>>>>>TOUKOTUHISIJAT VKO 21<<<<<

Taas on tökkinyt tää palsta mahottomasti...



Onnea Jettaneidolle, pysutukselle etc... Mä oon niin kade!!



Omaa napaa: en mä mihkään "näytille" oo menny vaikka uhkailinkin. Jotenkin päälleen seissen nää päivät vaan menee. Kävin tänään mutsin kaa huonekaluostoksilla ja vaikka olin vaan kuskina, enkä joutunu mitään kantelee, niin supisteli niin että ärräpäät lenteli. Mä nojailin ja huohotin milloin missäkin ja äiti nauratti mua jutuillaan niin, että meinasin kusta housuun... ihan hauska päivä siis kaikesta huolimatta.



Mä luulen että mulla tihuttaa lapsivettä vähän, kävin äsken saunassa ja vaihdoin tietty puhtaat alkkarit yms. päälle ja nyt on taas housut vähän märät. Ei satavarmasti oo mitään "ilo-pissaa" ja valkovuodonki luulis tunnistavan. Täytyy kattoo mitä tästä kehkeytyy. Mun tuurilla ei mitään. Mä en tiiä millä näitä suppareita sais tulee tiheemmin? Helvetin kipeitä ne on, mutta ei niitä tuu tarpeeksi usein. Kyllä mä toistaiseksi pärjään kotona. Mä en niinkuin millään tahtois joutua maitojunalla kotio sairaalasta. Vaikka monille niin käykin, varsinkin ekaa odottaessa, niin musta se ois kauheeta.



Sellasta ulinaa tänään, eli ei uutta tällä rintamalla.

Ja ette jätä mua yksinään odottelee!!!



T:Masunasu 39+1

Eilisen päivän oli taas jumissa koko keskustelu, ei päässy ees lukeen keskusteluja. Toivottavasti nää ois jo pian kunnossa nämä sivut! Ihan meinaa tulla vierotusoireita.



Eilen iltapäivästä lähtien alko supistelut ja tukala olo. Supistukset kyl loppu valitettavasti yöks. Alamaha on turtana ja kivut on lonkissa, alaselässä ja reisissä ja pohkeissa. Vaikkei suppareita tuukkaan, olo on aikas turta. En mä osaa sanoo, millä sanalla kipua kuvailisin. Vauva puskee, se vihloo ja tekee paineen tunnetta. Ihan kun ois pissa- ja kakkahätä koko ajan. Kävely on enimmäkseen sellasta vaappumista. Yöllä oon kuitenkin nukkunukin, vaik heräilin vähän väliä. Aamulla sama touhu jatkuu, kevyitä suppareita tulee taas sillon tällön.



Neuvolassa käytiin äsken: kaikki ok ja normaalia. Pää tosi alhaalla ja sf pysyny viikon samana. Mun maha roikkuu alhaalla. Terkkari epäili, et ei kauaa mee. Anto kuitenkin ens keskiviikolle ajan, ilmotti vaan, et tuskin sitä tarvii enää, et soittele kun kotiudutte..



Nyt vaan ootellaan ja tuskastellaan sit. Niitä kunnon suppareita oottelen, mieluummin kunnon rytinä kerralla, kun että tää olotila jatkuis viikonkin. Mies lähtee kohta iltaan töihin ja mä hautaudun kissan kans peiton alle kattoon Turhapuroja. Onneks mies on puhelimen päässä ja viiden minsan työmatkan takana.



Semmosta täällä, aikalailla on meidän palsta rauhottunu. Maltetaan viä vähän jäljellä olevat!

Norpanpoikanen, rv 39+2

Masunasu, mä en ainakaan jätä sua yksin. Ja kai täällä vielä on muitakin yhdessä koossa??

