**EX-HAAHUT VIIKKO 28**

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=102&m=10672721&p=2&tm…

Huomenta vain kaikille :)



Yö meni rauhallisissa merkeissä, pari kertaa ainoastaan heräsin kipeään supistukseen mutta niiden välillä nukuin kuin tukki. Nytkin aamulla heräilin vasta vailla yhdeksän, miesreppana ollut ylhäällä jo kolme tuntia. Mutta mullahan on tämä ihana mammaoikeus nukkua niin pitkään kuin huvittaa! :)



Jonttu: Ihan normaalilta tuo sinun pahoinvointisi kuulostaa, ei mullakaan oksu kaaressa lentänyt. Oli juurikin tuota palan tunnetta kurkussa ja kuvotusta. Ja kyllähän ne oireet voivat vaihdella raskauksissa aika paljonkin. Oletko muuten varmistanut että tuota samarinia voi ottaa? Ainakin rennie ja link-niminen närästyslääke ovat sallittuja raskauden aikana. Mua jännittää kovasti sun puolesta keskiviikko, tule sitten heti kertomaan kuulumisia! Ja tsemppiä kovasti ultraan, pidetään peukkuja että kaikki on hyvin :)



omaa napaa: Meillä on tänään muuttotarkastus tässä vanhassa asunnossa, täytyy ehtiä vähän imuroimaan ennen sitä. Yö meni tosiaan niin hyvin että olo tuntuu virkeältä ja levänneeltä. Se on sitten vaan ryhdyttävä touhuttelemaan!



D.O. ja nappula rv 37+5

Siis mä kirjotin äsken yli puolen tunnin höpinät ja sit ku lähetin, katos se jonnekkin, voi perse!

Pitää vissiin yrittää myöhemmin uudestaan jos kerkiäis ennen töihin menoa.



Puhiseva 72oinas

Se on ÄRSYTTÄVÄÄ, tiedän tunteen! Höh, olisi ollut kiva lueskella. Jospa jaksaisit/ehtisit myöhemmin yrittää.



D.O.

Jospa nyt onnistuis. Tosin en taida muistaa puoliakaan mitä täs ennemmin kirjotin. Harmittaa kyllä niin vietävästi!



D.O: Kyllä mulla oli sama sf- mittaaja kun ennemmin. Nyt tosin taitaa olla joku masun kasvupyrähdys menossa, varsinki työvaatteissa sen huomaa. Mitkä meni hyvin päälle vielä kuukausi sitten, tee nyt tiukkaa. Samoja housuja on ihan turha yrittääkään jalkaan. Mulla on aina ollu iso masu kun oon niin lyhyt. kaikki kasvaa eteenpäin. Tosin nyt on sf-mitta n. 3 viikkoa edellä edellisiin raskauksiin verrattuna....

Mukavaa että sait yön nukuttua. Hyvä kerätä voimia tulevaan koitokseen ettei väsy ihan loppuun. Toivottavasti pääset pian nyytin hakuun ettei tartte kivuliaista supistuksista kärsiä kovin kauaa.

Ja muista sitten ottaa mukaan se avoin mieli, sillä pärjää mainiosti!



Helga: Olipas sulla tosi kurja sairaalareissu! EN kyllä ymmärrä kuinka tuollasia ihmisiä voi olla tuollases paikas töissä missä kaikki asiat on niin henkilökohtaisia ja jää pysyvästi mieleen. Toivottavasti sinä ja maris voitte kuitenkin hyvin kaiken ton rääkin jälkeen.

Vai pääsit kurkkaamaan jalkojenväliin....!



Jonttu: normaalista kuullostaa minunkin mielestäni. Tosi tuttu tunne tuo palan tunne kurkussa ja kuvottaa melkein kokoajan. Itse tosin oksensin rv 14 asti. sillä tuo tunne helpotti aina hetkeksi.

Onnea keskiviikon ultraan, pidetään peukkuja että kaikki on hyvin!



ja omaan napaan. Eipä mitään ihmeellistä. Penisiliini kuurilla ollaan kaikenlaisten flunssa oireiden takia jotka kestäny jo 2viikkoa ja pahenee vaan. Vähän on oireet antanu periksi, yön saa nukuttua paremmin kun ei tartte niin yskiä kokoajan. Korvakipu on tosi inhottava ja vaivaa aina vain. Aina kun syö jotain rupeaa kipu tuntumaan. Just oli päiväruoka ja taas on korva kipee ja toinen tukossa, ei kiva:

Nyt on lomat pidetty hetkeksi. Tänään pitäis iltavuoroon. Mietin jo valmiiksi kuinkahan sitä pääsee aamulla ylös kun on tottunu että saa nukkua myöhään. Aamulla pitäis päästä ylös jo 5.30. (haukotus)

Sama se on lapsille, kesäkuun alusta ovat saaneet olla kotona ja nyt pitäis päästä varahin aamulla ylös. Onneksi kaverit taitaa edes vähä houkuttaa nousemises.

Kuukauden verran kun jaksais niin sit olis loput lomasta. Oon säästäny lomia elokuulle kun mun esikoinen alottaa KOULUN! Taitaa olla äitille kovempi paikka kun likalle ;)

Hankala tilanne on vaan tulossa kun tyttö ei saa enää mennä hoitoon elokuun alusta. Siinä on kuitenkin pariviikkoa aikaa ennen kuin loma alkaa. Ja sit syyskuussa kun loma loppuu ja äippäloma alkaa syyskuun ihan lopus. (tuntuu hullulta puhua äippälomasta, sekin tuolla jo edessä pilkottaa) ;) Tuloo harmaita hiuksia kohta ku mietin et kuinka saan asian järjestymään.



Pitääkähän sitä mennä ettimään jos löytäis työvaatteet jostain.

Mukavaa viikkoa kaikille mammoille!!!



