*** PikkuEnskat ma-ti ***

Eikö kukaan ole vielä herännyt?;)



Meillä on Oliver vähentänyt yöunet 14h --> 12h. Eli menee nukkumaan klo 19:00 ja herää klo 07:00 suunnnilleen. Tosin nyt nukkunut putkeen ton 12h muutaman yön!=) JES!

Olen lueskellut eri sivustoilta artikkeleita, joissa tietoa vauvan rytmeistä ja ruokailuista. Ja tosi monessa asiantuntijat olleet sitä mieltä että 6-8vkon ikäinen vauva pärjää jo yön syömättä?:o/ , kunhan syö päivällä kunnolla. Eli olisi tärkeää pitää sama rytmi päivästä toiseen ruokien ja päiväunien aikataulussa. Lapsi pistää nukkumaan aina samaan aikaan (päikkärit + yöunet) silloin kuin iloinen eikä kiukkuinen ja yliväsynyt, syöttää ennenkuin lapsella kauhea nälkä. Eli pitäisi ennakoida ja pitää lapsi tyytyväisenä. Kaikki tietysti yksilöitä, mut luulen et kokeilen vähän kellottaa meidän päivää jonkun aikaa ja katsoa mitä tulee. Aamupäivät meillä meneekin aina saman kaavan mukaan 7:00 ylös ja maitoa nassuun, 9:00 päikkärit (siellä se nyt nukkuu), 10-11:00 sosetta. Tähän asti menee aina näin, mut iltapäivät ja illat onkin sit eri juttu;) Eli paperille nyt ylös ja katsotaan alkaako joku rytmi löytyä. klo 19:00 Oliver kyllä nukahtaa tarkalleen, edes viittä minuuttia yli ei saa valvotettua=) Ei vaikuttanut kesäaikaan siirtymiset eikä mitkään tohon asiaan...



Saako muuten Nan2 0,5l tölkissä? Kun löysin kaupasta vaan Nan1. Meillä alkaa vikat Standardit olla menossa, eli vielä parin viikon tarpeet on, sit täytyykin vaihtaa lajia. Saas nähdä kuinka käy, vai onkohan nyt jo ihan sama mitä juo kun soseitakin menee. Meillä listalla nyt Persikka, banaani, päärynä, luumu, peruna, kukkakaali, porkkana ja parsakaali. Kerralla menee hedelmäsosetta sellanen 2/3 purkkia ja kasvissosetta 1/2 purkkia. Ja tällä hetkellä lounas (kasvis) ja päivällinen (hedelmä) syödään eli kaksi kertaa päivässä.



Keskiviikkona onkin 5kk neuvola. Saas nähdä onko Oliver kasvanut, ainakin painoa on joku 8kg kotivaa´an mukaan ilman vaatteita. 68cm vaatteet ei mene päälle, 74cm ja 80cm nyt käytössä ja 74cm on sopivia, ei pitkät lahkeet housuissa eikä mitään. Eli varmaan pituutta joku vähän alle 70cm nyt...



Ihanan näköiset noi 2 valkoista pientä hammasta tuolla alarivissä:))



Tulipas sepustus ja omaa napaa vielä! Pitää tuo viikonlopun pino lukea vielä ajan kanssa läpi, mut nyt mene aamupalalle kun tässä vajaa tunti aikaa vielä. Palailen siis myöhemmin.



Mukavaa alkanutta viikkoa,



Aurora & Oliver parin päivän päästä 5kk

[color=] Pikaisesti tulin sanomaan " MOI" kaikille:) Lähdetään tässä kohta meidän mökille kaveripariskunnan kanssa (Juksun kummit). Sää on kyllä aikas huono, mutta eiköhän reissusta tule silti ihan onnistunut!



Viime viikolla tosiaan oltiin Helsingissä ja Kotkassa reissaamassa. Kaikki sujui hyvin ja oli mukavaa käydä " etelässä" :) Käytiin mm. Ikeassa, Itäkeskuksessa, vaunuttelemassa pitkin Herttoniemeä, Kotkassa Sapokan vesipuistossa, Juksun isomummin (mun mummo) luona jne:) Varattiin Kotkasta hotellihuonekin yhdeksi yöksi ja oli kyllä aika luxus! Huoneessa oli poreammekin...ihanaa oli siellä polskutella;) Meidän Juksu oli hyvä reissaaja! Matkat täältä Jyväskylästä Helsinkiin ja sitten Kotkasta takaisin Jyväskylään sujuivat mukavasti (Julius nukkui suurimman osan ajasta). Voidaanpa siis lähteä joku toinen kertakin reissun päälle:)!



Kiitos muuten kommenteista liittyen vauvan nukkumiseen/nukuttamiseen yöaikaan! Unirätti (mun yöpaita) on testauksessa ja taitaapi se auttaa Juliusta nukahtamaan yöllä uudelleen ilman tissiä. Toki syötän vielä Juksun vähintään kaksi kertaa yössä, mutta jos sattuu tosi useasti heräilemään, heitän unirätin kehiin:)



Hihii, nyt taidan mennä tuonne sänkyyn takaisin vähän köllimään:) Isukki yrittää vielä siellä nukkua ja Julius hihkuu iloisesti vieressä ja juttelee tyynylle:D Ihanan iloisella päällä taas tuo poitsu ♥



Anteeksi omanapaisuus. Olen vähän pihalla teidän jutuistanne, kun en ole nyt kerinnyt palstailemaan niin aktiivisesti kuin ennen:( Pakko ryhdistäytyä pian:)!!!



Tässä linkki vielä Juksun kuviin. Muutama uusi kuva siellä onpi.

http://s140.photobucket.com/albums/r8/Viivi82/Julius/



Mukavaa alkuviikkoa Enskattarille ja vauveleille!



~ ♥ ~ Viipuli ja Julius, 3kk+ ~ ♥ ~

[color=green]Jokeltelu näköjään juuri loppui pinniksessä :) Taisi uni tulla.



Kylläpä SARAN synnytys kuulosti kaikin puolin oudolle¿ Hmm.. En siis minä mikään alan asiantuntija ole, mutta jo tuo hirvitti, ettei lasta laitettu sen sun ¿sairaalakaavun¿ sisään lämpimään tms.!!! Ja on kyllä niin totta, että synnytys pitäis läpikäydä uudelleen parin kk:n kuluttua. Mullakin on hieman jäänyt asiasta hampaankoloon, mitä en silloin sairaalassa osannut kysyä. Kamalinta (sen ponnistusvaihetta edeltävän kivun lisäksi!) oli kanssa esim. se kohta, kun Arttua vedettiin ulos (imukuppi piti meillä ottaa, ponn.vaihe 56min), ja lääkäri yritti hiljaa kysellä kätilöltä, että ¿onko pediatri talossa¿¿ Jälkeenpäin olen jostain kuullut/lukenut, että se on kai ihan norm. asia, että pediatri tulee imukuppi-synnytyksissä vilkaisemaan lasta, mutta enhän mä siinä vaiheessa sitä voinut tietää! Olin oksentanut 17 tunnin synnytyksestä ponn.vaiheen alkaessa viim. 10h putkeen (oikeasti, tavaraa sitten riitti!), ja olin niin kuolemanväsynyt, etten jaksanut kysyä, että mikä siellä on hätänä. En jaksanut edes silmiä avata koko ponn.vaiheen aikana kuin pari kertaa, vaikka kätilö huusi, että ¿silmät auki ja ota joku kiintopiste vaikka takaseinästä¿. Niinpä siinä väsymyksen ja sup.kipujen seassa olin huolesta soikeana, että MIKÄ MUN LAPSELLA ON? MIKSI TARVITAAN TÄNNE JOKU PEDIATRI, ONHAN TUO TÄTI ITSEKIN LÄÄKÄRI!?! Aivan kamala tunne. Mutta onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin. Väliliha leikattiin (parani tosi hyvin ja nopeasti) eikä repeämiä tullut. Arttukin pääsi heti rinnalle ja voi oikein mainiosti.

