Noin 1-v. päiväkodissa hoitouransa aloittaneiden lasten vanhemmat, kuinka on mennyt?

sitten kesäaika helpotti tilannetta, tai olihan toki toinen jo vauvana saanut vastustukykyä, kun isosisarus tuo kerhosta ja avoimesta päiväkodista, ym ym, kaikki pöpöt kotiin.

Noin kuukauden päästä alkoi korvatulehdus kierre. Kun ne helpotti hyvin mennyt.

Ekan vuoden joutui olemaan pitkiä päiviä (olen yh) ja seuraavana vuonna aloin tehdä 6 h työpäiviä juuri tuon vuoksi. Oli ensin puoli vuotta täysin terve ja joulukuussa alkoi sairastelu jota kesti puoli vuotta. Oli liioittelematta 2 vkon välein sairas. 4 oksutautia, vesirokko ja sen jälkeisen taudit ja lopulta loppui keuhkokuumeeseen sairastelu heinäkuussa. Sen jälkeen ei ole ollut kertaakaan pois päiväkodista sairastelun takia ja on nyt kohta 4 v.



Alussa ei jaksanut odottaa unille samaan aikaan kun lapset menivät joten hoitajat laittoivat hänet (pyynnöstäni) 20 min unille aamupäivällä ulkoilun aikana ja iltapäivällä 16 aikaan. Eli useasti oli vaunuissa nukkumassa kun hain hänet. Nämä kahdet pikkuunet jäi pois parin kuukauden päästä aloituksesta. Yöunille meni jo 19 aikoihin eli yhdessä olo aikaa ei juuri ollut. Muutaman viikon ajan oikeastaan huusi illat kotona.



Oppi pitämään nopeasti puoliaan varmaan kun oli aina siellä alkuun tönittävänä.

aikoinaan vuosi ja 3 viikkoa vanhana. Hyvin meni, tosin tästä suuri kiitos myös päiväkodille. Kyseessä oli pieni päiväkoti, jossa lapseni otettiin muutaman muun pienemmän kanssa hieman aikaisemmin syömään, kun isommat lapset, samoin meni päiväunille hieman aikaisemmin kuin isommat. Ensi alkuun nukkui kuistilla vaunuissa.



Oli hoidossa 1,5 vuotta, ennen toisen lapsen syntymää, ja koko tuona aikana oli sairaana kaksi kertaa.



Lapsi viihtyi hoidossa todella hyvin jo pienenä, ei itkenyt, eikä kiukutellut, kun vietiin hoitoon, hoitajien mukaan oli koko pväkodin ilopilkku hoidossa ollessaan.



Että ei ne kaikki lapset siellä päiväkodissa kärsi, vaikka toista voisi luulla tätäkin palstaa lukiessaan.

Vierailija:

Ekan vuoden joutui olemaan pitkiä päiviä (olen yh) ja seuraavana vuonna aloin tehdä 6 h työpäiviä juuri tuon vuoksi. Oli ensin puoli vuotta täysin terve ja joulukuussa alkoi sairastelu jota kesti puoli vuotta. Oli liioittelematta 2 vkon välein sairas. 4 oksutautia, vesirokko ja sen jälkeisen taudit ja lopulta loppui keuhkokuumeeseen sairastelu heinäkuussa. Sen jälkeen ei ole ollut kertaakaan pois päiväkodista sairastelun takia ja on nyt kohta 4 v.

Alussa ei jaksanut odottaa unille samaan aikaan kun lapset menivät joten hoitajat laittoivat hänet (pyynnöstäni) 20 min unille aamupäivällä ulkoilun aikana ja iltapäivällä 16 aikaan. Eli useasti oli vaunuissa nukkumassa kun hain hänet. Nämä kahdet pikkuunet jäi pois parin kuukauden päästä aloituksesta. Yöunille meni jo 19 aikoihin eli yhdessä olo aikaa ei juuri ollut. Muutaman viikon ajan oikeastaan huusi illat kotona.

Oppi pitämään nopeasti puoliaan varmaan kun oli aina siellä alkuun tönittävänä.

No, en sanoisi että on mikään kulmakunnan riiviö. Itseasiassa hyväkäytöksinen ja kiltti lapsi. Osaa pitää puolensa eli jos häntä kiusataan niin ei heti itke äidin perään vaan pitää puolensa. Sanonta Siperia opettaa pitää paikkansa. Se on kylmä totuus että näitä pieniä tönitään päiväkodissa ja osa heistä oppii antamaan kiusaajille takaisin.



Lapseni menee päiväkotiin ihan mielellään eli ei ole mitään traumoja hänelle siitä jäänyt. Kuten sanoin on nyt 4 v ja kaipaakin siellä olevia kavereita. Kyllä omaa sydäntäni särki kun jouduin hänet jättämään hoitoon noin pienenä mutta aloitin uuden työpaikan ja en voinut heti tehdä lyhempää työpäivää. Eka vuosi meni hänellä sairastaessa mutta niinhän se menee monilla jotka aloittaa päiväkodin ja varsinkin näin pienenä, kun ei ole vielä vastustuskyky kerinnyt kehittyä.



Päiväkodista tulee aina hyvää palautetta hänestä eli mistään kulmakunnan riiviöstä ei ole puhettakaan. Harmillista jos sait tuollaisen kuvan kirjoituksestani.



terkuin 5:)