72oinas ja sumopainija 23+3



Ps. Täällä oli tosi moni muutto puuhissa. Olkaahan nyt varovaisia niiden tavaroiden rahtaamisien kanssa!

Ihan suoraan sukkana kopsaan toiseen pinoon kirjoittamani romaanin..



Mun viikonloppu meni supistellessa. =/



Pahimmillaan supparit iski kiinni la-su välisenä yönä. Tietenkin silloin kun mies oli luvan kanssa aiemmin päivällä tutun häissä ottanut " muutaman" ja nukkui autuaan tietämättönä sohvalla mun ähistessä makkarissa sängyllä.

Silloin yöllä noita suppareita tuli sitten ihan jo 30minsaa tauotta ja mietin paniikissa sängyssä hengitellessä, ettei se vauva nyt voi syntyä, varsinkaan kun tuleva isä on kännissä!

ne supparit loppu sitten ihan yht äkkiä ja nukahdinkin heti uudelleen.



Tänään aamulla sitten päätin soittaa neuvolaan ja kysellä kuuluuko tän mun massun olla edelleen pirun kipeä sen käännösyrityksen takia, sekä mitä tehdään supistusten kanssa.

Sain käskyn mennä näytille sairaalaan.



Sinne siis ja käyrälle makoilemaan ja supistuksen estolääkitys kurkusta alas.

Päivystävä lääkäri halus tsekata oma alotteisesti mun tilanteen kunnolla, ja ´hyvä niin, koskapa kohdunkaulalla on nyt muutoksia sitten viimeinkin tapahtunut.



Kohdunkaula on pehmennyt sekä (ehkä?) himpun lyhentynyt,mutta kiinni.

Juteltiin myös synnytystavasta, ja kerroin että perätilan kohdalla haluan sektion, se oli ookoo lääkärin mielestä ja kirjasi toiveeni ylös.

Mittaili hieman lantiota ulkoapäin ja sanoi,että hermojen helppaukseksi mulla on tilava lantio, joten ei syytä paniikkiin vaikka vauva lähtisi syntymään perätilassa.

Hyvä tietää, että jos vaikka sattuisi niin etten kerkeäisi sektioon jostain syystä, lääkäri jumissa toisaalla yms, niin vauva sopii myös alakautta tulemaan, vaikka mä sitä ajatusta en haluakkaan edes miettiä...



Sain estolääkitys reseptin käteen ja käskyn levätä ja levätä. Kuulemma viikon jos saisin pidettyä vaavia masussa niin ois tosi hyvä. Olis kuulemma kaikille osapuolille paras ratkaisu, eli menis se täysiaikaisuuden raja rikki.



Ja jos supistukset vaan jatkuu edelleen nyt illalla niin sain käskyn mennä takas sairaalaan, jolloin mut otetaan sisään osastolle ja peffaan isketään piikkinä estolääkitystä lisää.



On vähä kupoli sekaisin tästä kaikesta, koska mun verenpaine on lähennelly täydellistä koko odotusajan niin tuo estolääkitys iskee hillittömän jysärin... siis sehän on oikeesti verenpainelääke.

Sillä perusteella sain luvan syödä 600 buraa yhden kappaleen päivässä. Sillä annostuksella ei pitäis aiheuttaa ongelmia vauvalle.



Pikaisesti kyselin myös sektion suunnittelusta ja mun tapauksessa sektiopäivä ois todennäköisesti n. 1,5viikkoa ennen laskettua aikaa. Tiedä sit vaikuttaako vauvan koko siihen päätökseen, ilmeisesti?



ja liitoskivut on jotain ihan kamalaa nyt.. Jos nostan toisen jalan esim sohvapöydälle lepäämään ja yritän nostaa sitä alas hetken päästä, niin ei onnistu. Mun on nostettava ensin toinenkin jalka siihen viereen ja sitten yhtä aikaa hetken päästä hivutettava ne alas. Että hieman hankalaa...

Samoin supparit iskee tonne selän puolelle, ja alaselkä on kipeenä koko ajan. Mikro saa kyytiä kun kaurapussia sinne mies koko ajan kiikuttaa!



Joten täällä tää masu ottaa ekstra iisisti, eikä touhua enää mitään vaan relaa sohvalla ähisten sen mitä kykenee.



T Helga rv36 , viikko vielä.... *peukut pystyyn*

Jopas sulle on sattunut ja tapahtunut! Eihän tämä nyt välttämättä olekaan niin että minä täältä ekana lähden tositoimiin! Ihan estolääkityksetkin sait, taitaa olla tosi kyseessä teillä. Olen kuullutkin jostain että osassa kääntöyrityksistä saattaa lähteä synnytys käynnistymään. Teillä on tainnut käydä nyt noin, hui kauhistus. Saitko lääkäriltä minkäänlaista painoarviota vauvasta eli minkä kokoinen on tällä hetkellä? Ota nyt todellakin rauhallisesti siellä ja anna miehen passata niin paljon kuin tarvitsee. Jaksuhaleja ja voimia! Pidän täällä peukkuja että kaikki sujuu hyvin!



Oinas: Kyllä se sitten varmastikin on niin että vauvalla on menossa joku kassvupyrähdys jos sen ihan housuistakin huomaat. Ja onhan nuo mitat niin yksilöllisiä ja riippuvat tosi paljon ruumiinrakenteesta. Ja hyvähän se tosiaan on että vauveli kasvaa :)

Avoin mieli on tosiaan mukana synnytyksessä ja odottavaisena täällä olen :) Tämä on niin mahtava kokemus itselleni ja miehelle, että odotan kovasti sitä hetkeä kun päästään tositoimiin. Kiitos ihanista sanoistasi ja kannustuksesta aina täällä!

