eskarissa vasta, mutta jo kiusataan

Oletko jutellut eskarin aikuisten kanssa kiusaamisesta? Heidän velvollisuutensa on puuttua tilanteeseen.



Ehkä ajattelemme helposti, että alle kouluikäisten tai alakoululaisten lällättely ei ole vielä kiusaamista. On tärkeää, että kiusaamista kitkevä kasvatustyö aloitetaan jo varhaiskasvatuksessa. Lasten on hyvä oppia, että nimittely, lällätys ja yhden jättäminen leikkien ulkopuolelle ei ole "kivaa käytöstä" eli aikuiset eivät sitä hyväksy ja puuttuvat siihen joka kerta.



Mervi / Meidän Perhe

Ihan kivasti kommentoitu, että päiväkodissa voisi asiasta keskustella, mutta mitä sitten kun päiväkodissa ollaan sitä mieltä, että ei kaikkien kanssa tarvitse leikkiä. Tuttu hoitaja sanoi, että nykyisin ollaan sitä mieltä, että lapset saavat valita leikkitoverinsa ja siis jättää jotkut lapset ulkopuolelle. Ja miten ne hoitajat asiaan puuttuvat, kun oman kokemuksen mukaan eivät puutu omien lastensakaan toimiin ja opeta heille toisten huomioon ottamista.

Ja sitten itse tilanteeseen, niin voisiko lapsen kanssa keskustella ja opettaa häntä pitämään puoliaan (sen lisäksi, että minusta saisivat päivähoidossa asiaan puuttua). Minusta siis vika on aina kiusaajassa, mutta totta on myös se, että kiusatun reaktio kiusaamiseen voi joko vähentää tai lisätä kiusaamista. Jos kyse on vaatteista, niin voisiko poika opetella reippain mielin sanomaan, että 'tää on musta kiva' tai 'voi pojatkin 'hello kittyä' pitää'. Olen kuullut vastaavista tapauksista ja kiusaaminen on loppunut alkuunsa, kun kommenttien kohteena ollut on todennut jotain vastaavaa. Kiusaajien reaktio on ollut aha-luonteista ja sitten on hommat jatkuneet. Valitettavasti jos kiusattu tai kommenttien kohteena oleva asiasta säikähtää tai nolostuu jne, niin ne reaktiot on kai joskus niin kivoja ja vallan tunne ja toisten ihailu, että homma jatkuu. Jos ei ole reaktioita eikä siitä tulevaa valtaa, niin jää kiusaamiselta pohja pois, toivottavasti.

Jos kiusaaminen alkaa jo eskarissa, se varmasti jatkuu koulussa. "Ainahan sitä on kiusattu.." Kukaan ei vaan muista, että se alkoi typerästä kypärämyssystä.



Laita ihmeessa pojalle sellaiset vaatteet ettei kiusata. Pidä sitten kotona kivoja värejä, mutta tarhaan/kouluun pue niin kuin muutkin. Minä en pidä edes 4 v:llä mitään hello kitty-juttuja. Ei tuon ikäinen voi olla välittämättä pilkasta, kun se sattuu vanhampaankin. maastoututa hänet muihin!!

Hmm.. Meillä (siis olen tuon ensimmäisen viestin kirjoittaja) mennään nimen omaan pojan ehdoilla. Hän itse haluaa valita vaatteensa, vaikka olen sanonut, että sanomista niistä saattaa eskarissa tulla, kun monilla on hiukka kapea käsitys siitä millainen ihminen on OK-ihminen.



Tietenkin voisin käyttää pakkoa vaatteiden suhteen, ihan kuten katson, että on säähän sopivat vaatteet, mutta kieltämättä itseänikin vastaan tökkii laittaa tummansinistä ja mustaa (kuinka monelle nuo värit oikeasti sopivat!?) ja en taatusti voi pakottaa lastani käyttämään printtejä, jotka häntä hirvittävät.



Meillä tilanne on nyt ratkennut niin, että poika itse sanoo, että ei sitten leiki niiden poikien (tytöt eivät kiusaa) kanssa jotka pilkkaavat, ja että mieluummin pitää itselleen mieluisia vaatteita ja että voi pojatkin tykätä Hello Kittystä. Ja ei, en ole johdatellut häntä sanomaan noin, mutta ilmaissut tietenkin oman näkemykseni jäykistä sukupuolirooleista.



Niin, ja jos joku nyt miettii, millainen tyttöpoika meillä asuu, niin voin kertoa, ettei hän ole mitenkään tyttömäinen olemukseltaan tai leikeiltään (eikä haittaisi vaikka olisikin). Hän nyt vaan sattuu olemaan mieltynyt "nätteihin ja kiltteihin juttuihin" vaatteissaan.

Hei!