Ennen synnytystä en jännittänyt ollenkaan koko tapahtumaa ¿ en sitten pätkääkään. Päinvastoin odotin oikein innolla, että mitä tuleman pitää. Kivustakin ajattelin selviäväni. Nyt sitten¿ Nyt on tullut synnytyspelko päälle, ja haluaisin mahdollisessa seuraavassa raskaudessa saada suunnitellun sektion. Pelkään mm. repeämiä, sitä että lapselle sattuu jotain, sekä sitä järkyttävää kipua, mistä kärsin tunnin ajan. Supistuskivutkin olivat tietty ei-niin-mukavia, mutta epiduraalin voimalla niitä vielä kesti ¿ eihän kukaan synnyttämistä ole kauhean kivuttomaksi väittänytkään ;) Mutta se kipu, kun olin 9cm auki, en saanut ponnistaa, epid. vaikutus lakkasi ja lisää en saanut! Ai hel*etti, melkein itkettää vieläkin se kipu! Ja valehtelematta ¿ luulin kuolevani siihen paikkaan. Mieskin sanoi, että jollei sairaalan ainoa synn.lääkäri olisi juuri silloin ollut toisessa leikkauksessa, niin minutkin olisi melko varmasti leikattu ¿ olivat kätilöt kuulemma sille näyttäneet, ja olin oikeesti tosi huonossa jamassa. Muistan sopertaneeni jotain, että ¿antakaa jotain lääkettä, ihan mitä tahansa¿, mutteivät voineet antaa mitään¿ :( Eihän se tietysti niiden kätilöiden vika ole, ja olivat muutenkin mukavia, mutta en ikinä enää sellaista halua kokea uudestaan. Ja kaiken päälle tosiaan se, että olin oksentanut sen 10h putkeen, joten veto oli aivan pois. Mies sanoi jälkeen päin, ettei olisi uskonut minun selviävän koko urakasta, oli vissiin sen verta rankan näköstä puurtamista :)

Mutta siis kaikki nyt hyvin ja rakas tuhisija tuolla pinniksessä =) Harmittaa vaan jo etukäteen, koska en osaa tarpeeksi taistella pyytäessäni sitä sectiota, joten joudun varmaan nuo pelkoni vielä joskus kohtaamaan, jos meitä toisella lapsella siunataan. Ja eihän ne sektiotkaan (onko se nyt k:lla vai c:llä???) mitään vaarattomia ole, mutta en ihan totta usko tällä hetkellä uskaltautuvani synnytyssaliin toistamiseen¿



MAMMIKSEN Oonasta oli aivan ihania kuvia, toden totta! Mitäs Oona tykkää muuten mobilesta? Meillä se on hyvä nukuttaja, kun muuten ei kiinnosta aina pinnikseen yksin jäädä.

Hih! Oliko sullekin se sana ¿vanna¿ uusi tuttavuus? Hassua! Eikä tää voi edes olla mikään murre-juttu, koska sitä käytetään ainakin täällä E-Suomessa, sekä P-Savossa :) Heh! Mutta tollasia omituisia sanoja on Suomi pullollaan, eihän niitä kaikki voi millään tietää.

Pomppivan merisiili..??? :)



NINCALLE ja Joonallekin vilkutus! Juu, en ole täysimettänyt missään vaiheessa (enää en ollenkaan), ja menkatkaan ei ehtiny alkaa, ennen kuin alotin minipillerit. Nyt vuodankin sitten VIIDETTÄ KERTAA pikkasen reilu 2kk:n sisällä¿ Oli tuossa jopa 4 päivää, jolloin ei vuotanut¿ *hoh hoijaa* Onneks on gyne-aika torstaina! Vaihdan heti ¿ jos luvan saan ¿ takasin e-pillereihin¿



Voi, meiän vanhempi kissa-neiti pomppii näppiksen ja näytön välissä, kun en voi päästää sitä ulos. Raukka satutti toissa päivänä tassunsa johonkin, ja pitää koittaa kohta soittaa el.lääkäriaika sille, kunhan se paikka aukeaa (6min päästä¿). Helmi-pieni¿ Se satutti joku 3-4 vuotta sitten takatassunsa myös, silloin meni kaikki jänteet irti-poikki-katki, ja lääkärillä oli tikkaamista. (Mihin lie terävään pellinreunaan tai johonkin oli saanut viillettyä sen.) Nyt ei onneks niin paha. Polkuanturassa, tai mikä tuo varvas onkaan, on joku halkeama, ja kynsi pököttää siitä samasta ¿varpaasta¿ ikävästi. (Onko kissoilla varpaat? :D) Käyttäytyy muuten ihan normaalisti, muttei anna koskea siihen jalkaan, ja linkkaa sitä välillä. Pieni kulta-poloinen¿

Haa! Sain lekuriajan klo 13:45. Piti käydä viemässä se äsken pissa-astialle, kun ei muista enää sellasen olemassaoloa, ulkokissaksi kun on taas tottunut. Nyt tuli tuohon viereen ikkunalaudalle NIIN haikean näköisenä¿ Että säälittää.



HAN, taitaa tuo tosiaan olla melko paljon kiinteitä meillä¿ Tuntuu vain niin vähäiseltä :) Ja etenkin kun on lukenut täältä muita juttuja, ja toiset antaa jo 3-kuisellekin koko purkin kerralla ja vielä useamman kerran päivässä jne. Ja Arttukin kyllä vetäis varmasti kokonaan, jos antaisin. Mutta en viitti¿ Ei tarvii yhtään enempää alkaa tuota painoa nyt tulemaan, tai en OIKEESTI jaksa kohta kantaa sitä ¿pientä¿ :) Ja näköjään se on uskottava, ettei tuo maitomääräkään liikaa ole ¿ oli just jossain ketjussa tästä juttua. Että ehkä mun ei sitten sitä tarvii kiinteillä ruveta vielä korvaamaan¿



AURORA, voi, on täällä herätty :) Meillä herätään ihan viim. klo8, ja sekin on luxusta.

Mä ajattelin just kanssa koittaa ruveta paperille suunnittelemaan päivän kulkua! Että sais jotenkin tosiaan rytmiä tähän päivään¿ Meilläkin aamut menee ok (klo8 ylös ja kasvissosetta + maitoa, sitten päikille, leikitään, klo 11 jälkeen maitoa, sitten pikku tirsat), mutta iltapäivästä se kaaos ja hulina alkaa. Yöunille mennään kyllä melko tarkkaan nyt 19:30-20 välillä. Kun nyt saisi tuon päivän kulkemaan¿

Huomasitko, että kovettiko se banaani Oliverilla mahaa yhtään? Kun mulla näkyis olevan tuolla kaapissa persikka-banaani-sosetta, mutta en oikein uskalla antaa, jos tuleekin kakka-vaivaa¿ No, ehkä siirrän sen suosiolla myöhemmäks, ja alotan tosi varovasti :)



Onpas VIIPULIN Julius valloittava poitsu!!! =D



Mutta nyt ¿ palstatilaa muillekin, ja tiskien kimppuun. Hitsi, mulla muuten päässä viiraa¿ Äsken, kun menin Helmille näyttämään sen astian, ja kuljin pesukoneen ohi, niin ¿ups¿, käänsin sen kiinni, vaikka laitoin juuri aamulla sen päälle¿ Nyt aloitti sitten pesun alusta :( Mikä lie muistikatkos-mielenhäiriö¿



Pi-Ki ja Arttu 4kk

[color=deeppink]PI-KI, huh kun tuo sun synnytys kuulosti rankalta! Ei mikään ihme, jos on tullut jotain pelkoja :/ Musta on outoa, että se synnytyksen läpikäyminen on siinä samantien. Ikäänkuin ei olis muuta mielessä synnytyksen jälkeen, esim. se oma lapsi. Mää vasta joku pari kuukautta leikkauksen jälkeen aloin ajattelemaan asiaa ja paljon olisi kysyttävää, mutta ei niitä silloin ajatellut, kun sairaalassa käytiin läpi sitä leikkausta. Silloin halusin vain pois pois pois sieltä sairaalasta enkä yhtään jaksanut edes ajatella koko leikkausta. Pitäis olla vaikka jälkitarkastuksen yhteydessä mahdollisuus käydä uudelleen läpi omaa synnytystä tms.



AURORA, pitkästä aikaa sinä avaamassa pinoa :) Tuo on kyllä ihan kiinnostava tuo rytmiasia. Minä ajattelen niin, että tärkeintä siinä rytmitämisessä ja rutiineissa on se, että lapsi kokee pysyvyyttä, mikä taas luo turvallisuuden tunteen. En kyllä tiedä, kuin se näin pienellä toimii, kun toisaalta myös lapsen tarpeisiin vastaaminen/lapsentahtisuus tuo vauvalle turvaa. Minä yritin kovasti rytmittää Sampon elämää tuossa vielä pari kuukautta sitten (että päikkärit ois aina samaan aikaan, samanmittaiset jne.), mutta luovutin, kun tajusin, että poika ei vain nuku silloin kun minä haluan. Tai siis tokihan yritin rytmittää sen mukaan, miten Sampo suurinpiirtein tuntui nukkuvan ja syövän, mutta eipä siitä mitään tullut. Milloin Sampo nukahti pitkille päikyille klo 11, milloin puoli kahdelta (nythän se ei mitään pitkiä päikkyjä nuku) :/ Päätinkin siis mennä ihan täysin Sampon tahtisesti, välittämättä mistään yleisistä säännöistä, että päiväunien tulisi olla samaan aikaan jne.. ja ihan mukavasti on toiminut :) Nyt jopa jotain " rytmiä" havaittavissa, joskin yhäkin päivissä on eroja.



