Lue keskustelun säännöt.
Podcast: Ellen Jokikunnas ojensi toisen vanhemman lasta Sai raivostuneen reaktion
29.09.2025 |
Jokikunnas pohtii podcastissa, miksei kukaan muu kuin lapsen oma vanhempi saa ojentaa lasta.
Uskon vakaasti siihen, että jos minun poikani perseilee oli se sitten koulussa tai missä tahansa, muut aikuiset ovat osa yhteisöä. Lasten pitää oppia, että yhteisöissä on säännöt ja rajat. Kaikki saavat ojentaa, Jokikunnas linjaa.
Tällä Jokikunnas ei tarkoita sitä, että toisten lapsille täytyisi huutaa pää punaisena.
Tarvittaessa on saatava sanoa tiukastikin, että älä lyö kaveria hiekkalaatikolla, älä heitä roskia maahan, älä käyttäydy huonosti.
Aiemmin Jokikunnas ajatteli, että muut vanhemmat saavat ojentaa muiden lapsia siinä missä omia. Näin ei Jokikunnaksen mukaan olekaan nykyään.
Olen saanut vanhempien turhautumisen, vihat ja paheksunnan samasta asiasta, josta olen sanonut omalle pojalleni, että näin ei saa tehdä.
Jos olen sanonut toiselle lapselle myös, niin sieltä porhaltaa äiti tai isä paikan päälle ja on ihan raivona minulle, että miksi ojensin hänen lasta.
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/2a300624-a329-483b-8479-cff1f0…
Kyllä mäkin oon ojentanut toisten lasta esim päiväkodin pihalla jos tämä toinen lapsi on lyönyt tai heittänyt hiekkaa mun lapsen päälle. Mutta samoin oon ojentanut myös mun omaa lasta, jos heillä on ollut joku "kahakka" meneillään. Että "olkaapas nyt molemmat kunnolla ja lopettakaa".
Eihän siitä tulis mitään jos toisen lapsen vanhempi ei seisois vaan zombina vieressä eikä komentais omaa lastaan, katsoisi tuollaista käytöstä vaan läpi sormien.
Silloin jos tämän toisen lapsen vanhempi itse komentaa lastaan, en mene puuttumaan siihen tilanteeseen, mutta silloin jos tämä toinen aikuinen ei millään tavalla reagoi lapsensa huonoon käytökseen, on mun sitten pakko "ärähtää". Monesti tämän jälkeen sitten tämä toisenkin lapsen aikuinen "herää tilanteeseen" ja "komentaa" omaa lastaan, että "voi voi janipetteri, ei noin saa tehdä".
Eli tässä asiassa oon kyllä täysin samalla kannalla kuin Ellen. Täytyy myöntää, että kyllä se joskus vähän ikävältä saattaa itsestä tuntua jos toinen aikuinen komentaa mun omaa lasta, mutta yritän ymmärtää, että samaltahan se tuosta toisesta aikuisestakin täytyy tuntua, kenen lasta mä joudun komentamaan.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että ojensi, ei nuo perseilijät muuten ooi.
Vanhemmat on sellaisia lumihiutakeita etteivät uskalla itse sanoa lapsille mitään, tulokset näkyy joka päivä!
Vuosikymmeniä sitten lastenjuhlissa joku ipana kiipesi pöydälle kourimaan kakkua kun mieheni nappasi hänet alas ja torui. Ihan aiheesta. Ei silloin vanhemmat hyökänneet kimppuun vaan pyydivät isäntäväeltä anteeksi lapsen käytöstä.
Tuo toruminen oli ihan turhaa. Ei se lapsi ymmärtäny miks sitä toruttiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä Ellen!
Monesti tilanteessa missä oma lapsi suorastaan vaarassa kun vieraan lapsen vanhempi ei välitä vahtia omaansa. Esim leikkipaikoissa kauppakeskuksissa. Monta kertaa ollut tilanteessa että isi tai äiti(jopa molemmat!) istuskelevat ja antavat lasten tehdä ihan mitä sattuu. Ja muut lapset ovat vaarassa kun ryntäillään, heitellään leluja, kiirettä liukumäkeä alhaalta ylös, työnnetään taaperoita jne. Olen sanonut vanhemmille että vaatikaa nyt vähän omianne. Saanut lähinnä ilkeitä mulkaisuja, ei sentään tappeluita tai solvausta. Ja näistä vanhemmista moni tuijottaa vaan puhelinta kun heidän lumihiutaleensa terrorisoivat muita. 😠
Siis seisois zombina... ei "ei seisois zombina". Ap
Olipa lohdullista luettavaa, sillä viime viikolla sain valtavan pienen lapsen äidin raivoryöpyn niskaani käskiessäni poikaa väistämään pyöräni edestä. Poika tallusteli suoraan eteeni niin,että onneksi ehdin hypätä pois satulasta. Vauhtini oli hyvin hiljainen, seurasin muita kulkijoita pientä lasta myöten, mutta kaikkea ei voi ennustaa niin kuin lapsen juoksemista pyörän eteen. Hämmästyin, miten lapsen oma äiti mieluummin huusi minulle käskevän puhetyylini vuoksi kuin olisi ymmärtänyt niin pienen lapsen turvallisuutta liikenteessä. Kysyin kyllä eikö hänen pitäisi katsoa lapsen perään ja varoittaa lasta, mutta ei kun syy oli vain minun kohdellessani (?) lasta tylysti.
