Mitä niin hienoa on ' kansainvälisyydessä' ?

nimiasiassa se johtuu siitä, että vanhemmat ovat vaihtareina kärsineet kun nimi on ollut Päivi/Yrjö Röppönen ja haluavat sitten lapsestaan vaikka Hanna Laine tms.



Tietysti olisi hyvä, jos voisimme olla kosketuksissa toisiin maihin kadottamatta sitä ominta itseämme.

Mulle kansainvälisyys ei ole mikään hieno ja tavoiteltava asia millään elämän osa-alueella.

asuvat esim. työnsä puolesta useita vuosia eri maissa lastensa kanssa.

nykyaikana ei voi elää olematta kansainvälinen. Ei taida Suomessa olla ihmistä, joka söisi vain suomalaista ruokaa (siis niin, että käytettävän ruuan raaka-aine kotimasta, valmisteet tehty Suomessa täysin suomalaisomistuksessa olevissa tehtaissa), olisi pukeutunut suomalaisiin vaatteisiin, ei omaa kielitaitoa eikä se haittaa, ei joudu kontaktiin maahanmuuttajien kotona, talo on kotimaisista tarpeista tehty, eikä kotona ole mitään ulkomaisperäistä, töissä kävisi suomalaisomistuksessa olevassa yhtiössä joka ei tee mitään ulkomaalaisia operaatioita (ei edes nitoja saa olla ulkomailta) jne.

Itse omaan saksalaiset juuret, haluan kunnioittaa niitä. Lisäksi inhoan suomalaisia nimiä, ne on uskomattoman rumia ja vain muutama on alkuperäisiä, suurin osa on muualta pöllittyjä ja muokattuja mikä mielestäni ei ole vähimmässäkään määrin hienoa tai tavoiteltavaa ja jokseenkin häpeäisin lapsellani sellaista nimeä.

Arvostan oikeasti alkuperäisiä nimiä.

Olemme asuneet kahdeksan vuotta ulkomailla ja nimenomaan halusimme suomalaiset nimet lapsillemme. Ei niitä jotka olisivat mahdottomat lausua, mutta muuten omaa kansallisuutta korostavat.

Vierailija:

Olemme asuneet kahdeksan vuotta ulkomailla ja nimenomaan halusimme suomalaiset nimet lapsillemme. Ei niitä jotka olisivat mahdottomat lausua, mutta muuten omaa kansallisuutta korostavat.

Minusta kansainvälisyyden korostaminen on jotenkin huvittavaa siksi, että jotkut tuntuvat pitävän sitä jotenkin hienompana kuin suomalaisuutta. Mikä ulkomaalaisten kanssa toimimisesta tekee jotenkin oletusarvoisesti hienompaa ja ihmeellisempää? Ihminen kuin ihminen, maa kuin maa.



Laajemmin kuin vain yhden valtion alueella toimiminen on nykyään oletusarvo, ei jotain erityisen poikkeuksellisen hienoa. Ja niissä yhteyksissä kaikki ovat yhtä " ulkomaalaisia" eikä jotkut englanninkieleen hyvin istuvat nimet ole sen kummempia kuin jotkut muutkaan.



Lola taisi joskus sanoa, että hänen lapsensa todellakin saavat kansainväliset nimet. Mitähän siinäkin sitten ajatellaan, kun oikeasti ei ole mitään erityistä kansainvälisyyttä, vaan kaikki maat toimivat keskenään omine erityispiirteineen. Jotkut vaan tuntuu luulevan, että angloamerikkalainen = kansainvälinen. Hehee.

Minä en ainakaan tarkoita suomalaisilla nimillä suomalaistettuja nimiä tyyliin Aliisa, Emilia, Kristian, Verneri...



Kalevalasta otetut nimet ovat mielestäni suomalaisia ja tykkään niistä kyllä, esim. Sampo, Aino, Ilmari.