Mitä tulee tuohon yöllä syömiseen, oon sitä mieltä, että se voi olla lapselle paitsi tankkaushetki, myös tapa saada unenpäästä kiinni, saada turvaa vaikka painajaisen jälkeen tai muutenkin :) Että vaikka teoriassa lapsi pärjäisi syömättä läpi yön, sille voi olla muitakin syitä, miksi lapsi tahtoo yöllä ruokaa, kuin pelkkä nälkä :) Tai kun miettii omalle kohdalle; jos herään keskellä yötä vaikka vähän levottomasta unesta, on ihana painautua omaa kultaa vasten ja untea olevansa turvassa ja lämpimässä, miksei siis myös vauva tuntisi näitä samoja tunteita? Että yösyömisessä olisi lähinnä kyse läheisyydestä ja lämmöstä, ei niinkään nälän tyydyttämisestä. Tai mistäs minä tiedän, kun en tuonne vauvan pään sisään pääse :D



Muistakaamme, että vauvat on yksilöitä, niinkuin mekin. Toiset meistä nukkuu heräämättä vaikka pommi räjähtäis vieressä ja toiset herää, jos naapuri kääntää yöllä kylkeä sängyssään. Toiset meistä syö usein vähän kerrallaan, jottei verensokeri laskisi liian alas ja toisille riittää pari reilua ateria päivässä. Toiset tykkää tehdä rauhassa käsitöitä kun taas toiset ei malta paikallaan pysyä niin kauaa, että saisi aloitussilmukan virkkuukoukkuun ja niin edelleen. Meidän vauvatkin on kaikki omia upeita yksilöitä, jotka toimii heille sopivimmalla tavalla :) Toinen tykkää sylistä, toinen itsekseen puuhailusta, toinen ei voi sietää pikkuisenkaan märkiä vaippoja ja toista ei haittaa edes kakat housussa. Toinen nukkuu tutti suussa ja toinen sylkee tutin kaaressa suustaan ja niin edelleen :)



Hihhih, tulipa taas asiaa :D Mutta vähän asiaan syventyneenä oon tullut siihen tulokseen, että kaikessa kasvatustoiminnassa tulisi ensisijaisesti huomioida lapsen yksilöllisyys ja vasta sen pohjalta tehdä suunnitelmia koskien kasvatusmenetelmiä yms. (myös vauvojen päivän rytmittäminen on osa kasvatusta; kasvatusta on kaikki sellainen toiminta, mikä tähtää yksilön hyvään kasvuun ja kehitykseen ja tukee sitä). Eli vaikka monet teokset ja teoriat yms. antavat hyvää osviittaa miten tukea vauvan ja lapsen kehitystä, tärkeintä on katsoa ja kuunnella omaa lastaan :) Toisaalta tämä mun päätelmäni on vain yksi kasvatusteoria muiden joukossa.... ;)



Eh, huomaa mikä asia on lähellä sydäntä ^. Voi mun ukkoparkaani, kun se aina välillä erehtyy avaamaan keskustelun lasten kasvatuksesta; jaarittelen yleensä öbaut puolitoista tuntia :DD Sittenkin tulis vielä asiaa, mutta pakko edes vähän yrittää hillitä itseään. Niinkuin nytkin. Saisin aiheesta vaikka 7 sivuisen esseen, mutta ehkäpä nyt en kuitenkaan... :D



Joops, pallan taas kun on ihan oikeesti jotain asiaa :)



Han ja Sampo 5kk+[/color]

[color=red]Kiitos kaikille onnitteluista!!



Nyt sitä sitten ollaan rouvia :) Voi olla että menee hetki ennen kuin tottuu tuohon uuteen sukunimeen. Ja sormusta pitää ihailla joka välissä ;)



Kaikki sujui tosi hyvin, pieniä kommelluksia sattui mutta ne kuuluu asiaan. Vieraat viihtyivät, ruoka oli hyvää ja oli ihanaa kun sai nähdä paljon ystäviä ja tuttavia ja jutella kaikkien kanssa. Kirkon käytävälle astuminen jännitti aivan sairaasti, kun liki 200 silmäparia tuijotti meitä...huh, sydän löi varmaan kahtasataa. Mutta siitäkin selvittiin. Miehen sisko lauloi meille kirkossa ihanan itse säveltämänsä laulun, siinä meinasi itku tulla vaikka muuten selvisin yllättävän vähillä kyyneleillä vaikka toisin luulin.



Aleksi oli sekä kirkossa että juhlassa tosi kiltisti, kertaakaan ei kitissyt vaan tuijotteli haltioissaan kaikkea uutta ja seurusteli ihmisten kanssa ihan innoissaan. Äitiä tietysti piti aluksi vähän vierastaa kun oli niin kummallisen näköiseksi laittautunut :D Yöksi A. meni kotiin mumman kanssa, ja oli nukkunut ekan unipätkän KAHDEKSAN TUNTIA mitä ei ole tapahtunut KOSKAAN. Liekö sitten korvike pitänyt olon kylläisempänä pitempään.



Hääyö vietettiin romanttisella mökillä järven rannassa. Aamulla olikin sitten jo kova kiire kotiin oman rakkaan pikkumiehen luo <3



Eli kaikki oli täydellistä, tai no, sää olisi voinut olla parempi - näin auringon tasan kerran pilkahtavan koko päivän aikana, kun olin imettämässä takahuoneessa, ja samantien se katosi pilvien taa. Vettä piskotteli mukavasti pitkin päivää. Lämmintä taisi olla +15 paikkeilla.

Mutta säästä huolimatta päivä oli oikein ikimuistoinen :)



Sarasofianna kysyi vaihtuiko nimi, ja tuossahan se aiemmin tulikin eli kyllä, otin miehen sukunimen, kiva kun kaikilla on nyt sitten sama nimi.

Ja häämatkaa ei vielä ainakaan tehdä, katsotaan sitten josko joskus myöhemmin, paremmalla ajalla :)



Rouva Viipero & sulhaspoika Aleksi 8kk[/color]

[color=3A5FCD]Meillä herättiin kans tänään jo klo 07.00 ja me ollaan pirteinä käyty jo kaupungilla ja torilla ja ekat päikkäritkin on jo takana..=)



NINCA: onnea menkoista jos niin voi sanoa..=D Täällä ei vielä näy mitään ja täysimetyksellä vielä mennään..katotaan sit kun alan noita soseita antamaan jos jotain mullistavaa tapahtuis..=)



AURORA jutteli rytmeistä..Mä en oo kauheen huolissani vielä mistään aikatauluista, täälläkin mennään ihan Emiliinan tahdissa..Ruokaa olen tarjonnut pienestä pitäen ennen kuin on kerinnyt sitä pyytää ja yleensä kyllä syö aina kun tarjoan..joskus tarjoan liian aikaisin, mutta vartin leikkimisen jälkeen jos yrittää uudestaan niin sit maistuukin..=) Päikkärirytmitkin muuttuu täällä vielä tiuhaan niin annan nukkua silloin kun nukuttaa. Yritän kyllä pitää laulelu ja lukuhetken suunnilleen samoihin aikoihin joka päivä ja yleensä iltapäivän (n.klo15-16)satuhetken jälkeen (luetaan yhdessä ensin kirjaa selällään sängyllä ja sit tarjoan maitoa) on nukahtanut vähän pidemmille päikyille, mutta sitäkään ei aina voi ennakoida..=D Kiinteät tietty tuo sit mukanaan enemmän rytmiä ja aikataulua..