Olisi kiinnostavaa tietää millainen vaikutus raivareita saavilla vanhemmilla on lapsiin, sillä jotakinhan siitä jää mieleen kun oma äiti raivoaa vieraille ja lapselta jää oivaltamatta että olisi voinut käydä hänellekin huonosti.Ihan jo mietin, että tyrkkääkö se sama mamma lapsensa autotielle ja raivoaa, jos joku joku ajaa lapsen päälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että ojensi, ei nuo perseilijät muuten ooi.
Vanhemmat on sellaisia lumihiutakeita etteivät uskalla itse sanoa lapsille mitään, tulokset näkyy joka päivä!
Vuosikymmeniä sitten lastenjuhlissa joku ipana kiipesi pöydälle kourimaan kakkua kun mieheni nappasi hänet alas ja torui. Ihan aiheesta. Ei silloin vanhemmat hyökänneet kimppuun vaan pyydivät isäntäväeltä anteeksi lapsen käytöstä.
Tuo toruminen oli ihan turhaa. Ei se lapsi ymmärtäny miks sitä toruttiin
Tottakai 4v tiesi mitä teki!!
Minäkin olen aikoinaan puuttunut toisen lapsen huonoon käytökseen, koska äiti ei välittänyt tehdä asialle mitään. Lapsi oli suorastaan vaaraksi muille kiusanteon lisäksi, huitoessaan mailalla leikkivien lasten vieressä. Jouduin taluttamaan lapsen pois tilanteesta äitinsä luokse, joka istui muutaman metrin päässä. Taisin sanoa jo siinä kohtaa vähän tylystikin, että voisitko katsoa lapsesi perään.
Äiti vähän nolostui ja alkoi änkytyämään, että voi kauheaa, mitä tapahtui. Joo, mitähän...Tuo ei ollut tosiaankaan eka kerta, vaan tuo kiusaaminen oli ollut joka kertaista. Vasta kun puutuin tilanteeseen, alkoivat muutkin siihen puuttua ja tilanne rauhottui, kun kyseinen äiti tajusi, ettei voi vain rauhassa istua rupattelemassa muitten kanssa, kun oma lapsi riehuu ja kiusaa.
En mielelläni lähde muitten lapsia ojentamaan, mutta kun on pakko, niin silloin se tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen aikoinaan puuttunut toisen lapsen huonoon käytökseen, koska äiti ei välittänyt tehdä asialle mitään. Lapsi oli suorastaan vaaraksi muille kiusanteon lisäksi, huitoessaan mailalla leikkivien lasten vieressä. Jouduin taluttamaan lapsen pois tilanteesta äitinsä luokse, joka istui muutaman metrin päässä. Taisin sanoa jo siinä kohtaa vähän tylystikin, että voisitko katsoa lapsesi perään.
Äiti vähän nolostui ja alkoi änkytyämään, että voi kauheaa, mitä tapahtui. Joo, mitähän...Tuo ei ollut tosiaankaan eka kerta, vaan tuo kiusaaminen oli ollut joka kertaista. Vasta kun puutuin tilanteeseen, alkoivat muutkin siihen puuttua ja tilanne rauhottui, kun kyseinen äiti tajusi, ettei voi vain rauhassa istua rupattelemassa muitten kanssa, kun oma lapsi riehuu ja kiusaa.
En mielelläni lähde muitten lapsia ojentamaan, mutta kun on pakko, niin silloin se tehdään.
Ei tuo oo riehumista ja kiusaamista vaan normaalia 2v käytöstä
HYVÄ ELLEN!!!! Sanot ääneen sen, mitä muut ei uskalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmm.
Mä olen periaatteessa sitä mieltä, että kyllä, koko kylä kasvattaa ja totta kai saa ojentaa myös vierasta lasta, jos tarve vaatii. Olen varmaan joskus leikkipuistossa puuttunutkin jonkun vieraan lapsen hiekanheittoon ja tönimiseen.
Mutta. Mulla on lähipiirissä yksi (lapseton) aikuinen, joka komentaa _koko_ajan_ muiden lapsia. "Heti alas sieltä. No niiiin, nyt ne taas juoksee tuonne. Ei saa ottaa sitä, älä koske siihen. Ja taasko tuo Maijapaavali sitten lähtee tuonne...."
Ja hiukan yllättäen tämä onkin minusta aika ärsyttävää - Siis se, että vieras aikuinen koko ajan huokailee ja ojentaa ja ohjeistaa lapsia, vaikka heidän vanhempansa istuvat vieressä. Eikä kyse ole siitä, että lapset tuhoaisivat paikkoja, vaan juuri joku sisällä juokseminen, sohvalla kiipeily jne asioita, jotka minä taas lapselleni sallisin.
Viimeksi sanoin jo tälle ihmiselle (aivan ystävällisesti), että kiitos, mutta minä kyllä huolehdin ja komennan lapsiani, kun se on tarpeen.
Hyvä että ojensi, ei nuo perseilijät muuten ooi.
Vanhemmat on sellaisia lumihiutakeita etteivät uskalla itse sanoa lapsille mitään, tulokset näkyy joka päivä!
Vuosikymmeniä sitten lastenjuhlissa joku ipana kiipesi pöydälle kourimaan kakkua kun mieheni nappasi hänet alas ja torui. Ihan aiheesta. Ei silloin vanhemmat hyökänneet kimppuun vaan pyydivät isäntäväeltä anteeksi lapsen käytöstä.