Oi ihanaa kun teillä esikoinen aloittaa koulun! Muistakaahan ottaa ekasta kouluaamusta valokuva reppu selässä, niitä on niin hauska katsella isona. Mulla on tallessa oma eka koulupäivän kuvani, olen siinä tukka lettinauhoilla mekko päällä ja reppu selässä. Ihania muistoja! Ja suuri asia tietenkin teidän tytön elämässä. Onko teillä muuten ketään isovanhempia tai muita sukulaisia jotka voisivat tyttöä katsoa elokuun alun ennenkuin koulu alkaa? Tuli vain mieleen vaikka kaikki mahdollisuudet olet varmastikin jo kartoittanut.



omaa napaa: Soittelin synnärille tänään ja kyselin noista suppareista. Mulla supistelee nimittäin tiheästi, tosin taukojen kanssa. Lisäksi mulla on koko ajan alavatsa kipeä ja kireä. Kätilö sanoi, että mulla on supistusherkkä kohtu, mikä tarkoittaa sitä että kohtu reagoi omiin ja vauvan liikkeisiin herkästi. Kätilö arveli, ettei tässä nyt enää niin kauaa mene ja lähtö saattaa tulla hetkenä minä hyvänsä. Jotenkin taas helpotti tuo keskustelu. Mulla kun on ollut välillä epäuskoinen olo ja tunne että kuvittelenko vain nämä tuntemukset, siis jospa vatsan kuuluukin olla tämän tuntuinen koko ajan. Mutta kätilö vahvisti epäilykseni ja sanoi että kovasti siellä tapahtuu. Mutta sairaalaan ei kannata lähteä ennenkuin tuntuu että kotona en näiden kanssa pärjää ja supistusten väli on n. 5 minuuttia. Sitä tuntee olonsa välillä ihan vainoharhaiseksi ja kun ekakertalaisena ei tiedä mitä mikäkin tarkoittaa. Toivon vain ettei tämä jatku tällaisena useampaa viikkoa ja lähtö olisikin jo aika lähellä.



D.O.

D.O: Joo siis vauvan painoarvio viime perjantaina tasan 3kiloo, ettei siellä massussa mikään pieni beibi olla möllötä!

Niin, sehän noissa kääntöyrityksissä on riskinä, et käynnistää synnytyksen....



Ja ymmärrän sua täysin, ite pähkäilin nimittäin sillon la-su välisenä yönä tosiaankin, että onko nää supistukset niin kamalan voimakkaita et tarttis lähtee vai voinko olla kotona... ja mitä ihmettä mä teen ton kännisen äijän kanssa, ja eihän tän näin pitäny mennä jne.. =/



Nyttenkin oon vähä ulalla, et pitäiskö mun jo ottaa toinen lääke vai ei, paketissa lukee maks 3 tabua päivässä eikä muuta.

ja miten voimakkaita niitten supistusten pitäis olla, et lähtisin takas laitokselle...



Ei oo helppoo olla tälleen noviisina liikkeellä! =D



Onneks en muuten oo bongannu vielä mitään limatulppaa, eikä vedet oo menny niin kait tässä toivoo sentään on vielä...?

Hyvän kokoinen vauveli teillä siis. Eli ei suurta hätää mikäli päättäisikin nyt syntyä tai lähipäivinä. Se tieto lohduttaa tietenkin supistusten keskellä. Ja viikkojakin sulla noin hyvin että kaikki sujuisi muutenkin hyvin. Se tietenkin arveluttaa, että mitä jos hän päättäisi syntyä, niin mikä olisi se lopullinen synnytystapa. Toivon, että sektioon ehdit kuitenkin. Perätilasynnytyksessä on kuitenkin ne omat riskinsä.



Minulle tosiaan antoivat synnäriltä ohjeeksi, että sitten kannattaa sairaalaa kohti lähteä, mikäli tuntuu ettei supistusten kanssa todellakaan pärjää enää kotona. Mutta sinulla on tietty tuo perätila-asia siinä, joten minä en sinuna turhaan aikailisi. Tai ainakin soittaisin synnärille mikäli yhtään mietityttää.



Tuosta limatulpasta minäkin kyselin ja kätilö sanoi, että on hyvin yleistä ettei sitä edes havaitse. Eli sitä ei varsinaisesti kannata kyttäillä ja odottaa. Lapsivedestäkin sanoi, että sen kyllä erottaa esim. valkovuodosta selkeästi. On kuulemma niin vetistä. Minullakin on alkkarit koko ajan märkinä, mutta se on normaalia. Eli luotan siihen että lapsiveden erottaa normaaleista vuodoista.



On tää kyllä tosiaan vaikeaa! Ja varsinkin nyt loppuvaiheessa kun koko ajan tarkkailee itseään ja olojaan. Onneksi meillä kummallakaan ei ole loppuun asti enää kauaa aikaa vaikka päästäisiinkin laskettuun asti :)



Tsemppiä toivottaa D.O.

Helga76: Sinuna ottaisin yhteyttä tai lähtisin sairaalaan mikäli supistuksia rupee tulemaan säännöllisesti ja on kivuliaita.etenkin jos olet kovin kipeä. muista että sinne voi mennä ettei tartte turhaan miettiä kipuja kotona. Kyllä ne sitten sanoo jos kotiin voi vielä palata.

Tosiaankaan mitään limatulppaa ei kannata bongailla, multakin se toka kerralla irtos kun sai ruveta synnyttämään. eka kerralla en muista sitä ollenkaan.

Ja lapsiveden erottaa varmasti. kun sitä rupee tulemaan niin sitä kans tulee. Itsellä tuntu että sitä tuli monta litraa kun se ekalla kerralla lorahti makuuhuoneen lattialle ja sitä tuli sen jälkeenkin aina lorahduksia. Sen tulo ei satu vaan kastelee vaan kunnolla ;)

Toivotaan että vaavi malttaa vielä ainakin sen viikon odotella ja kasvattaa keuhkoja kohdun suojassa!