HAN kirjoitti ihanasti kyllä omista mietteistään ja ihan samaa mieltä olen tosta yösyönnistä(kin). Ei se nälkää oikeastaan voi meillä olla jos Emiliina syö jonku 1-3 minsaa muutaman kerran yössä (välillä 2 välillä 5) eli kyllä mä oon aina mielelläni sen pienen paijaus-ja maitohetken pienelle suonut. Eikä ne omaa untakaan just häiritse kun saan heti taas kiinni unesta kun ovat niin nopsia hetkiä..Yhtenä yönä yritin sitä unirätti-harso-omapaita-konstia, mutta tytsä siitä vaan hermostu eli luovuin siitä samantien. =)



Todellakin..mäkin saattaisin innostua jutteleen näistä asioista enemmänkin, mutta sotilaallisesti pidän itseni nyt kurissa, ettei riistäydy käsistä..=D Yksilöitä siis kaikki lapset niinkuin toki vanhemmatkin. Ei mua haittaa, vaikka joku pitääkin minuuttiaikataulua omassa huusholissaan-eihän se mun elämään vaikuta eikä mulle kuulukaan..=) Meille sopii tällainen rennompi oleminen niin vauvan kuin äidinkin osalta. =)



VIIPULILLE ja perheelle oikein mukavaa mökkireissua! =)



PI-KI: mulle tuli ihan surku sun kissulin takia..=/ Kiva, että sait ajan niin pääsee pian neiti taas ulos puuhaileen..=)



VIIPEROlle onnittelut rouvittumisesta! =)



Pitipä muuten sanoa, että mies löysi lauantaina Emiliinan suusta pienen hampaanalun! Sitä se on tyttö itsekin ihmetellyt kielen ja sormen avulla..=)



Tänään mun äidille laitetaan sydämentahdistin. Pitää toivoa, että leikkaus menee hyvin..ainakin vähän päästään tas eteenpäin hoidossa..=)



Nyt puuhikseen Emiliinan kanssa. Oikein ihanaa maanantaita kaikille!!



t. poppis ja Emiliina 5kk

Toiset aamupäikkärit menossa, taas hetki aikaa. Tosiaan O nukkuu 9-10 ja sit vielä 12-13 tosi usein ja vasta sit valvoo pitemmän pätkän ennen illan 2h päikkyjä. Eli unta tulee kyllä vrk:ssa aikasta paljon, noin16h (Yöllä 12h + päivällä 4h yhteensä).



Viipulille suuren suuret onnittelut!!=)



Joo siis meidänkin " tuleva" rytmi on +/-1h eli ei mennä sekkarin kanssa tosiaankaan;) Ja välillä menee rytmit ihan sekaisin kun lähdetään ostoksille tai illalla ollaan kylässä pidempään. Lähinnä tuo mun rytmitys tarkoittaa säännöllistä syömistä, kun Oliverin ruokahalu on aika kehno, vaikka hyvin näyttää kasvavan kuitenkin. Unet menee sit miten menee. Meillä kun saattaa mennä maitoa päivässä vain 400ml ja sit suunnileleen se purkillinen sosetta, eli aikasta vähän=( Mä en muutenkaan mene minkään ohjeiden mukaan vaan ihan omien tuntemusten mukaan.. Se on tehtävä asiat niinkuin itsestä hyvältä tuntuu, koska eihän siitä muuten mitään tulisi! Ja lapsen kyllä totuttava joustoihinkin, kun joskus tulee menoja ja sit muuttuukin koko päivä kertalaakista...



Jepulis, nyt näyttää kirkastuvan ilma joten vaatteet päälle ja kun O herää niin liikenteeseen huristelemaan auton kanssa:)



A & O

Josko sitä vihdoin ehtisi tulla ilmoittautumaan tännekkin puolelle. Elikkäs siitä on tänään tasan 1kk (mihin tämäm aika on kadonnut??) kun meille syntyi pikkuinen poika. elikkäs siis 9.6.2007. Kaikki tapahtui aika nopeasti ja vähän yllättäenkin (Kerron sitten joskus paremmalla ajalla miten synnytys voi myös mennä osittain ohi synnyttäjältä, jos joku haluaa kuulla) joten kuukausi on mennyt tavaroita ja kotia järjestellessä ja viimeiset viikot menneet risitäisten suunnittelussa ja leipoessa. Nyt on ristiäiset viety kunnialla läpi. :) Josko sitä nyt sitten alkaisi vähitellen normaali vauvaperheen elämä kun ei ole menoa kokoajan.

Voin sanoa jo nyt että tulen kyllä lukemaan pinot säännöllisesti, mutta kirjoitteluun ei luultavammin kauheasti jää aikaa, ei ainakaan tällä hetkellä sillä tuo pikku-mies tuntuu syövän uskomattoman paljon! välillä tuntuu että paivät kuluvat vaan tissitellessä. hyväkun malttaa nukkua välillä. Tänäänkin ollaan syöpötelty kahdeksan jälkeen jo 4kertaa ja vihdoin pikkuinen suostui nukahtamaan päiväunille. Kuinka pitkiä aikoja muilla oltiin herellä kuukauden ikäisinä? Meillä on nähtävästi rytmi tällä hetkellä sellainen että aamulla 7-8 aikaan heräillään ja syödään useampaan kertaan kunnes 13-14 nukahtaa päiväunille jotka kestävät päivästä riippuen 16-19 ja sitten nukutaan pari tuntia ja syödään ja mennään yöunille lyhyen hereilläolon jälkeen. Ja yö on ainakin viimepäivinä mennyt syödessä. Toisinaan nukutaan 3-5h pätkiä ja syödään nopeasti ja toisinaan herra taas syö tunni/parin välein ja välillä saattaa syöttä kestää 30-60min ja toisinaan taas syödään nopeasti kymmenessä minutissa. Taitaa meidän vauvalla olla yörytmi vielä hakusessa, mutta päivä tuntuu itsestä ainankin ihan mukavalta.

Tämä mamma rupeaa nyt siivoamaan ja ihmettelemään tuota lahjatavara röykkiötä. (sukulaiset on ihan höpsöjä :) )



Emka ja Kari 1kk (Tahvo siis sai eilen nimekseen Kari)

[color=hotpink]

Ekaksi: SUURET onnittelut [b]Viiperolle[/b] rouviintumisesta! On se vaan uskomaton tunne häiden jälkeen. Ainakin mulla oli heti jotenkin pätevämpi olo :-)

Rytmeistä oli ollut juttua. Meillä (niin kuin monella muullakin) mennään aika lailla Lennin mukaan. Paljon kyllä ennakoin: Tarjoan ruokaa jo ennen, kuin Lennin tarvii sanoa rumasti, päikyille mennään, kun poika on vielä iloinen jne. Tosin noi mielialat vaihtuu niin nopeasti, että aina ei tiedä etukäteen, josko kohta on nälkä. Aamulla nukutaan n. 45min-1h ja varsinaiset päikyt alkaa 10.30-12, riippuen siitä miten on aamulla herännyt. Heräilee usein kesken unien, mutta tutin ja rätin avulla venytetään unet n. kolmetuntisiksi. Lenni on siitä kätevä, että raivoaa jos herää kesken unien. Sitten kun on nukuttu riittävästi, kuuluu sängystä vaan iloista juttelua. Siitä on helppo tietää, pitääkö vielä nukuttaa uudestaan. Iltapäivällä Lenni nukkuu aika vaihtelevasti, yleensä max. tunnin tai sitten pätkiä.

Yöunet oli ennen säännöllisiä, mutta jostain syystä on poitsu alkanut heräillä monta kertaa yössä, varsinkin aamuyöstä uni on katkonaista. Oon vähän ymmällään, mistä moinen johtuu. Ennen söi reippaasti kaksi kertaa yössä, nyt " lutkuttaa" tissiä ja uinuu siinä samalla moneen otteeseen. Mutta yöllä en oikein muuten saa nukahtamaan uudelleen. Harmittaa, koska huomaan itse olevani paljon väsympi kun jatkuvasti yöllä heräillään. En tiedä johtuuko helteestä vai mistä, mutta toivottavasti pian palaa yöt ennalleen :-( Oisko jollakulla kokemusta, mistä moinen katkounisuus voisi johtua?

Mitähän muuta... [b]Poppiksen[/b] äiskälle onnea leikkaukseen. Toivottavasti olisi yksi askel kohti parantumista.

