Tykkäisitkö jos saisit kutsun häihin joissa pitää maksaa illalliskortti?

jossain tasokkaassa ravintolassa, ok. Jossain maalaishäissä tuntuisi rahastukselta.

jos pääpari on köyhiä opiskelijoita. menossa elokuussa tällaisiin häihin.

En maksaisi illalliskorttia, vaikka olis oman siskon häät.

Kyllä mielestäni juhlien periaate on se, että isäntäväki kustantaa tarjoilut.



Jos ei ole varaa pitää suuria häitä, niin pitää sitten sellaiset mihin on varaa. Tai odottaa niin kauan että on varaa pitää.

Ex-kansanedustaja Rosa Meriläinen elää tällä hetkellä avoliitossa lapsensa isän Simo Frangenin kanssa. Kaikki eivät kuitenkaan välttämättä tiedä, että Rosa on ollut aiemmin naimisissa.



- Varmasti joo näin on, en tullut ajatelleeksi sitä. Kolumnissa käsittelen usein yhteiskunnan ilmiöitä omien kokemuksieni kautta, hän viittaa Helsingin Sanomien nettisivuilla julkaistuun blogikirjoitukseensa, jossa asia tuli ilmi.



Rosa toteaa avioliiton olevan luonteeltaan julkinen instituutio.



- Ero kuitenkin tapahtui ennen kuin olin kansanedustaja. Sen takia se ei ole ollut sen kummempi julkinen asia.



Opiskelijahäät



Hän tapasi ensimmäisen aviomiehensä Matti Säterin opiskellessaan ensimmäistä vuotta yliopistolla.



- Hän oli sosiologi, harrastan sosiologeja, Rosa nauraa.



Pariskunta meni naimisiin Rosan ollessa 21-vuotias.



- Olen itsekin nuoruuden rakkauden hedelmä, joten vanhemmillani ei ollut mitään sanomista asiaa vastaan. En muista, että kukaan olisi muutenkaan sitä kauhistellut.



Vaikka molemmat puolisot olivat häiden aikaan opiskelijoita, he saivat järjestettyä isot juhlat.



- Onneksi kyse ei ole pelkästään siitä, että on komeat häät!



- Meillä vieraat maksoivat illalliskortin. Se on hyvä systeemi, jos ei ole rikkaita sukulaisia, jotka maksaisivat häät. Alle 30-vuotiaat ovat muutenkin köyhimmillään, vaikka olisi työpaikkakin, kun hoidettavana on opinto- ja asuntolainat, Rosa sanoo.



Tuomari vihki hänet ja puolison ravintolassa, jossa myös juhla järjestettiin.



Rosa muistelee kolmen vuoden mittaista avioliittoaan lämmöllä. Se päättyi samaan aikaan, kun hänen gradunsa valmistui. Ero astui virallisesti voimaan elokuussa 2001.



- Päättymiseen ei liittynyt mitään traagista eikä siihen ole mitään yksittäistä syytä, Rosa vakuuttaa.



Jotkut sukulaiset antoivat nuorella naiselle avioeron jälkeen negatiivista palautetta.



- Joillakin on kummallinen käsitys, että avioero on epäonnistuminen. Usein se on surullista, ja tuttavapiirissäkin, kun kaksi ihanaa ihmistä eroaa, niin sitä miettii, että voi kuinka kurjaa.

Pidän häistä ja muutama kymppi ei tunnu missään. En ole niin itsekäs, etten voisi osallistua rahallisesti toisten häihin.

Aika outoa munkin mielestä. Eihän häissä ole pakko olla mitään illallista, voihan ne olla vaikka kahvikutsukin.



Jos olisi läheinen ihminen kyseessä, toki menisin, mutta outo ratkaisu siitä huolimatta.