Mielestäni suomalaisia ovat myös esim. Lahja, Rauha, Taisto, Toivo, Aarre. Siis jotka ovat ihan täysin suomalaisia sanoja eikä monien mutkien kautta suomalaiseen suuhun sopivaksi vääntyneitä.



Asun ulkomailla ja lapsillani on minun määritelmäni mukaan suomalaiset nimet.

Kumma kun kaikki eniten lukeneet ja kansainvälisesti suuntautuneet ihmiset antavat lapsilleen ihan perinteisiä nimiä....

öö, miten esim. Emilia on suomalaistettu? Emilia on yleinen esim. Italiassa. Emily sen sijaan on " englantilaistettu" , ei ainakaan mikään alkuperäinen, jos siihen viittaat.

Vierailija:

Minä en ainakaan tarkoita suomalaisilla nimillä suomalaistettuja nimiä tyyliin Aliisa, Emilia, Kristian, Verneri...

Kalevalasta otetut nimet ovat mielestäni suomalaisia ja tykkään niistä kyllä, esim. Sampo, Aino, Ilmari.

Mielestäni suomalaisia ovat myös esim. Lahja, Rauha, Taisto, Toivo, Aarre. Siis jotka ovat ihan täysin suomalaisia sanoja eikä monien mutkien kautta suomalaiseen suuhun sopivaksi vääntyneitä.

Asun ulkomailla ja lapsillani on minun määritelmäni mukaan suomalaiset nimet.

Joten en nyt jaksa saivarrella. Joku Anna on ihan ok. Mutta tarkoitan juuri näitä claudiayläpahkoja tai rosaliehärkäsiä

Mun nähdäkseni kansainvälisyydessä on tavoitteena nimi, jonka mahdollisimman moni pystyy lausumaan ja muistaa eikä sitä tarvitse tavata. Kirjoitusasukin olisi hyvä olla mahdollisimman yhtenäinen eri kielissä (siis niissä, joissa nimiä esiintyy).



Hienostelunimet on sitten asia erikseen - monesti ne ovat hankalia ja kirjoitusasujakin on miljoona, joten tavaamaan joutuu välttämättä.



Anna ja Emilia ovat mielestäni hyviä esimerkkejä kansainvälisestä nimestä. Kyllä siinä suomalaisessa/ruotsalaisessa sukunimessä on ihan riittävästi tavattavaa erikoisuuden tavoittelijoille.

ei suomalaisen nimen antamisella tavoitella erikoisuutta ulkomailla.

tarkoitin sillä erikoisuuden tavoittelulla niitä monitavuisia hienostelunimiä, joita ei oikeastaan voi käyttääkään.



Mutta en ymmärrä ap:n pointtia sen suhteen, että kansainvälisessä nimessä olisi jotakin vikaa.

oma tyttöni on Olivia. Asumme Englannissa ja nimi on sekä suomalaisten ystäviemme, että paikallisten helppo lausua. Lisäksi nimi on mielestämme kaunis. Eikö kaikki valitse lapselleen sen mielestään kauneimman nimen? Samalla tavalla voisi kysyä " mitä hienoa siinä on antaa lapselle vanha suomalainen nimi?" Kummaa hienostelua päteä suomalaisilla nimillä, tyyliin Martta. Näinkö? En ymmärrä tällaista kohkausta.

Lastemme nimet ovat Eero ja Salla. Mielestäni erittäin suomalaiset ja ymmärtää ilman lausumis ohjaustakin. Pienellä neuvomisella menee kutakuinkin oikein.

samaa kuin hieno tai parempi kuin suomalainen. Kuten nyt vaikka Lolalle siinä haastattelussa mihin joku viittasi.

Siksi myös lapsillamme on kansainvälisemmät nimet. Ei siinä mitään hienostelua tarvita - olen vain niin ristiriidassa suomalaisuuden kanssa, etten koe tarvetta korostaa sitä meidän perheessämme. Kansainvälisyys on mielestäni kunnioitusta erilaisuutta kohtaan, sitä, että ymmärretään myös muut ratkaisut, kuin ne omat.