Äh... no niin. Siellä taas huudellaan päikyiltä :-(

Kesis ja Lenni 3+ kk

Hih, lueskelin näitä pinoja kadehtien kuinka teillä muilla on aikaa kirjoitella niin usein!? Ihan luxusta mulle kun ehdin just just lukea teidän kuulumisia, meillä tuntuu olevan aina niin kiire joka paikkaan =)

Otsikoksi huomenta sen takia että monien viesteissä olen huomioinut että kirjoittelette jo aamu kasin jälkeen ihan " pirteenä" . Meillä herätään vasta 10-11 aikaa yöunilta =) Tosin tämä saattaa juontaa juurensa siihen että ns. pakko nukutan Höpiksen kuuden jälkeen. Tosin ei herra ole vastaankaan laittanut vielä, ja usein minä olen se joka herään ennen poikaa :)



Onko teillä muilla kovinkin tiukka rytmi vauvan kanssa esim. syöttöjen ja unien kanssa? En tiedä onko se pahasta vai ei mutta meillä ei ole muita rytmejä kuin ilta unille 19.30-20.30. Päivällä Höpsy saa nukkua silloin kun nukuttaa, en häntä nukuttele jos ei itse halua...Eli aika vapaata kasvua meillä =)



Mua ihan jännittää jo noi hampaan tulot! Olen lukenut että muilla on hampaita tullut siinä 4kk jälkeen...ja meillä se 4 koittaa kohta. Höpsy kuolaa ihan vanana (ihana sana) =) ja maiskuttelee omia käsiään kovalla äänellä. en kyllä ole vielä tuntenut mitään helmien alkuja suussa..Jännityksellä odotamme niitä!

Pi-Ki ja SARA: teidän synnytys kuulosti ihan tajuttoman rankalta kokemukselta!!

Mulla oli fyysisesti helpompi, mutta henkinen pelko on jäänyt niin ettei meille taida haikara tuoda lisää noita palleroita :( musta tuntuu etten ole vieläkään palautunut siitä kunnolla...tulee aina välillä sellasia " säväreitä" kun asiaa muistelen..no aika kultaa muistot vai miten se sanotaan =)

VIIPULI: ompa suloisen suuret silmät Juliuksella :)

varmasti riittää vientiä herralla kunhan vähän kasvaa.

VIIPERO: Onnea rouvaisuudesta!! Kuulosti onnistuneilta teidän häät :)

AURORA@79: Missä päin kirkastu ilma?Mun pitää heti ajaa sinne, kun oli suunnitellu jo pitkiä vaunulenkkejä täx päiväx mutta täällä vaan sataa:(



Mutta autolla pääsee, ja ruokakauppa kutsuu joten



IHANAA ALKAVAA VIIKKOA KAIKILLE!!



Lycka & Höpsy joka nukahti just sitteriin ;)

meidän synnytyksestä teillekkin luettavaa.. jos joku haluaa lukea..

Eli 9.6.2007 aamulla heräilin ihan normaalisti ja huomasin että vatsa on aivan kuralla. Oletin että johtui edellis illan syömisistä, olin syönyt ravintolassa jättikokoisen satsin ja oli hieman huono-olo kun kotiin oli päästy. Vessassa siis tuli juostua ja muutaman supistuksenkin havaitsin, olivat selvästi kivuliaita, mutta niin lyhyitä että ajattelin ettei tässä tänään mihinkään mennä. Joten hyppäsin autoon 10 aikaan ja lähdin ajelemaan kaupungin toiselle puolelle hakemaan mummoa ja menimme keräämään raparpereja enoni pihasta. Siellä raparpereja leikatessa sai sitten kykkiä ja juosta vessassa kun maha/suoli tyhjeni viimeistä pisaraa myöten. Sitten vähitellen alkoi supistella vähän reilummin ja päätin jättää mummon enolle ja lähteä kotiin kun muutenkin alkoi olla vähän heikko olo. Ajelin siis kaikessa rauhassa kotiin, onneksi rauhallista reittiä sillä kaasun/jarrun/kytkimen painaminen ei supistuksen tullessa ole helppoa...(en siis suosittele ajamaan itse synärille jos joku on sellasta ajatellut, on matka kuinka lyhyt tahansa) Kotiin päästyä soitin miehelle joka oli vpk:n hommissa että josko vähitellen rupeis tuleen kotia kohti että supistelee aika tiuhaan.ssnoin että jos nyt tunnin sisälläkin tulee kotiin niin katsellaan sitten rauhassa että koska lähdetään. Pakkailin siinä vielä viimehetken tavaroita ja kärvistelin välillä kippurassa sängyllä. Edelleen supistuksen oli lyhitä mielestäni ja ajattelin että kivuliaita on mutta ei tässä nyt mitään hätää ole.. Mies soitteli matkalta välillä että mikä on olo ja siinä vaiheessa kun supistus sattui puhelun ajalle ja rupesin kiroilemaan(normaalisti en kiroile ollenkaan) kun mies kysyi että kuinka paljon sattuu mies tiesi että nyt on tultavakotiin että tänään tosiaan mennään. Mies oli kotosalla 11.45 ja kyseli että kiunka usein supistelee sanoin että varmaan joku 5-10min välein tulee kunnollisia, hetken katseli sitten kelloa ja totesi että väli oli paremminkin 2-5min että nyt mennään.

Päästiin sairaalaan nopeasti, matkaa on n.3km ovelta ovelle. Sisällä suoraan käyrään ja kunnon suppareita se piirsi sinne, tarjosivat kipulääkettä mutta ajattelin että ei tässä vielä mitää tarvita. jonun 5min pötköttelin ja tuli olo että vessaan on päästävä, kauhea pissa hätä. Kätilö siinä sitten että odotappas hetki että katsotaan kohdun suun tilanne. Seuraava kysymys oli että onko vedet mennyt koska? Minä ihan hölmistyneenä että ai on ko ne mennyt? emmä vaan oo huomannut (jälkeenpäin kun on miettinyt niin kerran huomsin vessaan mennessä että tuli jotain muutakin kun ulostetta ja ajattelin että se oli limatulppa,mutta ei sitten ollutkaan). Kätilö totes että kyllä tää näyttää että vettä on mennyt ja olet auki jo 5cm. Pääsin vessaan ja sieltä suoraa sain kävellä synnytys saliin. siellä pötköttelemään pedille ja tarjottiin ilokaasua joka ei tuntunut sopivan vaan tuli olo että lentää laatta samantien. Naamari pois ja oksensin sitten kuitenkin ja päätin että kun kerran on jo oksennettu niin otetaan se ilokaasutakas ja kokeillaan uudestaan. Se olikin loppujen lopuksi oikein kivaa tavaraa. Pää oli välillä ihan pyörällä kun hengitteli vähän liikaa sitä. Koin sopivaksi itselleni 2-3reilua hengitystä supistuksen aikana, jos enemmän hengitti tuli ihan tokkurainen olo ja pää meni pyörälle. Sitten hetken päästä ilmestyi lääkäri paikalle ja pisti kohdunkaulan puudutteen. se helpotti olo kummasti. Siinä sitten kärsiteltiin ilokaasun kanssa klo 14 asti ja sitten tuli kätilöitten vuoron vaihto. Lääkäri pisti jossain vaiheessa uudestaan kohdunkaulanpuudutteet. Kauhea ponnistamisen tarve tuli varmaan joskus 10 yli 14 mutta kätilö kielsi ponnistamasta kun ei ollut auki ihan vielä kunnolla. Sitten lääkäri kävi pistämässä vielä Pudendaalipuudutuksen ja pian sainkin alkaa ponnistaa. Ilokaasu pois ja hommiin. Ponnistusvaihe oli kivulias, tottakai, mutta ei kuitenkaan ollenkaan niin paha kuin ajattelin. Ponnistuksen aikana tuli kyllä olo että en tee tätä koskaan enää, mutta sittenkun se oli ohi niin totesi että se olikin ihan siedettävä juttu. Ja varsinkin kun kaikki tapahtui nopeasti. eli siis jo klo 14.30 meillä oli pikkuinen poika. :)

eiköhän se siinä ollut aikalailla kerrottuna mitä tapahtui.

Näin siis voi mennä alku synnytys/avatumisvaihe osittain itseltä ohitse raparperipensaassa kykkiessä.



emka ja kari 1kk

[color=#8B008B]SARA (ja muutkin kehuneet :) hih) ¿ kiitos vain, jostain kumman syystä myös äidin mielestä Oona on NII-IN suloinen.. ;) Äh, kyllähän sä taisit jo kirjoittaakin että ihan ¿normi¿ alatiesynnytys oli, nää on nää raskausaivot muuttuneet samanlaisiksi mamma-aivoiksi.. Eh. Aika hurjalle tosiaan kuulosti. Meidän leikkaus oli tuohon verrattuna ihan ¿helppo¿ juttu.. Kerrohan sitten miten meni jälkitarkastus ja mikä oli ¿tuomio¿!