Eilen oli neuvola ja kaikki oli ihan ok. Kaverin sykkeet oli vähän matalammat ja tyyppi oli muutenkin laskeutunut jo tosi alas. Sf oli sama kuin viimeviikolla 33,5cm. Olin kävellen liikkeellä. Mennessä meni yks pappa rollaattorilla ohi, ja takas tullessa piti soittaa veli kuskaamaan mut kotiin, kun alas vihloi tosi kipeästi. Muutenkin tuli tosi huono-olo. Kai se liikkuminen on nyt sitte loppuaika tällaista vaappumista ja kärsimistä. Neuvolassa täti sano, et joka vihlaisu on synnytyksestä pois, että "nauti" niistä...

Tänään tuntuu väsyttävänki tosi kovasti ja hermo on ihan riekaleina. Tuntuu et esikoiselle tulee vaan huudettua ja tiuskittua. Voi pientä. Pihallakaan en taipunut keräilemään kaikkia aarteita, kuten kiviä ja isoon liukumäkeen olis pitäny nostaa uudelleen ja uudelleen....



Jahas, lounasaika taitaa olla taas käsillä, joten ruuan lämmitykseen tieni vie...

Kirjoitelkaahan kuulumisia!

Tähti ja masu 38+5

Poika tuli 16.5. aamusella, rv:t 41+0. Yöllä alkoi supistukset vaihtelevin välein (6-21 min), mutta niin ne vain johtivat synnytykseen. Supistukset oli siitä erilaisia, että kun kävin aina uudelleen sänkyyn, oli supistuksen huipussa pakko nousta ylös. Tunnin päästä ekasta supistuksesta olin soittanut jo taksin. Synnytys kesti 6h, joista melkein viimeinen tunti odoteltiin ponnistusta. Limatulppa lähti vasta kätilön ekan tilannekatsauksen jälkeen.



Sain ilokaasua, jolla menin kuuteen senttiin. Sitten puhkaistiin kalvot ja sain spinaalin. Spinaali auttoi, mutta tunsin supistuksista sen huipun, jolloin imaisin ilokaasua. Ponnistuksen tarve meni ja se hankaloitti vauvan varsinaista syntymää. Kätilö sanoi, että auki on ja pää tässä, että ala työntää heti kun tuntuu siltä. Minä tunsin vain supistuksia, en ponnistuksen tarvetta, niin kuin edellisissä synnytyksissä. Päätin aloittaa ponnistukset ja tiukassa oli, mutta työnsin kätilön ohjeen mukaan "sinne mihin koskee".



Ponnistusvaihe kesti 20 min. Pojan hartiat olivat se tiukin kohta ja kipu oli sanoin kuvaamaton, kun vauvalla oli pää ulkona, hartiat jumissa ja piti odottaa, että kätilöt imivät vauvan nenän ja suun puhtaaksi. Sitten tuntui se ihana helpotus, kun vauva vetäistiin ulos ja kivut loppuivat siihen paikkaan.



Vauvalla oli kokoa reilut 4350g ja 52cm. En siis turhaan hysterisoinut vauvan kokoa ja hilkulla oli, että sain hänet ulos alakautta, isompi ei olisi enää mahtunut. Repesin ihan nätisti ja tikkejä on alapää täynnä. Onneksi vauva syntyi kuitenkin näin itse, ettei tarvinnut mennä siihen käynnistykseen.



Loppu hyvin, kaikki hyvin, se on pääasia. Olen vauvasta ihan sekaisin. Voisin vain istua vauva sylissä ja nuuskutella ihanaa vauvatuoksua. Tämän tunteen vuoksi voisin tehdä vauvan vaikka kerran vuoteen :)



Onnea kaikille toukotuhisijan saaneille ja tsemppiä teille loppusuoralaiset. Viimeiset päivät eivät paljon sanoja kaipaa. Itse haikailin hirveästi "sitä jotain tunnetta", mistä tietäisi synnytyksen olevan lähellä, niin en osaa sellaista nimetä. Vietin ihan normaalia päivää ja kävin täysin asiasta tietämättömänä nukkumaan, kunnes tuli SE supistus. Ainut mitä tein erilaista, oli piiiiiitkä suihku.



