Miksihän opettajat ottavat yhteyttä vain jos on negatiivsta sanottavaa. Ei koskaan

ei meillä ollut reppuvihkoja. Vanhemmat saivat tiedon v-illoissa v-tapaamisissa ja meiltä.

Tuntuu olevan nimenomaan vanhemmille tärkeää oman lapsen kehuminen. Lapsen itsetunnolle sillä ei ole mitään merkitystä, että ope kehuu lasta vanhemmille.

Poikamme on opettajanhuoneen puheenaihe, ollut aina ja joutunut silmätikuksi. Meille moititaan myös muiden tekoset ja kiroilut. Olen joutunut jo opastamaan että jotkut opettajat ovat vanhoja ja väsyneitä, yritä olla hiljaa ja huomaamaton...olen joutunut väittelemään mm. siitä että mielestäni 14 v. on lapsi ja voi joskus käyttäytyä lapsellisesti vaikka kotona on opetettu käytöstapoja...huoh..

Negatiiviset asiat täytyy saattaa vanhempienkin tietoon. Ainakin osa niistä.

ja kannustavaa sakkia, esim. tässä keskustelussa...

Tässä minun lapseni lukupäiväkirjasta poimittuja kommentteja tältä syksyltä:

"I have heard XX read in group situation. He reads very well :-)"

"XX enjoyed 'the motorway' and read the text very well. We talked about the soft 'th' and the hard 'th'"

"Good reading with expressions"



Kuten huomaatte, tässä oli myös 'negatiivista' palautetta mukana (lapseni on hieman vaikea ääntää 'th' äänne).



Miten kummassa meidän opettajalla on aikaa kirjoittaa tällaiset kommentit luokan 20 oppilaalle vajaan kahden kuukauden aikana? Ja tämä oli siis vain yhden oppiaineen kohdalta. Eiköhän se positiivisen palautteen antaminen ole todellakin viitseliäisyydestä kiinni, ei ehtimisestä.





Se, jonka lapset saavat ulkomailla positiivistakin palautetta koulusta, ja se positiivinenkin palaute kantautuu kotiin asti.

ovat usein positiivisia ja kannustavia kasvatettavia kohtaan.

... mutta se kulttuuri, ettei lasta saa kehua voisi mielestäni jo vähitellen jäädä unholaan.

ja kannustavaa sakkia, esim. tässä keskustelussa...

tietyissä kulttuureissa juuri vanhemmille kehuminen on tärkeää kun taas suomessa se koetaan pinnalliseksi ja keinotekoiseksi - edelleenkään se ei poista sitä tosiseikkaa, että suomessa opet antavat palautteen lapsille suoraan, pienillä lauseilla ja kommenteilla - eikä niinkään vanhemmille.



Se että vanhemmille kehutaan lasta ei vaikuta lapsen itsetuntoon - lapsen itsetuntoon vaikuttaa se, mitä lapselle sanotaan ja miten lasta kohtaan käyttäydytään. Itseensä luottava vanhempi osaa tukea lapsen itsetunnon kehitystä ilman, että siihen tarvittaisiin opettajan erillisiä kehuja.



Ja harva ope huvikseen käyttää reissuvihkoa - wilma ei ole joka puolella käytössä. Harvassa luokassa on myös kouluavustaja kuten joku aiemmin virheellisesti luuli.

Meille ei kyllä reissariin ope negatiivisia juttuja kirjoittele jos ei positiivisiakaan. Siellä on "raportti" unohduksista kuussa ja isompien hälinöiden määrä (hälinöitä kerää järjestäjät ja opettaja sitten isommat).

Toisaalta jos kaipaan tietoa lapsen edistymisestä, niin laitan sähköpostia - ja aina olen ennemmin tai myöhemmin vastauksen saanut.

Toisaalta väittäisin, että se, mitä lapsi kertoo koulusta itse ja mitä saa tietoon kyselemällä, joskus tenttaamalla, niin se antaa minulle kyllä asioista ja oppimisesta riittävän kuvan.

[iopen tehtävä on kasvattaa hyvä itsetunto lapsille, minun tehtäväni]ei ole kasvattaa hyvää itsetuntoa opelle.

[/quote]

Eikä se openkaan tehtävä ole kasvattaa vanhempien itsetuntoa, vaan lapsen. Ja se tehdään luokassa, ei reissuvihkossa.



Jos siinä reissuvihkossa ei ole mitään, niin etkö vanhempana voi kehua lastasi, että hyvin menee, kun ei ole mitään ikäviä viestejä tullut. Tulkitse lapsellesi sitä hiljaisuutta positiivisesti, äläkä valita lapselle, että miksei ope kehu.