Voima haleja sinulle!



Nyt nukkumaan ja aamulla heti koneelle katsomaan mitä sinulle kuuluu ja miten on sujunut D.O yö.



Rauhallista yötä teille toivoo; 72oinas

Viime yönä ei sitten supistuksia tullutkaan, joten hyvin nukuttiin. Ihan kivaa välillä näinkin. Lähdenkin ystäväni luokse koko päiväksi kun ovat ottaneet koiranpennun ja pyysivät sitä katsomaan. Saa vähän muuta ajateltavaa välillä :)



Mukavaa päivää!



D.O. ja nappula rv 37+6

Heippa kaikki rakkaat tyttelit, te odotusaikani valonpilkut, jotka autoitte jaksamaan joskus vaikeidenkin päivien yli!!!!!



Meillä kone hajosi lopullisesti juuri vähän ennnen, kun menin laitokselle käynnistykseen ja eilen saimme vihdoinkin uuden koneen talouteen ja päätin heti rynnätä kertomaan kuulumiset ja onnittelemaan teitä kaikkia vauvoistanne, joten KAIKILLE TUHANNESTI ONNEA!!!!!!!!



Luteen poikanen siis syntyi 20.5.07 klo: 1.07 kiirellisellä sektiolla tähän maailmaan syystä, että synnytykseni pysähtyi ja 2,5 tuntiin ei tapahtunut mitään edistystä laskeutumisen kanssa.....Ja poikanen oli siis POIKA ja mitat olivat 4070kg ja 52cm ja pipo 37 eli mikään ihan pikkumies ei ollut kyseessä:-)



14 tuntia tosiaan yritettiin alakautta ja sitten leikattiin loppujen lopuksi kuitenkin.....Kaikki on mennyt tosi hienosti, maito vaan ei riittänyt, kun poika syö ihan kamalasti, mutta onneksi korvikkeet on keksitty ja nyt se sitten syö niitä hullun lailla! Masuvaivoja on jonkin verran, mutta helpottaneet huomattavasti alkuviikoista ja nyt jo nukutaan yöllä ihan pitkää pätkääkin....Kirjoitan synnytyskertomuksen sitten, kun kerkiän, niin saatte sitten lukea ja pahoitteluni tästä pimennosta ja teidän turhasta huolestuttamisesta, tää oli tosi ikävää, mutta minkäs teet tälle nykyajan tekniikalle, kun se hajoaa, niin se hajoaa ja ei oo keritty hoitamaan näitä hommia aikasemmin, OLEN TODELLA PAHOILLANI!!!!!





Ristiäiset oli sunnuntaina ja ludesta tuli sitten Akseli Vilhelm, olen itse siis oikealta nimeltäni Elina, niin pitihän minun Akselini saada:-) Juhlat meni todella hyvin ja niitä juhlittiin Kulosaaren kartanolla ja poika oli, kuin herran enkeli koko tilaisuuden eli kaikki meni todella nappiin ja nyt se tuolla taas heräilee ja pieree, kun pieni possu, liikuttavaa......



Voin sanoa, että odotuksen tuskat sokerien ja insuliinien yms... kellotelujen kanssa on vaihtuneet TODELLA SUUREEN ONNEEN ja iloon, poika on aivan mahtava tapaus ja jokaisen piikin ja kellotuksen arvoinen!!! Kiitos teille kaikista kannustuksista sisaret, niiten avulla jaksoin...olette edelleen rakkaita!!!!!



Niin eli meillä tuli nyt sunnuntaina 7 viikkoa elämää takana tällä pallolla ja kasvu on hurjaa, poitsu oli 2 viikkoa sitten neuvolassa 5,3 kg ja 58,5 cm ja kuulemma kasvuvauhti on hurjaa, mutta hyvää ja veikkasivat ludesta pitkää poikaa, niinkuin isänsäkkin.....



Kertokaa tytöt ja teidän vauvat nyt kuulumisia, oon niin odottanut, et pääsen tänne kattomaan teitä, ihanaiset naiset ja niiden vauvelit!!!!! Ihanaa olla täällä!!!!!!



Nyt täytyy mennä, pikku pomo vaatii täydennystä, kirjoitellaan taas tyttelit ja hirmusti haleja teille kaikille ja vauvoille pusuja!!!!



-Emunainen ja Akseli poikanen 7 viikkoa ja POKS POKS POKS;-)-

Hieno homma, että kaikki on hyvin ja kone vaan oli rikki! :) Paljon paljon onnea pienestä Akseli Vilhelmistä! Ja makavaa vauva-arkea teidän perheelle!



Terveiset kaikille muille! :)



-sani + neiti lauantaina jo kuukauden!

Arvaa vaan onko kaikista kauheimmat kauhukuvat käyneet jo päässä?! Luojan kiitos kaikki on kunnossa!



Suuret onnittelut poikavauvan syntymän johdosta!! Ja onnea myös hienosta nimestä Akseli Vilhelmille :) Kiva kun paljastit meille pojan nimenkin.



Teillähän oli jännät paikat synnytyksessä, onneksi kaikki kääntyi sitten hyvin päin. Varmasti oli sinulle erittäin rankkaa kun synnytys vielä pysähtyi ja jouduit kiireelliseen sektioon. Onneksi olet parantunut hyvin ja pojalle ruoka maistuu. Huojentavaa kuulla. Ja ihanaa kuulla että olet täynnä äitiyden onnea, nauti nyt siitä ajasta kun vauveli on vielä pieni. Ne tuppaa kasvamaan niin kamalan nopeasti, liiankin nopeasti äitien mielestä.