Terkuin Hugo X 3

Tässä meidän synnytyskertomus...



Eli maanantaina illalla alkoi supparit kotona 23 maissa ja TYKSiin lähdettiin 03 ajeleen. Näin jälkeenpäin ajatellen mentiin ihan liian aikaisin mutta meidän tilanne vaati sen. Isäntä joutui tiistaiksi ihan pakosti töihin ja halusin että se vie mut sinne etten joudu jäädä yksin kipuineni kotiin ja siitä jollain ambulanssilla jne. Sisätutkimuksen jälkee 03.30 olin auki 2cm



Siitä synnytyssaliin ja isännän kanssa suppareita 06.00 saakka jolloin hän lähti töihin ja mä menin ammeeseen. Oli ihan kiva että mun kanssa oli kätilö-opiskelija joka piti seuraa ja huolehti musta. Otin suppareita vastaan 10.00 saakka jolloin olin auki 3 cm. siinä vaiheessa ekan kerran tuli paniikki, mitä hittoa mahtaa tulevan olla koska nyt avautumisvaihe on kestänyt 12 h ja senttejä vasta 3cm...tyynnyttelin itseäni ja yritin unohtaa kellon, elää supistus kerrallaan ja ajatella vauvaa...

Supistukset voimistui koko ajan ja niiden tulo tiheni, taas mentiin viisi tuntia eteenpäin ja 15 tuli iltavuoroon uusi kätilö (jonka joogassa olen ollut koko raskausajan) ja sisätutkimuksen jälkeen auki 4-5 cm...hitaasti mutta varmasti - ajattelin...

Tähän asti olin luullut tietäväni mitä kipu on ja luullut selvinneeni siitä - hitot sanon nyt! 16 eteenpäin alkoi olla melkoista meininkiä kipujen kanssa. Tähän asti olin mennyt luomuna, joogaa, vyöhyketerapiaa, allasta jne. mutta silloin päätin että matkani luomuna päättyy tähän ja nyt tarvitsen kivunlievennystä. Kätilö antoi ensihätään ilokaasua ja tässä vaiheessa menin vasta sänkyyn makaamaan.(tähän asti ollut pystyssa, laulanut synnytyslauluja ja keinutellut lantiota)...sitä en sitten enää yhtenä kappaleena noussutkaan...

TYKSissä oli siinä vaiheessa niin kova kiire ja leikkaus meneillään ettei vapaata lääkäriä mun kivunlievennyksiin löytynyt!!! Kätilö kertoi, että nyt on vaan pärjättävä ilman! Tässä vaiheessa synnytys oli kestänyt jo 16h, kätilö-opiskelija lähtenyt jo 2h sitten, isäntä vielä töissä, mun kätilö hoitamassa toista synnytystä joten siinä minä makasin niin järjettömissä kivuissa, yksin synnytyssalissa - toisessa kädessä ilokaasuletku (ei auttanut enää tässä vaiheessa) ja toisessa hälytysnappi...

Painoin pari kertaa nappulaa ja rukoilin kivunlievennystä mutta kun lääkäriä ei ole paikalla niin ei ole! Lopulta kätilöni sain edellisen synnytyksen hoidettua ja tuli mun luo 1730 jolloin olin auki jo 9cm, soitti miehelle että meneekö vielä kauan, täälä olisi baby pian tulossa. Samaan aikaan ennen 18 kävi lääkäri ja totesi ettei tässä vaiheessa enää kannata laittaa mitään lievennystä eikä kohdunkaulanpuudutettakaan koska reunoja ei ole enää jäljellä - hienoa!!!

