Lähtisittekö viihteelle samalla viikolla, kun lähiomainen on kuollut?

mutta ymmärrän kyllä jos joku haluaa nollata päätään.

Muistotilaisuuskin voi olla kostea.



Mutta asiaan, miksei voisi mennä?

jos siltä tuntuisi. En usko, että siinä tilanteessa jaksaisi vähempää kiinnostaa, mitä joku muu ajattelee. (Olen muuten kuullut legendaa miehestä, joka oli tuonut ravintolan narikkaan takkinsa lisäksi uurnan. Oli kuulemma käskenyt olla hukkaamatta, kun ovat äitinsä tuhkat.)

Mitä se kotona istuminen olisi pyhittänyt? Vaikka en kyllä varmaan kamalan kivaa seuraa kavereilleni ollut, mutta sainpahan muuta ajattelemista hetkeksi.

voisin mennä. Enkä vieläkään varmaan siitä nauttisi. Tietysti vaikuttaa se kuinka läheinen on kyseessä ja millä tavalla kuoli.

Mitäs se sitä katsoo, kuinka läheinen on ollut?

Ylipäätään ärsyttää ihan hirveästi se, kun ulkopuoliset yrittävät määritellä toisen surua ja sanella, miten pitää surra ja miten ei!! >:(



Kokenut

Suuren järkytyksen jälkeen " viihde" ei olisi oikea sana, mutta nollaus voisi olla tarpeen. Ja jos kuolemantapaus olisi ollut jo odotettavissa (esim. vanha, sairas ihminen), niin ei se juurikaan järisyttäisi elämääni, miksen siis lähtisi elämään.

Mummoni kun kuoli, lähdin hautajaisiltana baariin kamujen kanssa. (vaikka mummoa surinkin, tietysti)

Mutta kun äitini kuoli, minua ei minkäänlainen baarisysteemi kiinnostanut moneen kuukauteen. :(

Minä en haluaisi, ihmisten sekaan, jotka kaikki tietäisivät mitä on tapahtunut. ap

Kukaan ei voi paheksua toisen tapaa surra. Joku juo viinaa, toinen lukee raamattua, yksi syö...tms. jokainen tyylillään.



En varmaan itse samana päivänä lähtisi, mutta ei se lähtemistäni estäisi, vaikka tuskin ihan parasta seuraa olisin. Mutta jos lapseni tai mies kuolisi sit vois mennä hetki...tai päin vastoin istuisin vaan baarissa

Vierailija:

Minä en haluaisi, ihmisten sekaan, jotka kaikki tietäisivät mitä on tapahtunut. ap

Mä olen aika sosiaalinen ihminen, ja tuollaisessa tilanteessa voisin haluta lähteä " viihteelle" juuri sen takia, että kokisin helpommaksi ja hyväksi olla ihmisten seassa kuin yksin. Ja saattaisin kokea helpottavammaksi, että kokoontumisen syy on hauskan pito, kuin sureminen. Jotkut meistä kokevat suremisen tuollaisessa ympäristössä helpommaksi, kuin yksin kotona olemisen. Meitä ihmisiä on niin monenlaisia.

Itse lähdin tai ekaks korkkasin samantien ahdistukseen kun tulin siskoni hautajaisista ja sit lähdin baariin, join kaks päivää ja täytyy sanoa, ettei olo ollut sen jälkeen yhtään parempi:(