AURORA ¿ kyllä meilläkin herätään yleensä aina 7-9 välillä, en vaan ehdi aina koneelle. Yleensä aamu-aika on Oonan lemppariaikaa.. Köllii hoitotasolla, nakuilee, pissaa hoitotasolle, jokeltelee, päristelee, nauraa, kiljahtelee ja ihailee sen tööttääviä leluja. ;)



VIIPULILLA oli ollut onnistunut reissu ja toinen tiedossa! :) Ihania kuvia oli teidän Juliuksesta!!!



PI-KI ¿ Oona tykästyi mobileen ihan sikana. Se vaan tykkää jostain syystä noista tuutulauluja soittavista leluista ihan ¿aktiivileluina¿, eli ei se kyllä nukahda sen tahtiin.. ;) Ihaili sitä eilen moneen otteeseen pitkään.. Ja se pomppiva merisiili on sellanen kuminen piikkipallo (pehmeä) sellasen kumisen narun päässä. Se oli Oonasta TOSI IHANA! :) Voi teidän kisuparkaa, kerros sitten mitä lekuri sanoi!



HAN oli niin kivasti pohdiskellut taas.. :) Ihan vapaasti saat kirjoittaa sen 7 sivua, mielelläni luen ainakin minä ihmisten mietteitä..



VIIPEROLLE vielä ONNITTELUT rouviintumisesta!!! Kuulosti oikein onnistuneelle tapahtumalle ja kiva kun Aleksi ajoitti ekan pitkän unipätkänkin mumman hoitoon.. ;)



POPPIS ¿ toivottavasti teidän äidin leikkaus sujuu hyvin! Positiivista mieltä ja hyvää vointia teille!



EMKA ¿ ISOT ONNITTELUT pojasta ja tervetuloa tänne! :))) Kiitos synnytyskertomuksen jakamisesta, kannattaa siis lähteä raparperejä keräämään kun tekee mieli häätää masuasukki yksiöstään! ;)



KESIS ¿ Lennin yöunet on alkaneet olla katkonaisia.. Harmillista.. :( En osaa kyllä sanoa mistä moinen voi johtua, oisko se tiheän imun kausi tai sitten kaipaa vaan mamman syliä ja tisua..? Jaksamisia sinne!



Noista rytmeistä oli ollut puhetta.. Meillä yleensä kyllä heräillään samoihin aikoihin, mutta päiväunet on vielä vähän sekalaisia.. Oona yleensä nukkuu sellaset ¿tehopäikyt¿, 15-60min sekä aamulla että illalla ja päivällä sitten vähän aikatauluista riippuen 12-14 alkaen 2-3h.. Toistaiseksi ollaan menty ihan Oonan mukaan ja hyvin on mennyt. Ei ole mitään ihme raivareita ehtinyt tulla, vaan yleensä neiti ihan nukahtaa itsestään silloin kun väsyttää.. :)



OK, nyt aletaan valmisteleen lähtöä mummolaan kunhan ¿riistän¿ Oonan pinniksestään päikyiltä turvakaukaloon. Oon ihan innoissani kun pääsen jumppaan yli 1,5 vkon tauon jälkeen.. Eh! :) Huomenna lähdetään mökille taas 3 päiväksi, toivottavasti ehdin tänään illalla tai huomenna aamupäivällä kurkistella tänne..



Mammis & Oona 12+ vkoa :) [/color]

[color=green]Eläinlääkäristä kotiouduttu. Oli aika 40min myöhässä, mutta onneks päästiin sitten nopeasti pois ¿ eivät rauhoittaneetkaan kissaa, vaan lääkäri kurkkas tassua ja määräsi antibioottikuurin (10pv) ja pariksi päiväksi kipulääkettä. Ääh¿ Onneks mies osaa tuon lääkkeenannon paremmin. Helmi kun on reilun 5-vuotisen elämänsä aikana jonkin kuurin popsinut (oikeesti, alkaa kohta olla ne 9 henkeä sillä käytetty), niin aina se on yhtä showta yrittää lääkkeitä antaa. Ja nytkin tuo 10pvää aamuin illoin¿ No, pääasia, että tulee kuntoon!



Rytmistä vielä. Eli mennään meilläkin Artun tahtiin siinä, että miten uni hänelle maistuu :) Aamupvllä ja illalla unentulo on kellontarkkaa. Minä sitten voin osaltani koittaa rytmittää päivää noiden ruokailu-tuokioiden kanssa. Meillä kun on taas se ongelma, että jollei ¿tarkasti vahdi¿, niin Arttu syö ihan liikaa päivän mittaan. Niinpä oon systemaattisesti alkanut venyttämään ruokavälejä, ja nyt syökin kerralla sitten enempi, eikä nautiskele pikku-annoksia vartin välein. Ruokailuväli onkin nyt yleensä 3h, joskus melkein 4¿ (Pidempikin varmaan sais olla, mutta en raaski toista nälässä pitää, kun selvästi alkaa sitten nälkä tulla ja sitä myötä kiukku¿) Ja kerralla siis menee se 2dl maitoa.

Näin ollen, kun saan meiän päivään jonkinlaista rytmiä, niin on helppo pysyä mukana siinä, mitä Arttu syö/on syönyt, esim. jos vie sitä hetkeksi hoitoon tms. (Ymmärtääkö tuosta selityksestä mitään? :D) Eli en mä sentään orjapiiskurina täällä Artulle kiukuttele, että ¿nyt teet niin kuin äiti tahtoo¿, heh heh! =D Eihän lasta edes voi pakottaa nukkumaan, jollei sitä nukuta :) Tai kakkaamaan, pissaamaan, syömään¿ No okei, Artulla tosin on aina nälkä, joten se söis varmaan itsensä ähkyyn, jos pystyisi¿ =D Ja aamulla saan Artun nukkumaan tunnin pidempään, kun otan sen meiän sänkyyn¿ *ovela minä* Mutta niin kuin miehen kanssa jostain Baby blues-sarjakuva-kirjasta luettiin, niin heti, kun luulet tietäväsi, miten vauva ¿toimii¿, kaikki kääntyykin päinvastoin :)



HAN, mulla oli myös sairaalassa tuo pois-pois-pois-fiilis, ihan itku pääsi, kun mies illalla lähti kotiin nukkumaan, ja piti jäädä vielä sinne. (No, hormoneja syytän :D) Ja kukapa sitä tietenkään sairaalassa viihtyis muutenkaan. Mutta silloin oli kyllä kamala koti-ikävä, täytyy myöntää. Oli niin kova halu päästä vauva-arkea opettelemaan tutussa ympäristössä. Ja onneks ei oltukaan kuin 3 pvää siellä :)

Ja yösyötöistä puhuit kyllä asiaa! Varmasti vauva haluaa läheisyyttä ja hellyyttä välillä, eikä aina ole nälkää. Ja tottahan sitä täytyy silloin tarjota. Mä oon kanssa miettiny, että pitäiskö mun kokeilla yöllä ihan vettä Artulle toisella syötöllä, että jos se vaan haluaa hetkeksi viekkuun, eikä oikeesti huuda nälkäänsä? No, en vielä. Kokeilen sitten, jos vielä pitkälti 6kk jälkeen jatkaa usein noita yötankkauksia. (Eikös se ole jonkinlainen rajapyykki, jolloin lapsen pitäisi pärjätä yö ilman ruokaa?)

Ja kirjota vaan kaikki mitä haluat ¿ kuten MAMMIS jo sanoikin, niin niin luen minäkin mielelläni kaikki jutut =D



VIIPEROLLE vielä onnea!!! =D Siihen menee yllättävän vähän aikaa loppujen lopuksi, että uuden sukunimen käytön oppii. Meinasin minäkin usein vastata esim. puhelimeen vanhalla nimellä töissä, mutta nyt puolen vuoden jälkeen ei meinaa enää vanhaa nimeä edes muistaa ;)



POPPIS ¿ ja Emiliinallekin tulossa jo hampi! Hienoa! :) Onko ollut kiukkua sen takia? Tai ehkä se vkonloppuna itki sitten juuri sitä?

Ja kiva, että edistystä tapahtuu teidän äidin hoidon suhteen. Varmasti pikkasen edes helpottaa.