Isäntä tulikin sitten 18 maissa, samalla meni lapsivedet ja ponnistamisen tarve alkoi...ponnistus vaihe kesti vielä vajaat tunnin ja voin kertoa, että viimeisiä voimanrippeitä siinä käytettiin.

Sisu-tyttö syntyi isänsä syntymäpäivän kunniaksi 19.09 täyden kympin pisteillä, multa ei revennyt mikään, välilihaa ei leikattu, haavoja ja nirhaumia toki löytyy.



Aika hurja oli mun mielestä meikäläisen synnytys. En olisi ikinä pärjännyt ilman loistavaa kätilöäni joka jaksoi tsempata ja muistuttaa joogan rentoutumis-juttuja, ponnistustapoja jne. koko loppuajan. Olin tilanteen tasalla ja hallitsin itseäni/ kipujani aina siihen iltapäivään saakka, ne loput 3h oli aivan kaaosta. Kätilön mielestä vedin homman kotiin paremmin kuin moni muu loppuun saakka, luomuna ja tilanne hallinnassa. se yksin olo harmittaa kovasti!



Mutta palkinto tästä on niin ihana että uskon näiden kokemuksien laantuvan ajan myötä. Jo nyt huomaa ettei murehdi enää synnytyksestä vaan uudet murheet ( maidon tulo, rintojen haavat, syöttäminen ) ovat jo tulleet.



Tsemppiä teille kaikille jotka vielä odotatte H-hetken alkamista. Voimia koitoksiin!



niina & sisu



ps. minne sivuille me siirrytään kun kaikki toukotuhisijat ovat jakautuneet? Vai loppuuko tämä ilo?

Täällä taitaa synnytys mennä yliajalle ja kesäkuun puolelle. Nyt on viikko 38 + 6 menossa ja olen jo henkisesti varautunut kesäkuulle asti odotteluun. Esikoinen syntyi 41 +3 viikolla. Supistuksia tulee ja menee, muttei mitään säännöllisyyteen haiskahtavaa. Toivottavasti nuo epämääräiset supistukset kuitenkin vähän kypsyttää tuota alapäätä. Siitähän ei yhtään tiedä paljonko kohdunkaulaa on jäljellä tai paljonko on auki, kun tuonne ei ole enää kukaan kurkkimassa, ellei lähde "hätäpäissään" näytille.



Neuvolakäynneillä on kaikki ollut ok, paitsi että painoa tietysti on nyt tullut kilo per viikko parin viime viikon ajan. Kiitos varmaankin turvotuksen. Kaikkinensa painoa on nyt tullut vajaa 16 kiloa. Mitenhän siitä kaikesta pääsee eroon? Tavoite olisi vuoden päästä synnytyksestä olla lähtöpainossa. Helpommin sanottu kuin tehty.



Esikoinen heräsi.



VuokkoT rv 38 +6

Mutta jotenkin eksyin tähän pinoon... syystä että poikani täyttää tänään 1 vuoden! ja esikoisenikin on syntynyt toukokuussa =) Jännittää teidän puolesta ja oma synnytykseni ( joka meni oikein hyvin) muistui elävästi mieleen, kun näitä synnytystarinoita luin..



oih, nauttikaa niistä pienistä vauvoista,ne on kuitenkin niin vähän aikaa pieniä. Tuossa tuo meidänkin "vauva" jo kovasti kävelee .



Tsemppiä kaikille loppuraskauteen ja koittakaa levätä ja kerätä voimia tulevaa koitosta varten =)



mehiz kera lasten 05/05 ja 05/07

Minäkin täällä vielä seikkailen vaikka vauvan sain jo 13 vrk sitten:)...on aina niin ihana löytää uusia viestejä syntyneistä toukovauvoista! Isot onnittelut pienen käärönsä saaneille!!

Sisu kyseli missä jatketaan, Jettaneito on avannut meille pinon tonne vauva-puolelle,sinne joukolla kaikki kirjoittelemaan!!