Olen ihan mielettömän iloinen ja onnellinen puolestasi. Ja kiitos itsellesi siitä ihanasta tuesta jota minäkin olen sinulta osakseni täällä saanut. Se on ollut ihan äärettömän tärkeää. Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää, halauksia ja pusuja myös sinne! :)



Sani: Onnea kohta kuukauden vanhan tyttelin äidille! :)



omaa naperoista: Olin tosiaan ystäväni perheen luona koko päivän ja he syöttivät ja juottivat minua kuin kaukaisempaakin vierasta. Oli ihanaa jutskailla, viettää heidän perheen kanssa aikaa ja istua valmiiseen pöytään jopa kolme kertaa. Ei mikään ihme että olo on nyt toooosi täysi ja vatsanahka kiristää :) Suppareita ei ole tullut ja ajatukset ovat olleet muualla kuin itsensä tarkkailemissa, mikä on ollut piristävää. Tosin nyt olen niin poikki etten jaksa kissaakaan täällä kotona sanoa. Taidan pötkähtää vain miehen viereen sohvalle Lostia katsomaan. Meillä on tapana katsella netistä ladattuja jaksoja joita ei täällä Suomessa ole vielä näkynyt.



Voikaahan hyvin ja huomiseen taas (jolloin muuten täällä päässä poksuu)!



D.O.

Päivällä oli vaan äksöniä sen verran auton sekä neuvolan kanssa, että on kestäny tää koneelle raahustaminen jonkun aikaa.



Yö meni pyöriessä, mut ilman suppareita. Jotenkin on rauhaton olo öisin? Ehä sitä alitajuisesti alkaa panikoida synnytystä...Tai lähinnä sitä tapaa millä se sitten loppujen lopuksi eteneekään!



Tää pikku blondi tajus myös, et ehkä kandeis miehelle tehä listaa kelle ilmoittaa vauvan syntymästä, sillä kun on ainoastaan mun pikkusiskoni numero kännyssä!

Samoin sairaalakassinkin vois varmaan näillä tuntemuksilla pakata... jahka eka käyn ostamassa sopivan kassin. kotoo lötyy kyl kassei ja kapaaseja, mutta kooltaan vääriä.



Päivälläkin suppareita aiheutti ainoastaan autoon nouseminen ja sinne istuminen, ja nekin lähinnä muodollisia suppareita, lähinnä mahan kovettumista ja pientä ähinää, ei mitään " kunnon touhua" .



Neuvolan kuulumiset oli sitten ihan sitä normaalia rataa. Siellä tätikin vähä kummasteli et miks estolääkitys on annettu kun viikot on jo noin hyvät, ja meikä oli taas ihan et öö.....

Mä oikeesti aattelin kans malliin lääkäri, et vauvan on parempi olla mahassa vielä viikko et menee rajapyykki rikki. ja kyl kait se niin onkin yleensä, mutta harvemmin estetään enää syntymistä täs vaihees, ehkä se mun lääkäri tykkää vaan haluta täysiaikaisia vauvoja maailmaan tai jotain.



Painoo vaan paukkuu tasasen tappavaa tahtia.... Nyt tuli enkat lyötyä tiskiin 1400g/viikko! Tosin juuri ennen neuvolaa kävin vetäsemässä jättikokoisen pihvin..... heh.



Hemppa on oikee murheenkryyni edelleen, se ei vaan nouse niin ei nouse, ei ees sillä litkulla. Se olla nöpöttää edelleen 117 vaikka oon lipittäny sitä litkua yli viikon.

Taitaa käydä niin et vanhan kansan aseet käyttöön ja soitellen sotaan, eli joka päivä 2kpl raakaa munaa vatkattuna appelsiinimehun kanssa tyhjään mahaan... Yööök, mua ällöttää jo valmiiks mut pakko mikä pakko, ettei hempasta tuu ongelmia sektiota ajatellen. ja mistä sitä tietää toimiiko tuokaan sitten. =/



Emunaiselle onnea hirmuisesti pojan pallerosta!!!!!!!!! ja toivottavasti koneet pelittää loistavasti seuraavat vuodet, ettei meille iske los paniikkokset täällä toistamiseen. =)



72Oinas: Joo....kait sitä vähä arastelee sinne laitokselle menoa jostain syystä kuitenkin? Tulee vaan niin pöljä olo ja testaa tavallaan omaa kipukynnystään, et joko oli tarpeeks vai vieläkö kestäis hetken tai jotain muuta yhtä tyhmää!

Vähä niinku ala-asteella tuli hiihdettyä verenmaku suussa, että kyllä mä perhana tähän pystyn vaikka väkisin...



D.O No miltäs se karvainen vauveli näytti? ne on niiiiiiiiiiin söööttei, mä en tiedä yhtään eläinlasta joka ei ois suloinen pienenä!

Jopa possut on söpöjä ihan pienenä. =D



Nyt tekeen sitä listaa ukko kullalle....



T Helga & Maris rv 36+1

Ja niin sitä sitten poksuttiin taas uusille viikoille :)



Helga: Koiravauva oli iiiihana, kovin pieni vielä. Rotu on bichon havanais, eli kovin isosta koirasta ei muutenkaan ole kyse. Olihan se kovin suloinen, nukkui kovasti niinkuin vauvojen kuuluukin :) Meillä on ollut minun elämäni aikana neljä koiraa (sekä lapsuudenkodissa että aikuisella iällä) ja nyt tällä hetkellä tuntuu että uutta en halua. Koirasta on kuitenkin niin paljon vastuuta ja vaivaa. Heh, kuulostaa hassulta kun meille on kuitenkin kohta tulossa vauva :D Mutta koirasta on eri tavalla vaivaa, lapsen voi ottaa mukaan lomille ja kyläpaikkoihin, mutta koiran kanssa joutuu aina miettimään hjoitokuviot ja pissatukset. Toisaalta eläimet ovat hyvin opettavaisia ja kasvattavia kokemuksia, voihan se olla että minullakin mieli muuttuu kun meidän lapsi kasvaa isommaksi.