EMKALLE tervetulotoivotus!!! Ja Karille onnea nimen saamisen johdosta!!! =) Muistelen tuota ihan vauva-aikaa, ettei Arttu nukkunut juuri ollenkaan X) Miehen kanssa vielä ihmeteltiin sitä 16h/vrk, mistä joka puolella oli puhe, että vastasyntynyt nukkuu¿ Ei meillä :) Ja sullahan vallan nopea synnytys oli! Hyvä, että joskus noinkin päin :)



KESIS valitteli kanssa yöunien rikkonaisuutta. Meillä on kanssa mennyt taas viime yöt heräillen. Tai minä herään, kun Arttu vähän itkua tuhrustaa unissaan, ja menen heti tuttia suuhun työntämään¿ Mutta siis ei meilläkään norm. noin usein yössä herätä, mitä nyt! Normaalisti Arttu nukkuu paremmin kuin hyvin syöttöjen välin! :O Oisko tää helle ja hikisyys sitten¿



LYCKA ¿ ei ookaan aikaa kirjottaa¿ Ja koska istun näin paljon koneella, niin koti on vieläkin pahvilaatikkomerenä, kun en saa järkättyä paikkoja. Päätinkin tästä heti tämän jälkeen lähteä purkamaan¿ :)

Saanko kysyä, että mitä pelkäät eniten siinä synnytyksessä, kun puhuit henkisen pelon jääneen..? Ei tietenkään ole pakko vastata, en pahastu!



MAMMIS, meitin PT pääsee itsekin jumppaamaan! Kiva!!! Saa nähdä, meniskö itekin tänään, vai koitanko saada täällä paikkoja kuntoon. Jumppaahan se on sekin :) Hauskaa möksäreissua jo valmiiksi!



Mutta nyt siis tavaroiden kimppuun!

Pi-Ki

tänne tän enskojen ystäväketjun :)

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=93&m=9719518&p=1&tmod…



Käykääs kirjoittaan ne jotka ei vielä ole käyneet :)

Minähän innostuin ja kirjotan tänne jo nyt uudestaan :)Mut oli pakko tulla vastaa Pi-Kille...



Pi-ki :Mun synnytyspelkoni johtuu ehkä siitä että vaikka kätilö oli mitä mahtavin!!!! Ja mies oli niin henkisesti kun fyysisestikkin paikalla niin mä en vaan voinut villeimmissä kuvitelmissanikaan kuvitella että se sattuu niin paljon!! Mulla on kipukynnys aika korkeella mutta silti taju lähti. Olin suunnitellut että en ota kipulääkettä (tyypillinen ensisynnyttäjän ajatus) =) vaan ns. meditoin sen kivun pois niinkun aijemminkin menkkojen kanssa ( ja mulla oli TOD. kivuliaat menkat joka kk.) Petyin sitten itseeni kun ihan lopussa joduin ottamaan epiduraalin veteen kun mua ei voitu päästää raskausmyrkytyksen takia ja kuume nousi yli 38 asteeseen.

Kun vihdoin kätilön satojen suostuttelujen takia sen piikin suostuin ottamaan, oli olo helpottunut kipu poissa, mutta samalla pettynyt kun olin mielestäni heikko.. Ponnistus vaiheessakin nauroin kunnes loppuvaiheessa lapsen pään ollessa ulkona jotain " napsahti" ... Kätilö leikkasi hieman mutta repesin kuitenkin ja taju kankaalla kivusta.

Päivät sairaalassa oli ihan helvettiä!! Niinkuin joku sanoikin että kuka siellä sairaalassanyt viihtyisikään, niin minä en ainakaan! Itkin isoja kyyneleitä kun mies lähti kotiin iltaisin,olin henkisesti ihan rikki.

Kotiin päästyämme olo helpotti mutta sitten tuo kirvely vessassa käydessä-HUH,HUH siitä kun ei kukaan minulle puhunut että sekin sattuu :) Kuulostaa varmasti tämä " tarinani" siltä ettähitto mikä valittaja. Ja monella on totisesti ollut todella kivuliaampia synnytyksiä...osa oksennellut ja muuta kauheeta. Mutta mä koin tän pahimpana mitä mulle on koskaan sattunut. Kotonakin vielä kun mies lähti töihin tunsin etten osaa olla yksin lapsen kanssa, ja kun kaikki mun rutiinit on mennyt ihan päälaelleen ei ollut hyvä olla...

Itkeskelin kotonakin aina silloin kun lapsi nukkui, ettei pallerollekkin tulisi henkisiä kipuja äidiltään.

No mutta nyt on kaikki paha ohi, enkä ajattele asiaa enään joka päivä vaan nautin tästä lyhyestä ajasta jolloin tuo pallero on pallero =)

Huh,olipas textiä sori kun vien tilaa.

Ja vielä huh,helpotti taas kirjoittaa tästä. Vaikka olen kirjoittanut synnytyksestä " päiväkirjaani" heti tapahtuman jälkeen helpottaa siitä puhuminen vieläkin.



Nyt positiivisempiin asioihin eli iik Las Vegas alkaa kohta...JEEE!!!

Onko PikkuEnskoilla muuten mitään pääkaupunkiseudulla tapahtuvaa tapaamista tai muuta? Olis ihan kiva nähdä ihmisiä kasvotusten ja ennen kaikke nähdä niitä palleroita :)



Lycka jolla sormet sauhuu ;)

[color=deeppink]Mulla oli ihan samoin kuin PI-KILLÄ ja LYCKALLA, itkin sairaalassa aina kun mies lähti, se tuntui niin vaikeelta. Itkin kyllä muutenkin :/ Ja yksi tietty kätilö aiheutti jotain pahoja viboja meikässä ja aina kun se tuli vuoroon, mua alkoi jo siinä vaiheesa itkettää. Odotin vaan, että sen vuoro olis ohi. Olin kyllä kotonakin vielä jonkun pari viikkoa tosi itkuinen, mutta äkistyi se itkuisuus vain lakkasi :) Huhhuh, en välillä voinut edes miehen kans puhelimessa puhua, kun mua alkoi niin hitosti itkettämään sen äänen kuuleminen ja se, etten voinut olla hänen sylissä :/ Soitin monta kertaa päivässä miehelle ja sitten vain tuhersin itkua puhelimeen :DD



LYCKA, tervetuloa saatanallisen kivuliaista menkoista kärsivien kerhoon! Täällä toinen jäsen o/ Ei helkkari kun joka ikinen kuukausi piti olla töistä/koulusta/jostakin pois kun olin täysin työkyvytön. Ei pystynyt liikkumaan, ei olemaan paikallaan. Harva se kerta oon oksennellut kivusta ja tajunnan menetys on ollut myös lähellä useammin kuin monesti. Ei auta särkylääkkeet eikä pillerit. Ei auta liikunta, ei lämpö, ei kylmä ei mikään. Siinä sitten vaan lattialla makaa (tai mahdollisesti pytyn vieressä vessassa) kipujen kanssa :/ Ja joo, oon saanut kehiteltyä itselleni paniikkikohtauksia menkkakipujen vuoksi. Alkaa siitä, kun mahaa/selkää/kylkiä/reisiä alkaa pikku hiljaa juilia ja alan jännittämään, että " voi ei, nytkö se alkaa taas?" Sitten alkaa sydämen tykytykset, huimaus, korvien suhina jne. plus tietty se kaamea kipu. Jostain syystä ei oo menkkoja ollut yhtään ikävä :D



Eh mikä valitusvirsi. Sanovat, että kun on ekan lapsen synnyttänyt, kipujen pitäis hellittää. Mutta entä jos ei oo synnyttänyt? Siis vaikuttaako pelkkä raskaus kipuihin vaiko nimenomaan synnytys? Kukapa noista tietää...



Täällä on tänään ollut kyllä sangen aktiivista sakkia. Kaikillavarmaan jotain metrin mittaisia viestejä :) Hyvä vaan!



Nyt pitää kai nukkumaan.