Nyt pitää mennä neitoa syöttämään ja pukemaan...ensimmäinen lastenneuvola aika tytöllä tänään.

Kirjoittelemisiin!!

T: Miiu ja Jelena Teresa 13 vrk

Ei oolu kyllä kiva kun ei eilen päässy ollenkaan lukemaan näitä. Tein eilen koko kämpän siivouksen ja illalla saunotiin eikä mitään vaikutusta. Päin vastoin, muina iltoina on kyllä supistellu mutta eilen ei sitte mitää. Oon yrittäny ajatella sitä että ei edellisilläkään kerrroilla ollu mitään tuntemuksia etu käteen, mutta silti sitä oottaa koko ajan jotain pientä ees että tietäis että kohta jotain tapahtuu. No kyllähän näillä viikoilla jo tietää ettei joka tapauksessa enää mee kauaa, mutta kun sitä on vaan on niin malttamaton.



onnea kaikille joilla on jo valmista

nanna:) rv39+1

Täällä ollaan edelleen. Nää sivut vaan toimii niin huonosti, että nyt kun pääsin sivuille ajattelin nopsasti ilmoitella että kyllä meitä toukokuisia odottajia täällä on. Mulla on vähän ollut sellaista menkkamaista jomotusta silloin tällöin ja välillä tuntuu että vauva punkeaa tuonne alaspäin. Flunssa on löytänyt meidän perheen, tylsää. Ei kaipais sellaista enää tänne viime metreille kun muutenkin alkaa olo olemaan väsy.



rv 39+5

En tiedä mihin viesti katosi vai ilmestyykö jostain näkyville. Mutta siis on täällä muitakin toukokuisia odottajia vielä. Nämä sivut vaan kun ei tunnu toimivan niin on hankala kirjoitella kun ei edes pääse lukemaan viestejä.



rv 39+5

Mur mur mur... Täällä ollaan kasassa edelleen. Ei tuntemuksia. Kirjoittelen enemmän jos menee läpi.



40+1

Yritin eilen monta kertaa käydä näillä vauva-sivuilla, muttei odotus-sivut taaskaan toimineet. Olisin päivittänyt tuota meidän syntyneet-listaa.

Nyt kuitenkin taas vaihteeksi toimii, joten päivitin tuon edellä mainitun listan ajantasalle.

Jos jonkun tiedot puuttuvat tai ovat virheelliset niin viestiä vaan listan perään niin korjaan sen seuraavaan päivitykseen.



Nämä sivut eivät edelleenkään hyväksy tuota meidän alkuperäistä listaa tänne vaan herjaa sitä. On liian pitkä, vaikka olen sitä yrittänyt lyhentääkin. Täytyy toivoa, että saadaan lista vielä tänne jossakin vaiheessa.



Sitten onnittelut Pusutukselle, Sisulle, Jettaneidolle ja HugoX3:lle vauvoista!



Paljon tsemppiä vielä lopuille. Odottavan aika on tosi pitkä, mutta pian teilläkin on omat kääröt sylissänne. Sillä välin...



Suppareita kaikille!



Pikkupapu ja poika 6 vrk

Onhan täällä viellä jotain paikalla ja hyvä niin=)



Onnea Hugolle etc. vaaveleista!!!!



Ja tsemppaajiakin oli käynyt kirjoittelemassa, kiitos Mehiz!



Mulla on paikat ihan jumissa kun rehkin eilen niin paljon. Ajattelin "käynnistää" synnyttyksen ja kävin mutsilla vaihtaa sen akvaarioon vedet eli roudasin joku 100litraa vettä veke ja saman verran lisää... siivosin sen parvekkeen ja lopuksi kävin pesee kolme mattoa matonpesupaikalla. Ne matot oli vähän niinku muutenkin mun heiniä, koska mun koirat oli mutsilla hoidossa talvella ja toinen teki iloiset kusi-kepposet... No mikä oli illan saldo? Pari kipeetä supparia, kipeet lihakset ja iloinen äiti. Eli vauva tulee kun on tullakseen=)



Mä en todellakaan tiedä mitä sitä tekis näinä vikoina päivinä? Jotenkin kova tarve tehdä jotain, koska kohta meitä onkin kolme tai viisi jos rekut lasketaan. Tarkoitan että sellaset extemporee lähdöt vähenee. Toisaalta voishan sitä vaan makoillakin, mutta mun paikat ei kestä sitä...