Sulla tuntuu nuo supparit ja tuntemukset olevan ihan täsmälleen samoja kuin meikäläisellä. Mullakin ovat nyt rauhoittuneet. Voi olla että täällä mennään lähelle LA:ta kyllä. Nyt on alkanut siltä tuntua.Tosin tilanteethan muuttuvat välillä nopeastikin ja onhan mullakin vielä kaksi viikkoa aikaa.

Muuten, meidänkin sairaalassa olisi sinun viikoillasi annettu vielä supistusten estolääkitys, meillä raja menee juurikin tuossa täysiaikaisuudessa eli 37 viikossa. Vaikka hullulta tuntuu kun vauva kuitenkin on jo kehittynyt ja selviäisi. Mutta täällä ainakin halutaan pelata varman päälle, niinkuin teilläkin näköjään. Toisaalta niinhän se on, että mitä pitempään masussa niin sitä parempi :)

Hui, mitähän mun paino näyttää huomenna neuvolassa?! Muistin taas tuon kirotun vaa´an kun siitä mainitsit. Pistetään sulla se nousu sen pihvin piikkiin ;)



omaa naperoista: Niin se sitten taas tosiaan uusi viikko vierähti käyntiin raskauden osalta. Sitä mennään nyt sitten viikkoa 39! Huh huh! Viime yö oli taas melko helppo, tosin vauva oli hirvittävän levoton ja pisti tämän mamin paikat koville. Kipu oli välillä tosi sietämätöntä kun hän painui taas lantioluita vasten oikein voimalla. Tai no, en puhu vielä sietämättömästä kivusta ennenkuin olen synnyttänyt :D

Tää on muuten jännää aikaa kun ei voi varmasti sopia mitään menoja yms. Jos ihmiset ehdottaa tai itse suunnittelee jotain, niin aina joutuu sanomaan " synnytysvarauksella" . Tarkoitus olisi vielä mennä katsomaan kesäteatteria ja paria konserttia, mutta lippuja ei kannata ostaa etukäteen ettei mene hukkaan...



D.O. ja nappula rv 38+0

Siis nyt on kyllä sää ennusteet perseellään.

Alkuviikosta luvattiin tänne meiän plantaasille aurinkoo eilisestä lähtien ja mitä on saatu?

Vettä toista päivää putkeen.... PLAAH!!



Ei siinä muuten mitään, mutta tässä puuhailu kiellossa ois ollu kiva mennä vaikka torille istuun ja juoruamaan kavereitten kanssa, siis sellasta tekemistä mikä ei vaadi fyysisiä ponnisteluja lainkaan.

Nyt sitten nökötän kotona ja alan ärripurreilemaan, kun oon lukenu kaik lehdetkin jo...



Illalla suoritimme sarjassamme myös " mielenkiintoisen" keskustelun, joka ois mun puolesta saanu jäähä tekemättä.

Nimittäin koiran hoidosta.

Tuo siippa kun on nyt tota karvaläjää hoitanu niin se autuaasti unohtaa antaa sille vettä, vähintään kerran viikossa näin käy.(ja siitä mä otan kierroksia...)

No eilen sitten mies alko mutiseen, et voinko MÄ hommata sille jonkun hoitopaikan sit sektiopäiväks-sairaalassa olo päiviks...



Siis anteeks mitä?? Että mun täytyis alkaa hommaamaan koiralle vielä hoitopaikkaa viime metreillä, jotta herra saa viettää rauhassa varpajaisia! *Ja kuka näki punaista*

Kommentoisin aika kipakkaan sävyyn, että nyt on pikkasen väärä aika alkaa nosteleen niitä lapasia ilmaan, et sori " sun koiras ei oo mun vastuulla" ...

Mihin se mun vastuullinen mies oli kadonnu???? ja mikä alieni toi tollanen hyypiö on, joka aiheuttaaa mulle lisä stressiä, häh?



No okei, loppu hyvin, kaikki hyvin, mies tarkotti lähinnä sitä, et haluaa olla sit mun apuna sairaalassa mahdollisimman paljon sen mahdollisen sektion jälkeen, ja oli aatellu et parempi saada koira hoitoon jonnekkin siks sairaalassa olon ajaks, etten mä turhaan stressaa sen hoidosta.

Siis huom. Mä stressaa turhaan...

Eli kyllä se lutunen oma ukkokulta sittenkin siinä vieressä pötkötti, mutta ei vaan saanu suustaan ulos taas noita lauseita järkevässä järjestyksessä ja sen seurauksena tuli taas vaihteeks sanasota yön pimeinä tunteina. =D



Tosin vinkkasin kyllä, et kultaseni vaikka en puhukkaan siitä mahdollisesta sektiosta juurikaan, niin se ei tarkoita sitä ettenkö ajattelis jo joka päivä! Että pliis, mä voin antaa niitten muutamien ihmisten numerot jotka on hoitanu koiraa joskus, mutta ihan itse saa junailla sen hoitoon menemisen taikka menemättä jättämisen. Mä yksinkertaisesti kieltäydyn ottamasta siitä enää lisä stressiä loppupäiviks.

ja ymmärshän se mun pointin sit loppujen lopuks... Tuo koiruus kun on ollu se mamman mussukka ja karvavaavi piiiiiitkääääät ajat, niin tottakai mä tunnen vastuuta sen hyvinvoinnista edelleen vaikka ihmislapsi onkin tulossa taloon.



Joten D.O, nii-i.... Mä olin jo kauan sitten päättäny et kunhan tässä päästään muuttamaan uuteen kotiin ja beibi on abaut vajaan vuoden niin vois ottaa toisen koiran, ennen kuin tää mun vanha piikani kuolla kupsahtaa alta pois...Mutta saas nyt nähä, miehen käsitys koiran hoidosta kun on niin ja näin.

