Miksihän opettajat ottavat yhteyttä vain jos on negatiivsta sanottavaa. Ei koskaan
Jolla lytätään lapsen itsetunto. Se on sitä suomalaisten minimalistista kommunikointia, jossa ei kehuta ettei lapset (saatika sitten vanhemmat) ylpisty.
Olin aivan hämmästynyt, kun ulkomaille muuton jälkeen lapsemme ovat saaneet 95% kehuja palautteena koulusta. Opettajat osaavat sanoa negatiivisetkin asiat positiivissävytteisesti. Lapsenikin tietävät olevansa koululuokillaan lähes parhaita oppilaita, aivan kuten jokainen muukin lapsi heidän luokallaan.
Kommentit (56)
niin opettajan on vain pakko ajatella omaa jaksamistaan ja resursseja, ettei käytä reissuvihkojen täyttämiseen kaikkea aikaansa. Kun pari ongelmallista tapausta vie kaiken opettajan ajan ja tarmon, niin muille vain ei enää jää aikaa.
Sehän on selvää, että hyvin pyyhkii, jos ei palautetta tule. Ja arvionneissahan nuo positiivisetkin asiat kerrotaan.
Ja oppilaita liian paljon. Kun edessä on 24 ekaluokkalaista, ei tosiaankaan ehdi kirjoitella kuin ne pakolliset, ja ne ovat usein niitä negatiivisia asioita: kiusaamista, läksyjen unohtelua tms. <
Kuitenkin itse yritän kirjoitella edes joskus positiivisiakin juttuja, varsinkin jos on tapahtunut edistystä jossain asiassa mitä on harjoiteltu paljon. Ihanaa on, kun joskus pääsee juttelemaan vanhempien kanssa kun esimerkiksi tulevat hakemaan lastaan koulusta, niin saa kehua ihan kasvotusten. Ja lapsille kyllä annan kehuja joka päivä, sehän se pitää pikkuoppilaat motivoituneina.
Ope
ja negatiivista vaan kuuluu,ei tarvitse ihmetellä miksei koulu kiinnosta
AINOASTAAN negatiivista,postiivisia asioita ei ole tai niitä ei haluta löytää. Tottakai se rupeaa vaikuttamaan motivaatioon,mitäs tässä yrittää tsempata kuin ainut viesti mikä kouluun menee on negatiivinen--sehän on ihan selvä asia.
Ja oppilaita liian paljon. Kun edessä on 24 ekaluokkalaista, ei tosiaankaan ehdi kirjoitella kuin ne pakolliset, ja ne ovat usein niitä negatiivisia asioita: kiusaamista, läksyjen unohtelua tms. <<tämähän on todella tyhmä syy, mutta uskoisin sen olevan todellisuutta monella opella tänäänkin Suomessa.
Kuitenkin itse yritän kirjoitella edes joskus positiivisiakin juttuja, varsinkin jos on tapahtunut edistystä jossain asiassa mitä on harjoiteltu paljon. Ihanaa on, kun joskus pääsee juttelemaan vanhempien kanssa kun esimerkiksi tulevat hakemaan lastaan koulusta, niin saa kehua ihan kasvotusten. Ja lapsille kyllä annan kehuja joka päivä, sehän se pitää pikkuoppilaat motivoituneina.
Ope
Antamaan positiivistäkin palautetta. Ottamaan otoksen lapsia, joista viikon aikana positiivista palautetta myös kotiin ja vaihtamaan seuraavaan otokseen jne. Ja jos en nyt jostain tule mieleen positiivista, niin laittamaan hänestä sitten myöhemmin. Ei siis tekemällä tehtyä, mutta jotain kivaa, Ville oli innostunut musiikintunnilla, Saara ollut iloinen ja ystävällinen tms. Niin, että palautetta tulisi edes kerran lukukaudessa.
Viime vuosi meni huonosti pojalle eli palaute oli 95% negatiiviista ja oli palaverija jne. Nyt ei ole kuullut mitään (lukuunottamatta paria kertaa kun läksyt jääneet tekmättä). Pelkäänkin koko ajan milloin taas vedetään matto jalkojen alta. Ainakaan ei ole laittanut että poika olisi kehittynyt tms...
ongelmaoppilas. Ei tosin käyttäydy huonosti, mutta haaveilee tunnilla, on hidas jne. Tuntuu kuin lapsi olisi silmätikku ja aina vain jotain huonoa saa kuulla. Ei koskaan kivaa palautetta opelta. Ulkomailla opettajat kehuvat vuolaasti lapsia vanhemmille ja lapsille itselleen, mutta eihän toki täällä. Ei kai ihme jos itsetunto laskee ja syrjäytyy jne...