No nyt ainakin kupponen kahvia suunnan antajaksi!



T:Masunasu tylsistyneenä 39+3

Vihdoinkin pääsin tännekin! Kirjoittelin eilen jo tuonne vauva-puolelle, kun tämä tökki!



Meillä siis pikkuprinssi eli herra Vappuylläri syntyi sitten 6.5.08 klo 3.19! Vedet meni jo 2.5. ja supsituksia odoteltiin sitten vikonloppu TYKS:ssä. Kun niitä ei alkanut tulemaan, päätti lääkäri 5.5. puolen päivän aikaan, että aletaan käynnistellä tipalla, jolla alkoikin sitten tapahtua vähitellen. Lopulta sitten pikkuprinssi tuli maailmaan aamuyöllä. Strategiset mitat 3720g ja 54 cm. Kotiin päästin 10.5.



Pikkuprinssi on hyvin kasvanut maidolla ja runsaalla nukkumisella niin, että maanantaina neuvolassa paino jo 3880g!



Omasta Vappuylläri-pikkuprinssistä nauttien, onnittelut omat vauvansa saaneille ja tsemppiä vielä odottaville toivottaen...



Vappuylläri ja pikkuprinssi 2vko + 1 pv :)

nämä sivut kyllä tökkii ja pahasti, ei tunnistanut ollenkaan kirjautumista, elikkäs kirjauduin sitten uudestaan, vanha nimim. oli Äiti1977, nykyinen on Äippä1977, ja siis kolmatta odotan, la tuli ja meni 15.5. eli vielä poksahdusta odotellessa...blääh....

Meidän perheen odotus päättyi siis onnellisesti ja esikoistytöllemme syntyi pikkusisko (3570g ja 49cm) lauantaina 17.5 klo 11.38. Kävinkin täällä kertomassa supistuksista tuolloin aamulla viiden maissa. Neljästä kahdeksaan oli supistuksia 3-6min välein, ei mitenkään hirmuisen kipeitä. Ajattelin kuitenkin lähteä sairaalaan, kun noin kauan olivat olleet selkeitä ja säännöllisiä. Puoli yhdeksän maissa pääsin käyrille ja olin 3cm auki, neljään senttiin pystyi venyttämään, kaulaa ihan pikkuisen muistaakseni jäljellä. Maatessa supistusten väli harveni kymmeneen minuuttiin, joten kätilö käski lähteä kävelemään pariksi tunniksi. Lähdettiin sitten miehen kanssa ekskursiolle sairaalan kahvioon, ja siitä tulikin oikein tuskien taival kun supistukset pahenivat ja tihenivät :) Puolitoista tuntia siinä reissussa kesti, ja menin takaisin pyytämään päästä käyrille, tuntui etten enää jaksanut kipua. No, yllätys yllätys olinkin jo 8cm auki ja peräruiskeen jälkeen saatiin lähteä synnytyssaliin. Synnytyssalissa kyselin heti, että olisiko mitään turvallista kivunlievitystä saatavilla enää tässä vaiheessa. Kohdunkaulan puudutteen lupasivat, ja sainkin sen heti. Mutta sitten kyllä huomattiin, että eihän se ehdi enää vaikuttaa, olin tosi yllättynyt kun kätilö sanoi että tosi pian koko homma olisi ohi! Itsekin sen kyllä huomasin, kun puudute oli annettu. Nimittäin heti sen jälkeen menivät lapsivedet, ja saman tien alkoi tuntua että vauva tulee jo ulos. Eli sainkin alkaa ponnistaa melkein heti kun päästiin synnytyssaliin :) Ponnistusvaihe kesti 12min, ja ihan pikku repeämä tuli (istumaankin pystyin melkein heti synnytyksen jälkeen). Mies kuulemma säikähti kovasti vauvan sinistä väriä, mutta ei siitä väristä loppujen lopuksi mennyt kuin yksi piste pois, eli 9 pisteen ihastuttava vauva tuli!



