>>>>>TOUKOTUHISIJAT VKO 21<<<<<

Kyllä noi kesäkuiset yms. on jyrännyt jo meijän pinon täysin. No onhan iso kasa tuhisijoita jo syntynyt ja tämä kuukausi käy jo loppua kohti. Oon jo asennoitunut siihen että voihan tää pitkäksikin mennä. Vaikka onhan tässä pari päivää vielä

aikaa ennen mun la:ta. Nyt olisi kyllä hyvä aika synnyttää, tänään tai huomenna, niin kaverit ja sukulaiset pääsis kattoo meitä viikonloppuna. Toiveunta sanon minä=)



Mun "synnytyksen käynnistys projekti" sai jatkoa eilen: mä kävin koirien kanssa illalla kävelee tunnin lenkin ja sen jälkeen makoilin saunassa hyvissä löylyissä. Puolessa välissä lenkkia meinasi usko loppua, mua supisteli, jalat oli ihan väsyneet pitkästä päivästä ja lonkkia jomotti. No saunan jälkeen mä olinkin sitten valmis untenmaille=) Ehkä tänään voisi vaan rentoutua, ehkä taika onkin siinä?



Koirat vinkuu ulos joten mun on noustava. Potkua kaikille viimeisiin PÄIVIIN, ei viikkoihin, eihän?=)



Toivoo: Mahakas 39+4

Laskettuaika tänään, ei supistele, mutta alhaalla on pää, neuvolassa sanoivat että eiköhän pian jojotain tapahdu.



Millaisia viimeisten päivien tuntemukia teillä on ollut nyt tai aiemmin?



Hyviä vointeja kaikille vielä odottaville toukotuhisijoille.

Onnea kovasti jokaiselle jakutuneelle toukomammalle! Ihanantuoksuista vauva-arkea teille!



Kyllästyny mamma jo täällä. Maanantaista lähtien jatkunu olotila jatkuu. Vyötäröstä alaspäin, etu ja takapuoli, sekä jalat turtana. Supistuksia tulee, mut aika ponnettomia ovat. Liikkuminen ja portaiden nouseminen saa aikaan supistuksia, mut levossa ne lakkaa ja jää vaan se turta tunne. Rupee jo loppuun usko siihen terkkarin "ei mee montaa päivää". Eilinen kaupassakäynti oli tuskaa. Kiva siä puhista ja vaappua kärryjen kans. Ajatuksetkaan ei oikeen pysyny kasassa, seurauksena ei kovin järkeviä ostoksia. Vedestä tai limatulpasta ei tietookaan. Ihan valmis olisin synnärille lähteen. Kotoa ei huvita mihkään lähtee, sen verta kipeetä tekee, isäntä illassa töissä ollu koko viikon ja tuntuu, et kaveritkin on menossa. Kissan kans täällä hengailen ja höpöttelen ja vastailen puhelimeen: "ei olla viä synnyttämässä" :)



Joop, jos taas menis kiipeen vintinrappusia. Voimia jokaiselle mahansa kans tuskailevalle! Pidetään palsta vilkkaana.

Norpanpoikanen, rv 39+4

vieläkin täällä. Viimeyö oli jotenkin kamala. Esikoinen huuteli jossain vaiheessa 10 välein ja muutenkin nukuin levottomasti. Oli kuuma ja kylmä, huono asento ym kolotusta. Tänään ollaan sitten reippailtu oikein urakalla. Oltiin puistossa retkellä kävellen ja nyt kierreltiin vielä kauppoja illalla. Jäi muuten ostoskoriin kaksi namipussia ja neljä toffee tupla patukkaa, ööh tää meikäläisen raskausdiabeetes ruokavalio on välillä vähän hakusessa...

Mies on yövuorossa vielä ensiviikonkin ja vanhemmat lähtivät maalle. Jotenkin "turvaton" olo, vaikka kaikki ovat kuitenkin melko lyhyen matkan päässä. Mä vaan murehdin etukäteen kaikkea mahdollista tyyliin että ehtiikö esikoisen hoito ajoissa... Ja pitäisi päästä pois esikoisen silmistä, ettei se näe, kun muhun sattuu. No joo. Kaikki kyllä varmasti järjestyy, enää ei tarvi kauan odotella.



Hyviä jatkoja kaikille taas!

Tähti ja masu rv39

Mä kiipeilen seiniä pitkin näitten suppareitten kanssa. Jos näitä tulee tähän tahtiin vielä kello kaksi niin sit mä soitan synnärille. Voi saatana että mua alko pelottaa synnytys, siis jos nyt voi jo sattua näin paljon, niin mitä on eessä?? Pitikin harrastaa illalla seksiä... voiks tätä vauva-projektia perua vielä?=) Ei vaiskaan, voikun mä toivon että nää poltot ei hyydy tähän!!!



Aamulla olisi kasilta neuvola ja mä todella toivon ettei sinne tarvii mennä!!!!!!!!

Mä tuun kertoo aamulla jos oon vielä kotona, vaikka ei täällä palstalla enää kukaan varmaan käy lukemassa=)



Öitä muille ja suppareita itselleni toivoo: minä vaan 39+5

ei mitään vieläkään....grrrr! nyt jo viikot 41+1, esikoinenkin syntyi tasan 41 vkolla, ja jotenkin en olisi ikinä uskonut että näin pitkälle menee tämän kolmosen kanssa. Supistelee kyllä päivittäin, mutta aina ne tyssää:( huomenna olis sitten omatki synttärit, olishan se kiva, jos sais nyytin synttärilahjaks, mutta jotenkin on jo luopunut toivosta, taitaa olla viimeiseen asti, varmaan käynnistämään joutuvat....milloin yleensä käynnistetään, onko se viikolla 42? itsellä ei kokemusta, kun molemmat tytöt lähteneet itsekseen syntymään. Tsemppiä kaikille vielä odottaville, jaksamista!!

Valvoin viiteen aamulla suppareiden kanssa. Kerkesin jo soittaa synnärille että täältä tullaan, sanoin kyllä että tarkkailen tilannetta hetken vielä. No jotenkin sain nukuttua koiran unta pari tuntia ja sit oli kasilta neuvola. Ei mitään uutta sielläkään. No edelleen supistelee, muttei niin kipeesti kuin yöllä. Jos sais vähän ees nukuttua nyt tässä aamupäivällä... mä oon näin väsyneenä todellinen riski liikenteessä, ihan kävellenkin=)



Hyvää huomenta ja yötä.

Masunasu mä käyn ainakin lukemassa, montakin kertaa päivässä. Että koita vaan jaksaa kirjoitella vieläkin. Kävin tuolla vauva puolella lukasemassa miten meidän toukokuiset vauvat jaksaa. Ei millään malttais odottaa, että itte on siellä myös. Melkein haistoin ihanan vauvan tuoksun...

Viimeyö oli taas levoton. Muutamaan kertaan kävin vessassa ja masu oli kipeä. Ja unet on ihan mahdottomia, ei kyllä varsinaisia painajaisia. En kyllä muista niistä oikein mitään, mutta herään hikisenä ja olo on outo. Ja sitten alkaa päässä pyöriä synnytys. Alkais jo, ettei tarvis enää pelätä!!!

Olen pessy pari koneellista pyykkiä tänään ja siivonnut roskis kaapin ja sain jopa laitettua sairaala kamat kassiin asti tänään, vielä pitää miestä muistuttaa, että mitä se sitten tuo vauvalle, kun lähdetään kotiin. Pöytäliinan ja paidan silitys olisi vielä edessä. Sitten on loppupäivä vapaata. Pakko touhuta aamupäivällä, kun iltapäivällä oonkin sitten ihan poikki jo.

Nyt taidan juoda "aamukahvin" tähän väliin.

Mukavaa päivää kaikille!

Tähti ja masu 39+1

maali häämöttää jokaisella teistä. Tiedän kokemuksesta kuinka piinaavia noi viimeiset päivät ennen synnytystä ovat mutta ajatelkaa, ettei kysymys ei enää ole kuin päivistä...sen jaksaa kyllä, takana on niin monta kuukautta jo!



ollaan Sisun kanssa siirrytty jo vauva-puolelle mutta käyn säännöllisesti lukemassa vielä täällä Odotus-puolella koska henegessä ollaan mukana, viimeiseen naiseen saakka.



Odotellaan teitä sitten tuonne toiselle puolelle!



Niina ja Sisu 11 pv

Täällä ollaan edelleen. Vauvan pää on jo alhaalla kiinnittyneenä mutta mä en jaksa uskoa että se olisi mikään merkki lähestyvästä synnytyksestä. Eiköhän tässä yliajalle mennä railakkaasti. Kieltämäti toiveissa olisi että vauva tajuaisi pikku hiljaa syntyä. Mua alkaa hermostuttaa se kun muut alkaa kyselee no joko ja mieskin on ihan hermostuksissaan.



rv 40+1

Täällä ollaan. Ne alkuviikon oireet on ny loppunu.. Illalla tuli yks kipee supistus ja laitoin jo kellonajanki ylös, et jos tulee lisää niin voi seurailla, mut yks ainut! Sitten ei mitään. Iltakävelylle lähin viä kymmenen jälkeen ja sit harrastettiin seksiäkin, mut ei mitään.. Yöllä heräsin kerran vessaan. Tänään käytiin jo kaverilla kyläs ja kaupassaki jaksoin kävellä. Eli uutta alotusta ootellaan. Naapurin täti kehu illalla seurailleensa mun "iltakävelyä", ja kehu, et ei toi maha kauaa voi pysyä, niin alhaalle se on valahtanu.



Näin kylillä tutun kuukauden ikäsen vauvan, voi että se oli ihana!! Vauvakuume kasvo sairaasti. Tuli sellanen jännä olo, et munkin sisällä on tollanen. Kunpa se nyt vaan tajuais tulla ulos! Ei meitä montaa näytä täällä enää olevan, mut yritetään pitää palstaa pystys loppuun asti. Mä ainakin käyn monta kertaa päiväs tutkimassa tilannetta.



Voimia naiset!!!! Suppareita jokaiselle!

rv 39+5

Meidänkin perheen odotus päättyi siis onnellisesti ja esikoistytöllemme syntyi pikkusisko (3570g ja 49cm) lauantaina 17.5 klo 11.38.



Kävinkin täällä kertomassa supistuksista tuolloin viime lauantaina aamulla viiden maissa. Neljästä kahdeksaan oli supistuksia 3-6min välein, ei mitenkään hirmuisen kipeitä. Ajattelin kuitenkin lähteä sairaalaan, kun noin kauan olivat olleet selkeitä ja säännöllisiä. Puoli yhdeksän maissa pääsin käyrille ja olin 3cm auki, neljään senttiin pystyi venyttämään, kaulaa ihan pikkuisen muistaakseni jäljellä. Maatessa supistusten väli harveni kymmeneen minuuttiin, joten kätilö käski lähteä kävelemään pariksi tunniksi. Lähdettiin sitten miehen kanssa ekskursiolle sairaalan kahvioon, ja siitä tulikin oikein tuskien taival kun supistukset pahenivat ja tihenivät :) Puolitoista tuntia siinä reissussa kesti, ja menin takaisin pyytämään päästä käyrille, tuntui etten enää jaksanut kipua. No, yllätys yllätys olinkin jo 8cm auki ja saatiin lähteä synnytyssaliin.



Synnytyssalissa kyselin heti, että olisiko mitään turvallista kivunlievitystä saatavilla enää tässä vaiheessa. Kohdunkaulan puudutteen lupasivat, ja sainkin sen heti. Mutta sitten kyllä huomattiin, että eihän se ehdi enää vaikuttaa, olin tosi yllättynyt kun kätilö sanoi että tosi pian koko homma olisi ohi! Itsekin sen kyllä huomasin, kun puudute oli annettu. Nimittäin heti sen jälkeen menivät lapsivedet, ja saman tien alkoi tuntua että vauva tulee jo ulos. Eli sainkin alkaa ponnistaa melkein heti kun päästiin synnytyssaliin :) Ponnistusvaihe kesti 12 minuuttia. Mies kuulemma säikähti kovasti vauvan sinistä väriä, mutta ei siitä väristä loppujen lopuksi mennyt kuin yksi piste pois, eli 9 pisteen ihastuttava vauva tuli!



Ihan pikku repeämä tuli, istumaankin pystyin melkein heti synnytyksen jälkeen. Puudute puolestaan meni loppujen lopuksi vasempaan jalkaan, ja n. kuuteen tuntiin en pystynyt kävelemään... Suurimmat erot edelliseen synnytykseen verrattuna olivat loppuvaiheen nopea tahti, ja inhottava repeämisen/venymisen tunne ihan loppuminuuteilla. Tuota tunnetta ei viime kerralla ollut ollenkaan, ehkäpä epiduraali vaikutti siinä vaiheessa vielä tarpeeksi. Samoin tällä kertaa tikit ommeltiin ilman puudutusta, joten sekin sattui, toisin kuin viime kerralla. Mutta toisaalta nuo inhottavat kivut kesti hyvin, kun homma oli niin nopeasti ohi. Kokonaisuudessaan synnytys kesti siis vajaat 8 tuntia, mutta viisi ensimmäistä tuntia kivut olivat todella hyvin kestettävissä.



Vauvaelämään totuttelu on ainakin toistaiseksi sujunut loistavasti, paljon helpommin kuin esikoisen kanssa aikoinaan. Se vamasti vaikuttaa paljon, että imetys sujui ilman ongelmia heti alusta asti, ja tietenkin kokemuskin tuo mukanaan tarvittavaa rentoutta. Tuore isosiskokin on ollut innolla mukana vauvan hoidossa. Maanantaina (19.5) jo kotiuduttiin sairaalasta.



Tsemppiä kaikille loppusuoralla kärvistelijöille!



-alma ja tuhisija 6pv + esikoinen 3,5v

No onhan meitä täällä vielä siis ainakin äippä, tähti, typo ja norpanpoikanen. Tai noi nimet mä nyt äkkiseltään muistin, niin ja minä! Hyvä että muutkin viellä seuraa tilannetta täällä. Pitemmän päälle vois olla tylsää kirjoitella vaan itekseen=)



Samanlaiset taitaa olla kaikkien fiilikset näin lopussa: katkonaista unta, vessassa ramppaamista, omituisia unia ja joko-joko-olo.



Se mun neuvola täti sanoi tänään että vauvan syke oli matalampi kuin ennen, mutta tasainen kuitenkin. Se on kuulemma kovin tyypillistä päivä-pari ennen synnytystä. Ja kun kerroin että yön supisteli kovasti, niin se sanoi että supparit voi pitää välipäivän ja tulla sitten tosi kovina sen jälkeen--->synnytys. Eli mulla olis "kiva" yö nyt ja huomenna sais sen vauvan, sopii sanon minä=)



Mä sain nukuttua päivällä muutaman tunnin, niin olo on taas vähän parempi. Ja onneksi vauva on liikkunut reippaasti nyt illalla, niin tiedän ainakin että se on hengissä. Ja tunnustan että kiinalainen ruoka piristi myös ja minttusuklaa jäde=) Kiva painaa sata ennenkuin tää lapsonen tulee ulos... Sikapossuminä.



Täytyy mennä sohvailemaan...



Huomiseen toverit! Toivoo: Lihava nainen 39+6 (ihan just)

eipä viime yönä/tänä aamunakaan tullut lähtöä...:( eilen olin jo toiveikkaana, kun limatulppaa tuli jonkun verran, tosin on sitä tullut jo vähän aikaisemminkin, mutta kuitenkin....En olisi kyllä uskonut ikinä, että tämä kolmas antaa odotuttaa itseään näin pitkään, nyt jo 41+2...komiat on lukemat:) tänään olis ollut kiva lähteä synnyttämään synttärilahjaa, kun itselläki tuli mittariin 31(kääk!!) No jos vielä pääsis lähtemään tänään, vaikka taitaapi olla turhaa toiveajattelua, niin päästäis tulevaisuudessa sit yhdellä kakulla:) Nyt olis muutenki hyvä sauma synnyttää kun esikoinen lähti eilen isovanhempien kanssa mökille ja tulee sunnuntaina, koira lähti kanssa eli tällä ollaan kuopuksen kanssa, niin hoito järjestyy hyvin. Maanantaina olis neuvola, ja tiistaille pitää sit varata Jorviin aika, sitte kyllä rupean anomaan käynnistystä! vaikka olisinkin halunnut että lähtee syntymään itsekseen, no pari päivää vielä armonaikaa. Mukavaa lauantaita ja tsemppiä vaan!

Täällä yhä... Ei tuu lähtöö ei. Huomenna laskettuaika ja jo viis viikkoo sitten lääkäri oli sitä mieltä, et syntyy ennen laskettua. No, onhan täs viä muutama tunti aikaa. Kaikkee on koetettu, lepoo ja liikuntaa, mut vauva on päättäny tehä äitinsä hulluks jo ennen syntymäänsä. Suppareita tulee sillon tällön, välillä kipeempiä. Alakertaa vihloo välillä ku veittellä iskeltäs. Toivottavasti tää kohta viikon kestäny tuskasuus auttaa synnytyksessä ees vähä. Ois kiva tietää, mitä tuolla alhaalla on tapahtunu. Aamulla jo suunnittelin, et ois kiva käydä synnärillä näyttämäs tilannetta, mut kun matkaa on lähes sata kilsaa, niin ei viittis huvikseen ajella. Pitää vaan ny oottaa. Max kaks viikkoo enää.. Soittoja ja viestejä tulee ja jos et vastaa, soittavat mun äitille, et jokohan ne nyt on lähteny.. Sit äite pommittaa mua. Saapahan sekin osansa:)



Ny lähen koittaan saunaa, josko se sais jotakin aikaan.

Tsemppiä loppumetreille toivottelee Norpanpoikanen, jolla huomenna eräpäivä

Tulin vaan kertomaan että meille syntyi terve ihana poika 9.5.08 klo 18.07. Olen yrittänyt päästä tänne kirjoittelemaan useampaan otteeseen, mutta aina tää yhteys on jotenkin tökkinyt. Aika on kulunut niin intensiivisesti vauvaa hoidellessa, että ei millään tahdo jäädä aikaa millekään muulle esim. tänne kirjoittamiselle. Mutta kiitokset kaikille seurasta! Mä siirryn nyt taka vasemmalle ja jätän kirjoittelun vähäksi aikaa. Katotaan jos aikaa löytyy myöhemmin kuhan saadaan elämä käyntiin pikkaisen kanssa. Onnea kaikille nyyttinsä saaneille ja voimia niille, joilla synnytys on vielä edessä. Kiitos ja kumarrus :)



maria7 ja poitsu 2 viikkoa

Ei mitään sellaisia oireita että vauva olisi syntymässä. Mä olin niin ajatellut että olisi nyt syntynyt viikonloppuna. Onhan tässä tietty vielä aikaa melkein koko päivä, mutta kun ei ole oireita... ilmiselvästi nyt alkaa pinna kiristyä täälläkin.



rv 40+3

Klo 18.49. 4340g 52cm. Tämä tapahtui hätäsektiolla. Lyhyesti: epiduraali saatuna ja supistukset tuntui jalkovälissä todella voimakkaasti, tuntui että poitsu pönkii pihalle.

Päätettiin laittaa mulle pcp puudutus jonka jälkeen tuli jatkuva supistus. Vauvan sydän äänet romahtivat täysin. Kätilö kutsui lääkärin, mut käskettiin äkkiä kontilleen ja lääkäri yritti painaa vauvaa puristuksesta pois. Mun piti ottaa happiletkusta kiireellä että vauva saisi happea. Lääkäri teki päätöksen hätäsektiosta. Mut käskettiin äkkiä toiseen sänkyyn ja lähettiin kiidättään leikkaussaliin. Mies oli aivan järkyttynyt (luonnollisesti) ja jäi vaan suu auki kattomaan kun mua vietiin. Siltä oli kysytty tytön ja pojan nimet ja eihän se enää muistanut niitäkään.



Leikkaus saliin ei ollu pitkä matka. Sit käskettiin siirtyä leikkauspöydälle ja juomaan jotain kamalaa litkua. Anestesia lääkäri tuli juosten hengästyneenä nukuttamaan mut ja ei kauaa menny kun oli filmi poikki. Muistan vielä ajatelleeni että meijän vauva ei tästä ehkä selviä...



Heräsin heräämöstä illalla. Sain vaatimusten kautta puhua mieheni kans puhelimes. Vauvan näin vasta seuraavana päivänä.. Viikko jouduttin olemaan sairaalas.Pisteen olivat 2-5-8. Nopeasti poika toipui, onneksi. Poika sai antibioottia 5pv ja meni jos jonkinnäköstä letkua ja piuhaa. Mutta nyt ollaan kotona ja ensi järkytyksestä selvitty jotenki.. En koskaan enää halua kokea samaa.. enkä toivois sitä kelleekkää koskaa tapahtuvan. Tämän myötä kyllä ajatukset elämään ja moneen muuhunkin asiaan on muuttunu.



Nauttikaa oikeesti joka hetkestä perheenne kanssa! tämä kokemus kyllä lähensi meitä vielä enemmän ja nyt saamme olla perhe, nauttia terveestä pojasta kaikesta huolimatta.



Onnea vielä muillekkin vauvan saaneille! ;)



MussunMussun + Anselmi 1vko+2pv

Tänään olisi mulla se kuuluisa laskettuaika. Vaikka kuinka on povattu että lapsi syntyy kyllä ennen tätä, niin paskanmarjat. Mä toivoisin että se syntyis edes ens viikon aikana, niin sit se olis vielä tätä kuuta.



Mä mietin kuumeisesti miten mä "juhlistaisin" tätä päivää. Tuli nukuttua liian pitkään tai makoiltua lähinnä. Vois käydä kirppiksellä ja syömässä jossain ulkona. Mies lähti aamulla harrastustensa pariin, kun ei hänen arvon kääpiönsä suvaitse syntyä=) Niin ja yks asuntonäyttö olisi tänään. Jos ei ukko kerkee ennen sitä himaan, niin pakotan mutsin jousille. Kyseessä olisi sellanen perus pienehkö rintamamiestalo tyyppinen kohde. Iso tontti, mutta remppaa riittäisi. Voi olla kyllä että jää ihan kattomiseksi.



Mun on pakko nousta, kun maha ei tykkää siitä että istun tällasessä kasassa=)

Mukavaa päivänjatkoa kaikille ja ainiin, onneksi mussunmussunilla meni kaikesta huolimatta sitten asiat parhainpäin eli olette kaikki hengissä!!!



T: Masunasu rv 40

Meille syntyi poika 23.5 klo 16.08. Mitat oli 3705g ja 50cm. Pisteet 9/9. Tulen kirjottelemaan synnytystarinaa lähipäivinä, mutta viimeisille odottajille halusin sanoo että edellisenä iltana ei tuntunu mitään uusia oireita ja kuitenkin jo aamulla ajeltiin synnärille ja neljältä oli valmista. Tänään ollaan kotiuduttu ja poika on aivan ihana, tietysti:)



nanna:) ja poika 2vrk