Rosalla on kovin erikoinen ajatus avioliitosta. Kuinkahan moni olisi tullut hänen häihinsä ja millaisena ne kokenut (maksanut illalliskortin ja tuonut kalliita lahjoja.. ;) ) jos olisi mainittu etukäteen, että avioliitto kestää vain jokusen vuoden. Eihän tässä nyt koko elämäksi ole tarkoitus sitoutua.. tietenkään.



Kyllä minua nolottaisi valtavasti, jos olisin pitänyt isot häät ja maksattanut ne muilla ja sitten parin vuoden kuluttua pistänyt avioeron vireille. Avioliitto on tarkoitettu elämän mittaiseksi. Niin se vain on, että avioero on epäonnistuminen tämän lupauksen jälkeen. Ja Rosa jopa ihmettelee, että sukulaisnainen pahoitteli. Onnitellako olisi pitänyt? Joskus avioero on oikea ratkaisu, ja silloin virhe tapahtui jo valintavaiheessa.,



¿Nuoruusliitot kantavat joskus myös hedelmää. Olen itse sellainen nuoruuden rakkauden hedelmä. Siitä on koitunut sellainen ilo ja onni, että minulla on kaksi isää. Lapsena oikein säälin niitä kavereita, joilla oli vain yksi isä. Ajattelin, että se mahtaa olla turvatonta. Onhan kaksi aina enemmän kuin yksi¿



Rosa osaa runoilla kauniisti, mutta sekään ei muuta sitä totuutta, että uusperhekuviot ovat yleensä vaikeita ja hankalia. Paha mieli on monella ihmisellä ja katkeruus jää joillakin kytemään koko loppuelämäksi. Harva lapsi saa isä- tai äitipuolen, joka on ilahtunut lapsen olemassaolosta ja entisen perheen olemassaolosta.



Jos Rosan tämänhetkinen suhde kariutuu, niin hän tietysti löytää lapselleen heti isän, joka varauksettomasti rakastaa hänen lastaan ja haluaa osallistua tämän kasvatukseen. On sitten paljon turvallisempaa lapsella, kun on kaksi isää. Niin varmasti.

Mun mielestä Rosa oli ihan oikeassa. Jos tekee virheen 21-vuotiaana ei se ole mikään häpeä eikä siihen kuole. Elämään ei saa vakuutusta.

Tulkaa juhlimaan avioliittoamme, tarkoituksemme on olla kolme vuotta yhdessä...Illalliskortin hinta 50 euroa. PS. Tärkeintä ei ole komeat häät vaan mukava yhdessäolo.

samassa kolumnissaan hän kertoi lapsena säälivänsä lapsia, joilla oli vain yksi isä, hänellä itsellään kun oli kaksi.

Varmaan menisin, mutta voi olla, että ihan koko 7-henkinen perheemme ei välttämättä lähtisi, jos illalliskorttikin olisi joku 40 euroa niin hintaa tulisi, vaikka pienemmät lapset pääsiskin halvemmalla...



Jos ei ole varaa häätarjoiluihin muutoin kuin niin että vieraat maksavat niin mielummin sitten muuttaa sitä häiden muotoa. Eli ravintolasyta vaikka kotioloihin ja itse tehdyt pöperöt tms.

Ellei summa olisi jotain tyyliin 5 euroa.

Ei tuntuisi rahan arvoiselta.



Monesti häissä on alkoholitarjoilu vieraiden omalla kustannuksella jos ollaan ravintolassa ja se on täysin ok. Mutta että myös ruoka... Sitten siihen vielä häälahja päälle niin tuleepa hintaa.



Entäs jos joku ei halua lunastaa illalliskorttia mutta haluaa tulla juhliin silti? Ei, kyllä tuo kuulostaa niin pääsymaksumaiselta idealta, että vierastaisin tällaista kovasti.

Mutta jos lisäksi pitäisi ostaa lahja, niin taitaisi jäädä menemättä...

Voisin ihan hyvin maksaa esim. 30e illalliskortista, jos sitten ei tarvitsisi viedä erillistä lahjaa.