Han ja Sampo 5kk+[/color]

änkytän 10-sormijärjestelmällä...taito se on sekin...



pikaisesti vain tärkeimmät;SAA LIIKKUA!jälkitark.oli ja kaikki oli ok(lääkäri katsoi ja sanoi että ei se pahan näköinen ole... kiitos tuhannesti...)starrttasimme siskoni kanssa heti jumppaan ja huomenna odottaa uunituore saliohjelma klo 10, joten sinne vaan puntteja heiluttamaan.kuinkahan jumissa aamulla olen jumpan jäljiltä...no sillä se lähtee millä on tullutkin!



sisko tosiaan tuli helsingistä ja oli kovin ihastunut sohvin uusiin mittoihin. laukku oli täynnä nuttua ja pöksyä tulevan talven varalle joten ei hätää, ei tule tytölle vilu! kyllä meni päivä niin mukavasti turistessa!



teillä on ollut tosi mielenkiintoiset keskustelut. onneksenne olen jo niin silmät sikkarassa että kommentoin vain tosi lyhyesti;itselleni ei synnytkseen liittyen jäänyt varsinaisesti pelkoja, vaikkka se oli mitä oli. ehkä tämä johtuu siitä että se oli meillä niin nopeaa,tilanne eteni kuin pikajuna(paitsi sitten se ponnistusvaihe).tuo 10 tunnin oksentelu kuulostaa aivan hirvittävältä! mutta itse pelkään hieman sitä mitä voi tapahtua synnytyksen jälkeen, kun meillä oli siinä niitä ongelmia.toisaalta taas nyt tiedän mitä merkkejä seurata jos toinen joskus tulee. ja osaan myös vaatia kovemmin ja enemmän apua jos alan huomata samoja merkkejä(sohvilla oli siis bilirubiinit koholla ja neljä päivää hoin hoitajille että jokin on pielessä, sitten vasta suostuttiin ottamaan verikokeet.sitten tulikin jo kiire valoon ja pakkosyöttöön, tyttö oli pelkkää luuta ja löysää nahkaa kun kukaan ei uskonut että se ei saa ruokaa kun ei jaksa imeä).



rytmeistä sen verran että ite olen luonteeltani sellainen että rakastan aikatauluja. ja se onkin olllut mulla hankala sopeutua että sohvi ei eläkään kuin kello...sen verrran nyt viimeisen parin viikon aikan on tullu rytmiä että yleensä on 2 tuntia hereillä ja sitten ottaa päiväunet.se taas että mihin kellonaikaan ne on riippuu loogisesti siitä milloin se herää yöunilta(vaihtelee 7-9 välillä).yöt on yleensä 10.12 tunnin mittaisia, 1-2 syöttöä.mutta tuo paperille laittaminen tulee meilläkin varmasti ajankohtaiseksi sitten kun siirrytään soseisiin, veikkaan nimittäin että sohvilla on jokin oma rytmi mutta näillä sumeilla aivoillani en jaksa muistaa eiliseen asti että milloin tehtiin mitäkin. sitten kun tulee kiinteiden syöntiä niin on helppo ajoittaa koko perheen syönti samaan aikaan kun on jokin karkea " aikataulu" .



vielä tervetulotoivotus EMKA ja KARI ! (serkkuni on nimeltään Kari, oikein mukava miekkonen!)mukava lueskella myös teidän kuulumisia!



nyt nukkumaan ja huomenna kuntosalille klo 10!hiphei!



sara&sohvi 12 vkoa(ihan just)

Enpä päässytkään vielä nukkuun, hih.



Uus kuvatus Samposta, ollaan matkalla kotiin mummulasta ja pysähdyttiin lepuuttelemaan

http://s170.photobucket.com/albums/u248/Han-hani/?action=view&current=I…



Nyt nukkuun, oikeesti!

Eli tuolta odotuspuolelta tänne vauvapuolelle kurkin. Pikkumies syntyi viikko sitten rv 40+4 22,5 tunnin synnytyksen päätteeksi.

Lyhyt synnytyskertomus: supistukset siis kokoajan alle 5min välein (alkoivat yöllä kello 02 ja poju syntyi illalla 23:55). Eka ei meinannut homma edistyä suppareista huolimatta (ja supparit oli kyllä tosi voimakkaita). Paikat ei auenneet. Sitten laitettiin tipalla supistuksia lisäävää ainetta - avasi hiukan paikkoja. Tämän jälkeen lääkäri ehdotti kalvojen puhkaisua... Se vauhditti hommaa hurjasti! n. 1h kesti lopulta avautuminen kalvojen puhkaisun jälkeen 4cm -> 10cm. Ponnistusvaiheesta selvittiin 10 minuutissa. Oli muuten tuo viimeinen tunti ja ponnistusvaihe ehdottomasti elämäni tuskallisin kokemus. Tosin kun vauva sitten salissa rinnalle nostettiin oli kivut jo unohtuneet. Nyt olisin jo valmis synnyttämään uudestaan! Käytössä mulla oli kaikki mahdollinen kivunlievitysarsenaliini ;) - ekat tunnit suihkussa, sitten lihakseen pistettiin rentouttaja, sitten ilokaasua nassuun ja lopulta epiduraali (jota olin ajatellut olla ottamatta, mutta hyvä kun otin!). Lopuksi vielä kohdunkaulanpuudute ennen ponnistusvaihetta. Lauantaina päästiin sairaalasta kotiin, ja nyt opetellaan vauva-arkea.

Eilen oltiin ekan kerran vaunuilemassa, ja ekan 15 minuuttia kaveri vaan pällisteli silmät auki, mutta sitten loppumatka menikin hällä nukkuessa. Hyvin ollaan päästy 4h rytmiin kiinni (eli syöttö+vaipanvaihto+hiukan seurustelua ja sitten nukkumaan). Tätä suosittelivat osastolla. Tuntuisi tuo toimivan ok. Tosin kokemusta ei vielä niin valtavasti ole...

Miten muuten yösyötön vaipanvaihdon kanssa te muut ootte toimineet? Tuntuu jotenkin " julmalta" herättää pieni vaipanvaihtoo, kun jatkaisi uniaan niin hyvin syömisen jälkeen. Voiko siis tuon vaipanvaihdon ohittaa jos vauva tyytyväisesti olisi uniaan jatkamassa?

Huomenna meillä on sitten eka neuvolavisiitti. Jänskää nähdä miten painoa on poitsulle tullut!

Itsellä muuten tippunut jo 8kg synnytyksen jälkeen, vaikka en siis todellakaan ole moiseen pyrkinyt. Koskas muuten tuo pahin pömppis mahassa lähtee (about)?

Ihan hirveesti on mielessä kysymyksiä, mutta en nyt niitä kaikkia lähde tähän kirjaamaan. Pahoittelut omanapaisesta tekstistä - yritän päästä pikkuhiljaa sisälle juttuihinne :).

Tässä vielä strategiset tiedot: poika, 3.7.2007 (rv 40+4), 3255g/50cm, pipo 34. Ja siis itse olen 26v ja mies 32v. Asutaan Hämeessä.

Peipposka ja pikkupoitsu 1vko

[color=3A5FCD]Jopas nyt jotakin! Emiliina nukkui ensimmäisen yön kokonaan heräämättä! =) Nukkumaanmeno olikin kyllä taas kiven takana..Sain sen uuvahtamaan vasta klo 23 monen yrityksen jälkeen..mutta 10h se sit vetelikin..ihan hassulta tuntuu äipästäkin..Noh..kai se ens yönä taas heräilee, että ei kannata kauheesti varmaan tuulettaa, mutta mutta..=)



EMKAn Karille onnea nimestä! =) Ja kiitos synnytytarinasta. =)



MAMMIKSELLE hyvää mökkireissua! Rentoutukaahan taas oikein tositarkoituksella! =)



PI-KI: hyvä, että ei ollut kisulla mitään vakavampaa ja hoituu kuurilla! =) Ei Emiliina oo tota hammasta huutanut yhtään..näyttää vaan mietteliäältä ja sorkkii sitä sormella ja juttelee..=)



LYCKAn synnytystarina kuulosti tosiaan hurjalta! Ei tosiaan kuulosta valitukselta! =)



PEIPPOSKALLE onnea pojan syntymästä! =) Meille sanottiin jo synnärillä, että yöllä ei mitään vaippoja vaihdeta vaan silloin nukutaan, että vauvakin oppii heti erottamaan yön tms. Näin ollaan toimittu ja hyvin on mennyt. Kun Emiliina oli ihan pieni ja tuli yöllä pissat läpi niin vaihdoin sille vielä ennen omaa nukkumaanmenoa uuden vaipan sillai, että se jo nukkui ja hiljaa vaan vaihdoin vaipan eikä se koskaan herännyt siihen. =)



HAN: ihana reissumies kuvissa! =)



Ja MAMMIKSEN kuvatkin katsoin..ihana pullukka-sori, että on jäänyt kommentoimatta..=)



Äiskää ei sit leikattukaan eilen, mutta nyt tänä aamuna pitäis kuulemma leikata..Odotan, että iskä soittaa jotain tietoja vähän myöhemmin..



Joko te ootte muuten alkanu harjata tollasia melkein näkymättömiä pieniä hampaantynkiä? =) Vai sitten vasta kun on kunnolla noussut? Harjan vois ainakin jo ostaa valmiiksi..hui meidän isoa tyttöä! =D



Nyt ei muuta..hauskaa tiistaita!



t. poppis ja Emiliina 5kk