Mutta mitäpä sitä ihmeitä odottamaan, jos ei ikinä oo lemmikkiä omistanu niin aika hankala on näemmä käsittää se vastuu mikä siinä on. Ja mun taas on tosi vaikee käsittää, ettei äijä tajua perusasioitakaan ilman sanomista, siis sellasia ihan tavallisia juttuja jotka pitäis jokaisen osata ajatella normaalilla järjen juoksulla.

Hmmm....Ehkä tuon siipan päässä on jotain pientä häikkää siis kuitenkin... ;)



Mites muilla muuten, onko teillä kotona ollu lemmikkejä sillon kun ootte olleet pieniä? Tai onko teille ostettu/annettu hoidettavaks yleensäkkään elollisia olentoja lapsena?



Meillä meni niin, et kun mä synnyin niin koira tuli samalla viikolla. Ekan oman lemmikin sain jo ennen ala-aste ikää, joka oli kissa. Tosin ainoa hoitaminen jota silloin odotettiin oli se, että pitää kissaa mahdollisimman hyvänä, eli porukat vissiin aatteli, että opinpahan läksyni ja eläimilläkin on tunteet, eikä niitä saa riepotella mennen tullen.

Seuraava lemmikki olikin sitten kani, jota tarvitsi hoitaa jo ihan kunnolla. siis putsata häkkiä, antaa ruokaa jne. Ja se tais tapahtua myös ala asteella oisko kolmannella luokalla?



No musta ainakin kasvo super eläinrakas ihminen ja omissa nurkissa onkin pyöriny siitä lähtein jos jonkinlaista ötökkää ja elikkoo! Ja kakarana aina oon ollu ensmäisenä jokaisen ötökän kimpussa... =D

(Olen myös ollut leikkinyt pelastajaa ja kantanut sammakon kutua ojasta toiseen, kun toinen oja osoitti kuivumisen merkkejä..)



Jep, jos sit tätä ihmisnapaakin?

Ei suppareita yöllä, jes! Muutenkin olo on aika jees. Sama fiilinki kylläkin lonkissa kun D.O:oolla... Tuntuu et siellä pungetaan koipee sun muuta lonkista läpi välillä.

Tänään mennään sit ostaan se hiivatin sairaalakassi ja muut puuttuvat releet.

Eli tutti, tuttpullo, muutama korvike hätävaroiks, liivinsuojia, toiset imetysliivit....

Ekat liivit jotka ostin, niin ahdistaa ympärysmitalta? Kuppiosa on sopiva edelleen, mutta tuon ympärysmitan takia ne perhanat ahdistaa niin kovin etten voi käyttää niitä lainkaan. Ehkä sitten kun vauva on maailmassa niin ne on taas hyvät päällä, mut saa nähä.



Nolottaa kertoo, mut mä en oo käsittäny lainkaan, et myös sektion jälkeen tulee jälkivuotoo... =/

Mä oon jotenkin ajatellu, et siitä ei sitten tartte kärsiä ainakaan, mut ehei samalla tapaa sitä loristaan sit kuitenkin. ja tuliko taas hieman blondi olo meikläläiselle....



Mutta nyt on niin paljon tekstiä, et muitten vuoro!



Niiha Ja D.O: sama juttu, ois kiva sopia jotain menoa, just et menis ees kavareitten luo, mut suunnittele tässä sitten mitään..

Niin se vaan sade tännekin sieltä etelästä ehti, höh. Äitini laittoi Helsingistä viestiä aamulla että sataa, mutta täällä ei vielä silloin näkynyt.



Helga: Heh, niin tuttua ettei mies saa sanoja suustaan oikeassa järjestyksessä ja vaikka saisikin, niin silti ei saa sanottua asiaa niin että toinenkin sen ymmärtää! Mua naurattaa tuo teidän kinastelu, se oli ihan kuin meiltä. Tai musta tuntuu että tuo on tuttua jokaisessa kodissa jossa vain mies majailee... Niin tyypillistä. Ja vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä, niin asian esittämistapa peittoaa sen alleen. Mutta loppujen lopuksi hyväähän se sinun miekkonen asialla tarkoitti ja sinun jaksamistasi ajatteli. Minusta on ihan hyvä idea hankkia koirulille hoitopaikka ainakin kotiintulopäiväksi, vaikka toisaalta mamin ikävä koiraa kohtaa saattaa olla suuri kun sairaalassa olet kuitenkin muutaman päivän jo ollut. Mikäli koira kotosalla alussa on, se kyllä toisaalta vaatii sitten mieheltä aktiivisuutta. Muista että sinä et lähde sitä lenkkeilyttämään sektiohaavoinesi! Ja muutenkin saat keskittyä vauvan hoitoon.



Tämä lemmikkikeskustelu on muuten kiva, tulee itsekin muisteltua kaikki eläimiä joita kotona on ollut. Meillä on tosiaan ollut lapsuudenkodissa koiria, joista ensimmäinen oli jo ennen minun syntymääni. Valitettavasti jouduimme sen kuitenkin lopettamaan, sillä se cockerspanieli oli mielenvikainen eikä antanut enää loppuvaiheessa kenenkään koskea minuun. Oli mennyt vauvan suojeluvaisto liian pitkälle. Myöhemmin meille tuli sitten shetlannin lammaskoira, sellainen minikokoinen collie. Sitten vanhempani erosivat, jonka johdosta koira jäi isälle ja me sisarukset saimme äidin kanssa asuessamme perhoskoiran. Perhoskoirasta oli vain ihan älyttömästi vaivaa, sillä se ei oikein oppinut sisäsiistiksi. Kuulemma tuossa rodussa on tällainen " vika" ja opettelun kanssa pitäisi olla kauhean kärsivällinen. Aikuisena taas aiemmassa liitossani edellisen mieheni kanssa meillä oli sekarotuinen kiva koira, joka erossa sai uuden kodin maatilalta, sillä kumpikaan meistä ei kyennyt sitä pitämään.



