Säälittää naiset joilla parisuhde alkanut kaverisuhteena.
Ei sellaiset naisparat pääse nauttimaan intohimosta ja oikeista tunteista. Kyllä vetovoima on aina olemassa oikeanlaiseen ihmiseen. Niin sääliksi käy kavereiden pletkun suhteet ja kyllähän ne kaveritki kuuntelee kateellisina miten hyvin meillä mieheni kans menee. Mies vei jalat alta kun tavattiin, ei siinä kaveeraamiset tulleet kyseeseen!
Kommentit (16)
on jotain elämää, kun mietit niitä kavereittesi kaverisuhteita illat pitkät. Kavereillasi on varmaan sillä aikaa kivaa miestensä kanssa.
hyvin osaat kyllä analysoida toisten tuntemisia. Ne kun ei itse osaa edes tuntea, raukat...
Ajattele nyt iltaisinkin ne saattaa keskustella... siis jutella... ihan tyhmää. Nehän vois vaikka vaan panna tai roikkuu ircissä tai tehä jotai tosi mageeta. Sit ne niinku tuntee toisensa ja sehä o ihan kyl et yäk...
kyllä mun mielestä parisuhde pitää alkaa intohimolla, sitten myöhemmin siitä voi (ja pitää) kasvaakin se kaverisuhde myös
että hypätään sänkyyn samantien? Siinä ei kyllä ole mitään hienoa..
eivät ala pelkästä kaveruudesta tai pelkästä intohimosta. Paras kohtaaminen on se, että toista katsoo kokonaisuutena, pakettina jossa toisessa miellytttää sekä ulkonäkö että luonne. Siis henkinen puoli ja fyysinen puoli kohtaavat ja aiheuttavat ihastumista, jossa aluksi ei välttämättä ajatella toista ollenkaan seksuaalisesti tai pelkästään kaverina.
nykyään on paras kaverini, naimisissa 15v.
menee vaan jalat ihan veteläksi
Taisi näin sitten minullekkin käydä silloin yhdeksän vuotta sitten kun siippani tapasin.. =)
Ja se intohimoinen, tulinen alku usein tarkoittaa nopeaa hiipumista.
menee vaan jalat ihan veteläksi
mistä sä päättelet ettei näin voi käydä ystävyydestä alkaneessa suhteessa????
t. hlö joka tunsi miehensä 10 vuotta ennen kuin jalat meni alta ;-)
Ja se intohimoinen, tulinen alku usein tarkoittaa nopeaa hiipumista.
menee vaan jalat ihan veteläksi
mistä sä päättelet ettei näin voi käydä ystävyydestä alkaneessa suhteessa????
t. hlö joka tunsi miehensä 10 vuotta ennen kuin jalat meni alta ;-)
samassa kaveriporukassa, sitten vähän tutustuttiin lähemmin... oltiin kavereita/tuttuja, mutta kyllä siinä oli sitten intohimoakin mukana, siis etenkin alkuvaiheessa! (nyt 17 v. jälkeenkin toki on, mutta ei nyt niin tiheesti :-).
Tutkitusti liitot kestää paremmin ,kun on jotain muutakin sidettä kun vaan et "ekalla silmäyksellä meni jalat veteläksi". Sillonhan helpommin ihastuneena ottaa ihmisen, jonka kanssa ei oikeesti oo yhteistä pidemmän päälle.
Eli ap:n otsikkooon - sääliksi käy NE, joiden suhden alkanut VAIN INTOHIMOSTA! Eroavat ennemmin tai myöhemmin.
oma avioliittoon ja kohta avioeroon päätynyt suhteeni alkoi kaverisuhteesta. Olin toki ihastunut tyyppiin jossain vaiheessa kovastikin, mutta varsinainen järkiavioliitto tämä kuitenkin tavallaan oli. No, tapasin sihdoin yli kolmekymppisenä "sen oikean" ja huomasin kyllä heti eron.
Olimme toisiimme kuitenkin salaa ihastuneita, ja aikanaan päädyimmekin yhteen. Todellista rakkautta ei ole olemassa ilman ystävyyttä. On minullakin ollut tilanteita, jossa muutaman kuukauden ajan olen ollut aivan sekaisin, ja sitten ei mitään, kun mitään todellista yhteyttä ei löydy.
Eli oikeasti pitää olla molempia, t. viidestoista avioliittovuosi menossa.