Vauvaelämään totuttelu on ainakin toistaiseksi sujunut loistavasti, paljon helpommin kuin esikoisen kanssa aikoinaan. Se vamasti vaikuttaa paljon, että imetys sujui ilman ongelmia heti alusta asti, ja tietenkin kokemuskin tuo mukanaan tarvittavaa rentoutta. Tuore isosiskokin on ollut innolla mukana vauvan hoidossa. Toissapäivänä (19.5) jo kotiuduttiin sairaalasta.



Tsemppiä kaikille loppusuoralla kärvistelijöille!



-alma ja tuhisija 4pv + esikoinen 3,5v

Taas oli vauvoja syntynyt! Onnea, onnea kaikille kovasti. Tuo Alman synnytys kuulosti ihan mukavalta, vaikka tietysti kivulias olikin. Ihan kiva sekin että kokonaisia yksilöitäkin vielä köytyy, ettei tarvitse yksin täällä jännittää ja odotella.

Mulla on ollu tänään ihan hyvä päivä, ei paljonkaan kipuja tai supistuksia ja melko pitkä pinnainenkin olen onnistunut olemaan. Sain kyllä nukkua melkein yhdeksään asti ja viime yö sujui mukavasti, joten se vaikuttaa varmaan tohon kärsivällisyyteet positiivisesti.

Nyt tuo masu veivaa ees taas ja pää kairaa lantiota kipeästi. Oltiin kaverin luona tänään kylässä ja hän sanoi, että mun maha näyttää siltä, että se tippuu kohta.

Lauantaina olisikin edessä vielä naisten kuntovitonen, jos sen jälkeen jatkaisin siitä suoraan laitokselle?

Eipä tässä taas muuta, kuin ihanaa viikon jatkoa kaikille!

tähti ja masu 38+6

Tulin kurkkimaan teitin vointeja. Ja täällähän olikin taasen vauva-uutisia. Elikkäs onnitteluja kaikille tasapuolisesti!! Ainakin HugoX3, vappuylläri, Alma!



Pikkupapu: nää sivut ei jostain syystä hyväksy enää maratonviestejä.. Kokeile pätkiä lista useampaan osaan siten, että laitat siitä useamman viestin?



Pikkumiehen kanssa huomenna neuvolaan. Toivotaan reipasta painonnousua, jotta äidin (luultavastikin täysin turha) huoli maidon riittävyydestä tyyntyy. Vaikka kaikki vaikuttaa hyvältä, tuo esikoisen kanssa koettu imetyspettymys kummittelee..



Voikaahan "poksahtelemattomat" hyvin, nauttikaa masuistanne (sitä melkein kaipaa jollain tavalla jo nyt) ja valmistautukaa rauhassa uuden ihmeen saapumiseen! Pitkää pinnaa ja reippaita lähtöjä! <3 Ja kunhan jakaudutte, suuntaatte sitten viimeistään tuonne vauva-puolelle.. ;)



JN + pikkumies 6vrk

en jostain syystä päässyt enää vanhoilla tunnuksilla kirjautumaan, joten rekisteröidyin uudestaan, vanha nimim. oli Äiti1977, uusi on Äippä1977. Kolmatta odotan, la tuli ja meni jo 15 pvä, edelleen yhdessä koossa....kypsää....Hyviä vointeja kaikille vielä odotteleville!