Näiden koirien lisäksi minulla on ollut kultakaloja ja undulaatteja. Undulaateista tykkäsin tosi paljon ja niitä ehti kymmenen vuoden aikana olla useampikin pariskunta. Näen paljon unia vielä noista linnuista, niin rakkaita ne minulle olivat.



Miehelläni on myös ollut lapsuudenkodissaan koira, joten ollaan kyllä eläinrakkaita ihmisiä. Mutta kuten sanoin, katsellaan tätä lemmikkikuviota sitten myöhemmin. Lemmikit ovat kyllä hyviä välineitä lapsille ja nuorille vastuuseen kasvattajana, joten ei eläimen ottaminen mikään ihan poissuljettu vaihtoehto ole.



Helgalle vielä imetysliivien ympärysmitasta sen verran, että monet sanovat ympärysmitan pienenevän ihan parissa viikossa synnytyksestä, joten ei välttämättä ole hukkaostos ollenkaan ne sinun liivisi. Saattavat mennä kiristämättä päälle jo aika nopeastikin. Minullakin on aika tiukka mitta noissa omissa liiveissäni, mutta luotan siihen että nämä kilot alkavat sulaa hetimmiten :)



D.O, joka pyysi miestä tuomaan sadepäivän piristykseksi herkkuja kaupasta ja pelkää jo valmiiksi huomista vaakaa! :D

Täällä malttamattomana odottelen ultraa, se on vasta klo 18... =/ odottavan aika on pitkä.. tulen kertomaan kuulumisia ehkä vielä tänään, jos pääsen koneelle.. meille on tulossa vieraita pariks päiväks, enkä tiiä mihin aikaan ne saapuu.

Oireita on edelleen, pahaa tekee ja väsyttää... =/ mutta ehkä se on vaan hyvä merkki!



Miehellä alkoi maanantaina kesäloma, ja täälläkin (länsisuomessa) on siitä asti satanut vettä! Joten sitä sataa vielä sellaset 4 viikkoa! =] pitäs ehkä ajaa mies takas töihin! =] huomenna ois tarkotuksena vieraiden kanssa mennä käymään Porissa jazzeilla (lähinnä Kirjurinluodon pellehermannin puistossa), tai jopa ihan yyterissä, mut taitavat jäädä matkat väliin jos vettä sataa.



Rauhallista odotusta Helgalle ja D.O:lle! =] taidatte alkaa olemaan lähellä synnytystä! Toivottavasti Helgan vauva pysyy mahassa vielä hetken.



tässä kaikki tällä erää. jos vaikka menis nukkumaan hetkeksi, niin aika menis nopeammin! =]



jonttu rv 10+4 (?!)



p.s. aiemmissa raskauksissa on kaikissa ollut jotain vuotoa näihin viikkoihin mennessä... ekassa raskaudessa rv 9+5 alkoi pyyhittäessä verinen vuoto, toisessa meni kerralla kesken rv 8+0 ja kolmannessa vuotoa oli jossain viikon 8+ jotain paikkeilla (siis pyyhittäessä tuli liman sekaista verta kerran pari, josta en osannut päätellä keskenmenoa...). Tässä ei ole vielä näkynyt vuotoja lainkaan, joten ehkä sekin on hyvä merkki... (toivoo parasta ja pelkää taas kerran pahinta)

naihin tulee aina useemmin vastattua, kun omassa navassa ei kummempia muutoksia!



Eli meilla kotona oli koira kun ite ja pikkuveli oltiin pienia; muori on kans maalta kotoisin joten lomilla olin navetalla ja tuli tutuiksi niin lehmat, possut ja kanat.

Toinen koira tuli taloon mun ollessa teini; se olikin tosi rakas elukka; jouduttiin lopettamaan kuitenkin 9v kohtutulehdukseen. Hassua kylla mutta seuraavakin koira sai saman kohtalon joka kotiin otettiin. Samoin meilla oli unskeja, joista en kylla niin valittanyt.

Mun ekassa omassa kodissani ei ollu elaimia, eka sulho ei ollenkaan ollut elainihmisia; kiisteltiin kovastikin kun olisin ystavakasvattajalta saanu persialaiskissa ilmaiseksi, ja toinen ei sita huolinu ' likastamaan' . Tuon liiton jalkeen asuin yksin jonkin aikaa ja silloin mulla oli kissa ja kani. Siita sitten tutustuinkin nykyiseen mieheeni ja tama on yhta elainrakas kuin itsekin olen! ' Vanha' kissani meni aidille kun muutettiin ulkomaille ja on vielakin hengissa ja taytti jo 16v!!

Taalla mulla onkin sitten ollu elaintarhaa; monia koiria olen kasvattanu, kun taalla ei niin arvosteta tuota kultaista pentuaikaa, mieluummin otetaan hiukan jo isompi koira. Kaks kissaa oli, jotka ikavakseni kuolivat onnettomuuksissa, ja on lampaankin kasvattanu karitsasta!

Meilla elaimet eivat vaan tule sisatiloihin! Kovin haaveilen nyt viela kunnon koirasta; tykataan joko bokserista tai rottiksesta! Mutta ei pienen vauvan kanssa; Odottelen vuoden tai pari etta saan sitten keskittya uuteen kasvatukseen...



Mutta ei kummempia taas talla kertaa Helgalle ja DO:lle jo suppareita!!!

- voikaa hyvin, Levinia ja Hope rv 30+4- sori kirjoitusvirheet!