Mutta ei se opekaan mikään kone ole, vaan ihan tavallinen ihminen. Ja opettajat saa nykyään niin paljon kaikkea niskaansa ihan julkisessakin keskustelussa ja sitten tietty oppilailta ja vanhemmilta suoraan. Kyllä sellainen syö sitä kehumismotivaatiota. Oikeesti vanhemmat vois joskus ajatella, että sitä saa mitä tilaa.



Toki ope ei saisi reagoida mitenkään, vaikka vanhemmat kohtelis miten. Mutta kun se vain ei ole mahdollista normaalille tuntevalle ihmiselle, vaan opettajakin voi turhautua, ärsyyntyä, väsyä, jne.

Yläkoulussani on ollut ns. sähköinen reissuvihko käytössä muutaman vuoden. Koulumme on ottanut aktiiviseen käyttöön poissaolojen seurannan lisäksi huomautusosion, jossa löytyy negatiivisen palautteen lisäksi myös yhdellä hiiren klikkauksella valittavia positiivisia kufvakkeita. Ahkeruus omena ja tsemppari hymiö ovat monelle yläkoululaisellekin tärkeitä asioita, vaikkein ope jokaista positiivista merkkiään tekstillä selventäisi.



Jos tietokone on luokassa opella käytössä ,tämä ei vie liikaa aikaa, mutta kun päivän aikana opetat sataakin oppilasta niin ei ihan jokaiselle tule kommentteja laitettua ;)

Mutta kyllähän lapsetkin sen reissuvihon selaavat, eikö. Ja tuntuuhan se mukavalta, kun joku kehaisee omia saavutuksia toiselle, eikö. Siinähän se itsetunto juuri kasvaa.



Onko muuten nuorisolla edelleen vallalla se ideologia, että vain 'nörtit' tai 'hikarit' pärjäävät koulussa (erityisesti poikien kohdalla)?

tokihan se negatiivinen on kerrottava,mutta alkuun tai loppuun voisi laittaa maininnan,että tervehtipä se Teppo opettajaa mukavasti aamulla jos ei nyt muuta positiivistä keksi. Se negatiivinen rupeaa nimittäin vaikuttamaan vanhempiinkin varsinkin jos kyseessä on lapsi jolla on paljon ongelmia koulussa.

Vanhempien varteissa ym. puhutaan myös myönteisistä asioista. Niissä maissa, joissa annetaan kirjallista positiivistakin palautetta, arviointi on ylipäänsä erityyppistä. Kielteisiäkin asioita voi tulkita vanhempikin positiivisesti. Esim. jos puuttuvista läksyistä tulee entistä harvemmin merkintöjä, sekin kertoo, että asiat ovat menossa siihen suuntaan, mihin kuuluukin.

Siinä oppilas itse värittää/rastittaa eri osioista oman näkemyksensä osaamisestaan/käytöksestään jne. Ja sitten ope tekee saman. Ja siinä on just tarkotus, että kiinnitetään niihin positiivisiin juttuihin huomiota. Esim. " Tiina ottaa erityisen kivasti huomioon luokkakavereitaan. Hän on innokas tyttö oppimaan...jne."

Minustakin on tärkeää antaa oppilaalle ja huoltajalle (molemmilla on tuohon reissuvihkoon omat tunnuksensa) myös positiivista palautetta. Erityisesti, jos esim. edellisellä tunnilla on joutunut huomauttamaan tekemättömistä tehtävistä, huonosta käytöksestä tai vaatimattomasta työpanoksesta on mukava antaa seuraavalla kerralla kiitoksia, jos homma sujuukin paremmin.

Yläkoulussani on ollut ns. sähköinen reissuvihko käytössä muutaman vuoden. Koulumme on ottanut aktiiviseen käyttöön poissaolojen seurannan lisäksi huomautusosion, jossa löytyy negatiivisen palautteen lisäksi myös yhdellä hiiren klikkauksella valittavia positiivisia kufvakkeita. Ahkeruus omena ja tsemppari hymiö ovat monelle yläkoululaisellekin tärkeitä asioita, vaikkein ope jokaista positiivista merkkiään tekstillä selventäisi.

Jos tietokone on luokassa opella käytössä ,tämä ei vie liikaa aikaa, mutta kun päivän aikana opetat sataakin oppilasta niin ei ihan jokaiselle tule kommentteja laitettua ;)