Haloo vanhemmat! Vaikka lapsella olisi päällä isoisän kalsarit, niin ei häntä saa kiusata mistään ulkonäköön liittyvästä.



Olen sitä mieltä, että millään vaatetuksella ei kiusaamista estetä. Jos sattuu olemaan keinottomat kasvattajat esikouluopeina, niin kiusaaminen jatkuu ja jatkuu. Aikuisten tehtävä on laittaa luokassa/yhteisössä oikeanlaiset arvot, jotka lapset sitten omaksuvat omikseen.



Vanhempien tehtävä on uskoa omiin lapsiinsa ja tehdä kaikkensa kiusaamisen lopettamiseksi. Vie asia äärimmäisyyksiin. Katso että kiusaaminen loppuu!! Se on sinun vanhemman tehtävä valvoa. Kaikki ammattiihmiset eivät huomaa, tai ovat kenties työuupumuksen partaalla. Älä luota henkilökuntaan jos lapsesi oireilee, tee asiasta mieluimmin härkänen kun lakaiset jutut maton alle.



Poikasi terveen kehityksen kannalta olisi kuitenkin hyvä jos hän pystyisi luottamaan myös samaa sukupuolta oleviin lapsiin. Uskon, että sieltä löytyy mukavia poikia lapsesi kaveriksi. Eskari henkilökunnan on käytettävä omaa ammattitaitoaan ryhmäyttääkseen erilaiset lapset yhteen. Epäsosiaaliset käyttäytymistavat on karsittava heti, tai muuten kierre jatkuu vuosia!!!

Kyllä pojatkin saa tykätä kirkkaista väreistä!



Meillä lapsenlapsi (4 v) pitää koruista, joten hänellä on välillä helmet tai rannekorukin. Lapsen isää välillä asia vaivaa, ja hän yrittää varovasti huomauttaa, että niistä saattaa seurata kiusaamista hoidossa. Samoin hän pitää mielellään kirkkaan vihreästä, keltaisesta ja punaisesta paidoista ja housuista, kuulemma niistä tulee reipas olo. Näitä värejä hän valitsee myös piirustuksiinsa. Ja kuten Sinunkin poikasi, hän on silti tosi fyysinen ja poikamainen.



Lisäksi lapsenlapsi näyttää näissä värikkäissä vaatteissaan tosi hyvältä, tuntuu jotenkin , että hänellä itsellään on luonnolista silmää yhdistellä värejä hyvin yhteen.



Olenkin sitä mieltä, että tämä poika on luova ihminen, joka tekee jo nuorena omia valintojaan. Tue ilman muuta häntä niissä!



Hyvää jatkoa toivoo Mummi

Olen ihan samaa mieltä isoisän kalsareista.. Kiusaamista ei todellakaan estetä vaatteiden vaihdolla. Itseäni kiusattiin oli minulla mitä tahansa päällä. Aina löytyi aihetta. Ja jos ei vaatteista, niin jostain muusta. Kiusaamiseen on puututtava välittömästi ja otettava lapsi tosissaan. Lapselle se kaikki on totta! Pieni lapsi on herkkä -paljon herkempi kuin aikuinen! Miltä itsestänne tuntuisi jos kukaan ei haluaisi olla teidän kanssa eikä teillä olisi yhtään ystävää ja kaikesta kiusattaisiin eikä kukaan puolustaisi? Kamalalta arvelen?! Lapsesta se tuntuu paljon paljon pahemmalta. Ei hän ymmärrä miksei hänen kanssaan leikitä. Hän ajattelee vian olevan hänessä ja, jos aikuiset vielä eivät ota häntä tosissaan, niin se saa lapsen uskomaan, että vika todellakin on hänessä.



Käyttäytymismallit tulevat useimmiten lapsen kotoa, ja jos lapsi kiusaa ja haukkuu toista voi vain miettiä millaista lapsen kotona on. Lapsi ei itsessään ole paha, mutta ehkei hän ole nähnyt mitään muuta mallia miten käyttäytyä. Lapsi ottaa aikusesta mallia. Kasvattajilla päiväkodissa ja kouluissa on vastuu puuttua asiaan. Jos lapsi ei saa edes koulussa mallia käyttäytyä toisia ihmisiä kohtaan kunnioittavasti ja opi ettei toisia saa kiusata, niin missä sitten? Se on kitkettävä lapsesta heti pois. Missä ammattikasvattajien ammattitaito on?



Itse voin yrittää ymmärtää kiusaajaani, mutten luultavasti koskaan antaa anteeksi. Anteeksi en myöskään pysty antamaan niille, jotka eivät panneet tikkua ristiin kiusaamisen lopettamiseksi ja minun auttamiseksi-lähinnä sääliä.



t. edelleen sisältä särkynyt