Lue keskustelun säännöt.
Miten pitäisi suhtautua, kun omat turvallisuuskäsitykset eroavat miehen käsityksistä?!?
07.07.2007 |
Miten toimitte, jos huomatte omassa perheessänne tällaista? Miehen ja minun käsitykset turvallisuudesta menevät ajoittain ristiin ja aiheuttavat minulle stressiä ja syövät luottamusta.
Kyse on arkisista valintatilanteista, kuten kuinka korkealle lapsi saa kiivetä, saako lapsi kulkea siellä tai täällä yksin jne. Yleensä olemme miehen kanssa asioista suht samaa mieltä, mutta välillä ristiriitoja tulee. Minä luonnollisestikin olen se varovaisempi osapuoli.
Ongelma on siinä, että tilanteet ovat aina ns. harmaalla alueella, jossa ei voi ehdottomasti sanoa, miten pitäisi toimia ja miten ei. En siis tiedä, onko kyse subjektiivisesta turvallisuuden tai sen puutteen kokemisesta vai siitä, että tilanteeseen liittyy oikea vaara.
Olemme joskus aiheesta puhuneetkin ja mies on vahvasti sitä mieltä, että minun täytyy luottaa häneen, ja hän kyllä huolehtii lapsista. No niin minäkin teen omasta mielestäni - ja olen miestä tiukempi. Jos meitä vertaa muihin ihmisiin, niin olemme varmaan kohtuullisen keskivertoja näissä asioissa - minä en siis ole ylivarovainen ei mies varomaton.
Pahin tapa reagoida näyttää olevan se, että alan " ojentaa" miestä asiasta. Se vain ärsyttää miestä eikä tehoa millään muotoa. Minusta tuntuu kuitenkin pahalta olla täysin hiljaakaan, jos _minun mielestäni_ lapset ovat vaarallisessa tilanteessa.
Mitä tekisitte?!?!
Kommentit (8)
Mutta hänen mielestään lapset saavat kiipeillä jyrkillä kallioilla ja juosta marketin parkkipaikalla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mieheni ei oikein ole missään kovinkaan tarkka. Ei vaan jotenkin tajua vaaran paikkoja. Käsittämätöntä. Se kai on vaan naisten ominaisuus enemmän, että tajuaa varoa. 2
Vierailija:
Mun mieheni ei oikein ole missään kovinkaan tarkka. Ei vaan jotenkin tajua vaaran paikkoja. Käsittämätöntä. Se kai on vaan naisten ominaisuus enemmän, että tajuaa varoa. 2
Minä olen miettinyt paljonkin. Uskon kyllä, että mies tekee parhaansa - sen käsityksen mukaan, joka hänellä on. Pitäisikö minun vain höllätä pipoa?
ap
Enkä todella anna juosta parkkipaikalla. Eikös tässä vuosi pari sitten taapero kuollut parkkipaikalla peruuttavan auton alle?
niin voisimme jutella niistä täällä.
Henk. koht. en antaisi juosta marketin parkkipaikalla. Peruuttavia autoja on paljon eikä niistä aina näe juoksevia pikkulapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomia esim ei juosta autotielle, aina turvaistuimessa vyöt kiinni, rannalla tikka vahti jne. Joustettavia minusta just tuollaiset kuinka korkealle saa kiipelitelineessä kiivetä (isät antaa kiivetä korkeammalle!) jne jotka eivät aiheuta hengenvaaraa.
Mua välillä hirvittää miten esim. joku naapuri toimii / ei toimi lastensa kanssa. No, mitään ei ole vielä sattunut ja naapuri varmaan on relampi ja onnellisempi ihminen kuin minä. Minä otan huomioon kaikki vaarat ja vaaran mahdollisuudet (tarkemmin: tappavan myrkylliset kasvit pois pihasta, ei autolla lasten leikkipaikoille, ei kiipeilyä paikoissa, joissa voi pudota betonille korkealta, ei alle 4-vuotiaita vahtimatta rivitalon pihapiiriin itsekseen, ei lapsia parkkipaikalle leikkimään... jne)
Jatkan vaan jauhamista, kun en muuta voi.
Meinasin hukkua ja vieras minut pelasti, kun olin isäni kanssa uimarannalla. Miesten käsitys turvallisuudesta on eri. Isäni silti aivan erinomainen isä. Ei vaan tajua tuota turvallisuusjuttua. Sama mieheni laita.