Suurimmalla osalla kun menee mukavasti. Ei ehdi varsinaisen työn lisäksi ottaa kotiin yhteyttä kuin niissä tapauksissa, jolloin menee huonosti. Meidän ope sanoi, että jos ei mitään kuulu niin tietää, että lapsella menee koulussa hyvin :)
kun laittaisi jonkun kivan viestin reissuvihkooon. Ja tarkoitan nimenomaan niille jotka ovat tottuneet kuulemaan vain negatiivista palautetta.
kerrot sen pari minuuttia 25 lapsella niin se ei olekaan enää lyhyt aika...
kun laittaisi jonkun kivan viestin reissuvihkooon. Ja tarkoitan nimenomaan niille jotka ovat tottuneet kuulemaan vain negatiivista palautetta.
vuodessa ja se ei ole paljon vaadittu ajallisesti. Ja jos ei jaksa laittaa kaikille oppilaille laittaisi edes niille jolle ope on antanut vain sitä negatiivista palautetta. On kyllä niin suomalaista mentaliteettia, että aina on aikaa negatiiviseen palautteseen mutta ei positiiviseen!! Ei kai ihme jos osa oppilaista voi huonosti jos opettajien asenne on tuo!!
ei ole opettaja... ei vaikuta mun asenne siihen, mitä opettajat koulussa tekevät tai jättävät tekemättä :)
i]vuodessa ja se ei ole paljon vaadittu ajallisesti. Ja jos ei jaksa laittaa kaikille oppilaille laittaisi edes niille jolle ope on antanut vain sitä negatiivista palautetta. On kyllä niin suomalaista mentaliteettia, että aina on aikaa negatiiviseen palautteseen mutta ei positiiviseen!! Ei kai ihme jos osa oppilaista voi huonosti jos opettajien asenne on tuo!!
[/quote]
miten koulupäivä meni, saitkos kehuja? Edellinen opettaja muisti aina negatiivisesti reppuvihossa, opettaja vaihtui ja palaute tahti myös.
Tuntityöskentely on parantunut selvästi minkä huomaa kotitehtävien määrän pienentymisellä. Olen hyvin tyytyväinen kun reppuvihossa ei ole aina negatiivista palautetta. Tuskin opet positiivisia kerkiää kirjoittamaankaan kun luokkakoot on suuria, töitä lienee opettajillakin ihan riittävästi.
Ainakin kerran vuodessa tapaan opettajan silloin aina kuulee miten menee ja eka opettajakin yritti keksiä aina jotain mukavaa sanottavaa. On sekin jonkin moinen saavutus, jos opettaja näkee vain lapsen rasiteena.
joka luokassa on nykyään luokka-avustaja ellei toinenkin,riittä jos sinne reissariin laittaisi silloin tälläin jonkin kommentin,ei sinne tarvitse romaania raapustaa. Meidän lapsella on vielä OMA henk. koht. avustaja ja viestiä ei pyynnöstäni huolimatta tule,alan olla kyllästynyt.
Onko suomalaisissa kouluissa tosiaan tapana vain kommentoida NEGATIIVISIA asioita lapsesta?? Ei ihme, että siellä on niin paljon pahoinvointia ja kouluhäiriöitä.
Aiemmin ajattelin, että olisi hyvä muuttaa Suomeen, jotta lapset pääsisivät sikäläiseen koulujärjestelmään. Mutta jos tavoitteena on tosiaan vain musertaa pienten lasten itsetunto pelkällä negatiivisella palautteella, niin emme taida tullakaan. Kuten sanottu, täällä en tunne yhtäkään lasta, joka ei tietäisi olevan luokkansa parhaimmistoa.
Siellä ei varmaan palkitakaan lapsia hyvästä suorituksesta, vai? Meidän lapset tuovat aika ajoin kotiin ylimääräisiä todistuksia hyvistä suorituksista. Näitä jaetaan koulussa joka viikko, kaikkien koulun oppilaiden edessä. Samalla rehtori kertoo kaikille mistä todistus on saatu (esim. progress in swimming, enthousiastic attitude in art, good work in maths...), kättelee oppilaan ja antaa todistuksen. Ja voi sitä iloa, kun lapsi pääsee kotiin tuollainen todistus kädessä!
2
positiivista palautetta? Vai otatko vain silloin yhteyttä, kun on jotain valitettavaa?
ole reissuvihkosta viestiä, että nyt on Sannalla mennyt tosi mukavasti. On edistynyt kivasti jne.