen saakka kun on kastettu ja puetaan valkoiseen vaatteeseen.
Minusta on aika kaukaa haettua kirjoittaa noin yleisesti kuin sinä kirjoitat siitä miten ennen " on tehty" . Mihin kulttuuriin ja aikaan mahdollisesti viittaat?!
Morre:
Ennen kasteinstituutiota on lapselle annettu nimi. Nimenanto on aina ollut juhlava tapahtuma, sillä nimellä uskottiin olevan suojaava vaikutus.
Juhlavaan tapahtumaan on siis myös pukeuduttu tavallista paremmin. Etenkin juhlimisen kohde, tässä yhteydessä lapsi.
Aikojen saatossa lapsen juhlapukuja on ollut erilaisia. Käytännöllisin oli pitkä mekko, joka sopi usealle lapselle ja tytölle ja pojalle. Helman pituudella on symboloitu perheen vaurautta.
Valkoinen väri on jo varhaiskulttuureissa symboloinut puhtautta ja viattomuutta, millaisena lapsi nähdään.Joten viime kädessä, tämäkin on hyvin hyvin vanhaa perinnettä, jonka kristinusko (joka on suhteessa varhaisiin kulttuureihin varsin nuori uskonto) on ominut itselleen.
Alunperin kaste ei missään nimessä ole ollut mikään nimenantotilaisuus! Sellaiseksi se on muuttunut vasta luterilaisissa maissa, jolloin tuli tavaksi kirjata lapsi kirkonkirjoihin kasteen yhteydessä. Kristillisessä maailmassa on huomattavasti yleisempi käytäntö, että nimi annetaan heti lapsen synnyttyä ja kaste toimitetaan myöhemmin, täysin irrallisena nimenannosta. Eli siis siinäkin mielessä on virheellistä väittää, että kristillinen kirkko olisi " ominut" jonkun pakanallisen nimenantojuhlan (edelleen: missä kulttuurissa ja koska kyseisiä juhlia on pidetty?!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan pakanakulttuureista kristityt ovat omineet tiettyjä piirteitä omiin juhliinsa. Esim. juuri kastemekko ja kummeus (kun puhutaan vain ristiäistä ja nimenannosta).
Nimenantojuhlia on vietetty mm. Suomessa ennen kristinuskon tuloa.
Mutta ehkä minun historianopetukseni riittävät. Olen asiani argumentoinut, ja lisää tietoa löytyy mm. erilaisista perinnekirjoista.
jos se kerran on niin halveksittavaa? Vietetään joulua ja muita kirkollisia juhlia. Outoa minusta.
Olet pienestä pitäen tottunut käymään joulukirkossa, ehkä joskus rukoilemaankin. Et silti koe suurempaa tarvetta tunnustaa uskontoasi tai lukea raamattua.
Kristinuskon tutut tavat tuntuu turvallisilta ja siihen on vaan tottunut.
Kai sitä voi olla ihan aito tapakristitty??
Siksi erosinkin kirkosta. Mieheni on tapakristitty, en tiedä miksi. Ehkä hänellä ei ole rohkeutta erota, tai sitten hän on uskossa, vaikkei sitä ääneen uskalla myöntääkään. Hänen tapansa ei kuitenkaan häiritse minua. Osa hänen sukulaisistaan on kyllä ollut hiukan järkyttyneitä kun olen kertonut että olen nyt virallisesti pakana. Eräs kysyi miksi, ja kun vastasin että henkilökohtaisesta vakaumuksesta, hän naurahteli vastaukseksi. Tiedä sitten mikä siinä oli niin huvittavaa.
Usko on henkilökohtainen asia, uskonto on osa kulttuuria. Paljosta vetoa, että löytyy pappeja, piispoja, imaameja, rabbeja jne. jne. joka uskonnosta, jotka eivät varsinaisesti itse usko, silti he voivat olla hyvinkin syvällä uskonnossa. Muslimeissa on varmasti myös agnostikkoja ja ateisteja, samoin juutalaisissa, hinduissa ja muissakin uskontokunnissa, se ei silti poista sitä uskontokunnan vaikutusta, sillä uskonnolla, johon on kasvatettu/kasvanut/jonka ympäröimänä on kasvanut, on valtava merkitys.
23
Vierailija: