Apua asunnonostossa

Meitä on kaksi aikuista ja 1- ja 4-vuotiaat lapset. Asutaan kaksiossa (58m2)! Tosin tässä pohja on hyvä = iso olkkari ja makkari. Nukutaan kaikki samassa huoneessa, lasten sänkyjen ja meidän sängyn välissä on verho tilanjakajana, ja leikkitilaakin jää. Lapset leluineen on kyllä useimmiten olkkarissa, missä on usein myös isommissa asunnoissa olevien lasten lelut =) Niin ja useana aamuna herätään kaikki neljä samasta sängystä, mitä myös monissa isommissa asunnoissa asuville tuppaa käymään...



Aina ajoittain kaipaisi isompaan, mutta hinnat on täällä pk-seudulla niin järkyttävän korkeat... Lisäksi haluan olla vielä vuoden lasten kanssa kotona ilman velkataakkaa niskassa. Tällä hetkellä asutaan perikunnan kämpässä todella pienellä vuokralla, eli tilanne tietty siinä mielessä on eri. Mutta luultavasti se " ensiasunto" tulee olemaan sen kokoinen et molemmilla lapsilla on omat huoneet, kun ei esikoisen koulun alkuunkaan ole kun 3 vuotta... Ja kun ei olla niin innostuneita tosta muuttamisesta =) Riippuen tietty mihin suuntaan nuo hinnat liikkuu.

Omasta lapsuudestani muistan, kuinka ihanaa oli, kun asuimme kolme lasta samassa makkarissa. Kerrossängyillä saa tilaa mukavasti jatkettua. Meillä kaksi isointa oli kerrossängyssä ja pienin nukkui vedettävässä " lelulaatikossa" . Välillä oli useampi kaverikin yötä. En muista koskaan kaivanneeni omaa rauhaa tmv. Kun sitten aikanaan kotiamme laajennettiin, oli tosi orpoa olla yksin omassa huoneessa. Omille lapsilleni aion taata saman turvallisen sisarushuoneen, vaikka seuraavassa kodissa tilaa olisikin omiin huoneisiin. Tiedän senkin, että monet koululaiset hakutuvat ruokapöydän ääreen läksyjä tekemään, vaikka tarjolla olisikin ihan omaa lukurauhaa omassa huoneessa.



Itse asumme vielä kaksi kuukautta rivitalokolmiossa Helsingissä. Olemme miettineet ihan samaa kuin monet muutkin, jotka asuntoja silloin jokunen vuosi sitten ostivat, että olisi pitänyt uskaltaa ottaa enemmän lainaa ja ostaa ensiasunnoksi neliö, vaikkei lapsia silloin vielä ollutkaan. Toisaalta tila on riittänyt hyvin näinkin. Neliöitä meillä on 80 ja asunto on kahdessa kerroksessa. Neliöitä tärkeämpänä minäkin pidän tilojen toimivuutta. Oma asuntomme on tuntunut oikein toimivalta. Olemme tykänneet siitä, että asunto on avara ja kaappitilaa on kohtuu paljon. Sekin on kiva, kun vaunut mahtuvat portaikon alle lämpimään säilytykseen. Hyvä eteinen on minusta myös toki tärkeä. Pyykkihuolto on meillä ratkaistu kuivausrummulla. Edellisten kirjoittajien tavoin arvostan minäkin omaa pientä pihaa ja sitä että asuntoyhtiön yhteinen pihapiiri on lapsille turvallinen ja viihtyisä.



Se tärkein on kuitenkin ehkä mainitsematta ja se on se, että taloyhtiössä on leikkiseuraa lapsille. En olisi omakotitalossa lapsuuteni viettäneenä koskaan voinut kuvitella, kuinka ihanaa olisi asua sellaisessa kodissa, jossa leikkikavereita on joka hetki tarjolla monia. Meillä on käynyt nykyisessä kodissamme ihan suunnaton onni, kun lapsiperheet ovat tykästyneet asuntoyhtiöön. Koko ajan syntyy uusia vauvoja ja lapsijengi senkuin kasvaa. Lasten myötä on myös tutustunut pihan aikuisiin ja on aivan mahtavaa, kun itsekin on saanut samassa elämäntilanteessa olevaa seuraa, oikeita Ystäviä, päivittäiseen arkipuuhailuun.



Mutta haikeudella on sanottava sekin, että itse olemme luopumassa rivarionnesta muutaman kuukauden päästä. Meidän muuttomme ratkaisi yksi ainoa asia ja se on isovanhempien läheisyys. Muutamme siis takaisin kotiseudullemme. En olisi koskaan voinut uskoa, että näin käy, mutta tässä elämänvaiheessa tämä tuntui oikealta ratkaisulta. Asunnon suhteen vaihdamme selvästi isompaan asuntoon, mutta jos olisimme jääneet Helsinkiin, olisimme takuuvarmasti jatkaneet asumista nykyisessä kolmiossamme hyvillä mielin vielä monta vuotta. Koko ei siis mielestäni ratkaise tässäkään asiassa, vaan yleinen tunnelma. Asumisviihtyvyys on niin monen asian summa, että ehkä muuta ei voi tehdä kuin luottaa siihen omaan ensifiilikseen, kun asunnon ensi kertaa näkee ja kokee.



Onnea asunnon etsintään!



terveisin Tituliini, kahden tammikuisen (04 ja 07) äiti, jonka perheen rivitalokolmio odottaa vielä uutta omistajaa ;D

Minun mielestäni mahdutte kolmioon useamman vuoden ajan. Rivarissa vielä pihakin tuo kesällä lisätilaa.



Sitäpaitsi aika kauan lapset pyörivät siellä missä vanhemmatkin, eli keittiössä ja olohuoneessa.



Minä kiinnittäisin huomiota seuraaviin seikkoihin:

-onko keittiö omasta mielestä toimiva, siellä joutuu kuitenkin kokkaamaan ja sieltä käsin vahtimaan lapsia joka ikinen päivä, joten arjen kannalta keittiö on tärkeä

-ovatko pesutilat toimivat pienten kanssa

-missä mahtuu kuivattamaan pyykkiä

-muunneltavuus on plussaa: esim jos toinen makuuhuoneista on pieni, toinen suuri, niin on paremmat mahdollisuudet muunnella sisustusta. Esim. aluksi suurempi mh voi toimia vanhempien ja vauvan makkarina , myöhemmin lapset voivat jakaa suuremman huoneen ja vanhemmat muuttaa pinempään huoneeseen. Tai jos molemmat makuuhuoneet ovat pienehköjä, mutta olohuoneesta löytyy vaikka kirjahyllyllä eristettävä nurkkaus, sekin tuo muuntelumahdollisuuksia lasten kasvaessa. Tosin lapset mahtuvat minun mielestäni keskenään samaan makuuhuoneeseen vielä monta vuotta.

-säilytystilat ovat aina tärkeitä

-pihaakin kannatta katsella tarkkaan: onko omaa rauhaa, onko yhteinen leikkipiha hyvässä kohtaa omaan pihaan suhteutettuna



Kaikkia toiveita saa harvoin toteutettua, mutta kun on listannut itselleen tärkeimmät asiat, niin hyvä kolmio varmasti löytyy!

Kyllä kai se on pitkälti siitä omasta asennoitumisesta kiinni. Ystäväperhe (2 aikuista ja 3 alle kouluikäistä lasta) asuu 69m2 kolmiossa ja ihan hyvin mahtuvat siinä asumaan. Eivätkä suunnittele isomman asunnon hankintaa.

Ostettiin silloin ensiasunto ja se on kolmio. Nyt harmittaa ettei ostettu isompaa. Hinnat oli silloin halvemmat ja lainaa olis saatu enemmänkin. Eli nyt sitten toivoisin enemmän tilaa, mutta ei oikeen huvita muutto ja hinnatkin paljon korkeemmalla. Kannattaa katsella asuntoja pitkään ja miettiä mitä oikeasti tarvitsee. Säilytystilojen tärkeys korostuu mitä pienempi asunto on, erityisesti eteisessä ja kylpyhuoneessa. Tyhjänä asunto vaikuttaa tilavammalta kuin kalustettuna. Kannattaa mittailla tarkkaan että omille huonekaluille on riittävästi tilaa jne. Itse ehkä suosittelisin kuitenkin vielä odottamaan asunnon ostoa, koska hinnat ovat niin korkealla kuten lainojen korotkin.

Minäkin miettisin tosi tarkasti kannattaako ostaa kolmiota. Teillä on perheessä jo kaksi lasta ja tavallaan kolmio on jo valmiiksi pieni. Eipä mene montaa vuotta kun lapset tarvitsevat omat huoneet. Muuttaminen on tosi iso prosessi ja asuntojen hinnat ovat nyt tosi korkealla ja lainojen korot nousussa. Entäpä sitten kun teillä on edessä tilanne, että lapset tarvitsevat omat huoneet (mielestäni koululaisella on hyvä olla oma huone ja mahdollisuus lukea rauhassa) ja jos asuntojen hinnat ovatkin laskeneet ettekä saakaan sitä jonka olitte itse maksaneet? Uuden isomman asunnon hankkiminen voi tuolloin olla hankalampaa.



Oletteko miettineet vaihtoehtoisia asumismuotoja? Esim. asumisoikeus, tai osaomistusasuntoja? Niistä voisi olla helpompi saada pienemmällä pääomalla tarpeitanne vastaava asunto ;)

Ajattelimme kyllä mahtua hyvinkin jonkin aikaa kolmioon, kunhan siinä vain on neliöitä tarpeeksi. Ei sillä huoneluvulla mielestämme ole niin väliä kunhan on tarpeeksi tilaa. Ja kolmion tuntuisi saavan ihan hyvin vielä myytyä myöhemmin, kun taas isommat rivitaloasunnot ei niin helposti mene kaupaksi täällä. Kolmiot menee vauhdilla.

Vuokra-asumista emme enää viitsisi jatkaa, kun vuokrat täällä meillä päin on niin huimia, että kolmion vuokralla maksaa hyvin jo asuntolainaa pois.

Osaomistus tms. ei käy, koska täällä ei sellaisiin ole mahdollisuuksia. On joko asua vuokralla tai ostaa suoraan oma.

Ajattuksena on myös, että ei viitsisi ostaa nyt tuon isompaa, jos siihen pääsee pienemmällä sijoituksella kiinni ja joskus tulevaisuudessa rakentaisimme oman talon. Sitten kun siihen on voimavaroja ja tontteja vapautuu.

Meillä on myös sinänsä epämiellyttävä tilanne, että juuri kun ajattelimme rauhassa katsella omistusasuntoa niin vuokranantajamme irtisanoi meidät. Myy asuntonsa ja uusi omistaja ottaa asunnon omaan käyttöönsä. Eli meillä on syyskuun loppuun aikaa asua tässä. Tilanne on suorastaan perseestä. Nyt sitten pitää joko nopeasti löytää se miellyttävä asunto tai sitten muuttaa hetkeksi vuokralle ja muuttaa sitten taas, kun oma asunto löytyy. Ei kivaa tuo muuttaminen.. :(



-supukka-

Tuo ajatus siitä, että " kolmio on jo valmiiksi liian pieni" on kyllä vain niin asennekysymys. Tuskinpa ne lapset siitä traumoja saa, jos " joutuvat" samassa huoneessa asustamaan ;o) Nykyään vain yhä useammilla ihmisillä tuntuu olevan niin paljon tilaa käytössään, että kolmiossa asuvia 4-5 henkisiä perheitä katsotaan kuin kummajaisia.