Kuinka moni teistä on tehnyt lapset ennen kouluttautumista mihinkään ammattiin?

Vierailija:

eli ei ollut mahdollista (=varaa) käydä koulua, oli pakko mennä naimisiin että sai edes jotakin syödäkseen (en saanut töitä).

Sitten kun pyörin päivät kotona kotirouvana niin ajattelin että ihan sama tehdä ne lapset nyt, minua ei tässä elämässä mikään odota kuitenkaan joten saanpahan edes lapsen joka antaa elämälle merkitystä.

Tyttö syntyi muutaman kuukauden päästä valmistumisesta. Olin lasten kanssa kotona 1,5 vuotta, ja sain vakipaikan oman alani työpaikasta. Saimme juuri tietää saavamme kolmannen lapsen ensi keväänä. Suunnitelmissa olisi olla kotona kolme vuotta ja opiskella amk tutkinto aikuispuolella, jossa sen voi suorittaa etäopiskeluna ja parina iltana vkossa olisi koulua.

Näin uskon jaksavani olla kotona pidempään lasten kanssa ja sitten uuden vauvan ollessa kolme vuotias, olisi uudet haasteet työelämässä edessä. Meillä paljon arjessa auttava mies ja isovanhemmat asuvat ihan lähellä.

Me taas ajateltiin, että turha odotella nykyisillä työmarkkinoilla mitään vakipaikkaa, ja opiskelijalla on kuitenkin usein joustavampi aikataulu kuin työelämässä olevilla. Rahaa on vähän, mutta niin olisi muutenkin tässä vaiheessa, ja aina se on kuitenkin riittänyt, vaikka ei kamalasti tukia saadakaan (yhteensä jotain 220 e/kk kelalta).

Aloitin opiskelun kun lapsi oli kaksivuotias ja hyvin sujui.



Varmasti opiskelu olisi ollut helpompaa lapsettomana sinkkuna, mutta jokainen tekee omalla tavallaan. En kadu ratkaisuani..varsinkin kun päätös siitä mitä haluan opiskella kypsyi vasta kotona lapsen kanssa ollessa.

Itse sain suunnittelemattoman lapsen 20-vuotiaana. Tuolloin oli kesken yksi ammatillinen koulu, harrastus enemmänkin. Raskaana pyrin yliopistoon ja pääsin. (Ihme kyllä.) Nyt siis opiskelen kahdessa paikassa ja tarkoitus olisi kun keväällä valmistus siitä ekasta koulusta, hakea samaa alaa ammattikorkeaan. Ja olen yh. Kaikki on kiinni organisoinnista. Tietty joskus mä olen kateellinen niille, joiden ei tarvitse tenttiä edeltävänä yönä siivota oksennuksia.

hyvin suoritin opinnot loppuun esikoisen hoidon ohella ja nyt olen ollut pari vuotta töissä, lapsia kaksi, ja harkitsen lisäkoulutusta ;)

Kuudessa vuodessa kolme lasta ja tutkinto. Jottei menisi kehumiseksi niin meillä oli lasten hoitaja aika usein. Nyt kuusi vuotta myöhemmin olisin halunnut keskittyä työhön, mutta mies painosti vielä yhteen.

olen 23v kahden lapsen äiti ja yksi suht helpolla (vuoden mittainen koulutus) saatu tutkinto löytyy. Sillä olen saanut vakkaripaikan!



mutta olen nyt keväällä irtisanonut itseni sieltä koska olemme muuttaneet toiselle paikkakunnalle. Syy siihen miksi en ole korkeamin koulutettu on se että en tiennyt mikä ala kiinnostaisi ja allergiani rajoittavat paljon. Monelle kiinnostavalle alalle aikominen tyssäsi siihen että en voi opiskella allergiani takia (kondiittori, floristi, pintakäsittelijä). Joten minulle tämä kotiäitiys on sopinut hyvin. Nyt syksyllä on varmaan edessä töihin meno jonnekkin.

Sain amk:n eka vuoden keväällä ensimmäisen lapseni ja kolmannen vuoden keväällä toisen. Nyt olen jo valmistunut, eikä koulun suorittamiseen mennyt sen kauemmin kuin muillakaan. Kyllä se opiskelu onnistuu pienten lastenki kans, mutta toki se sisua ja halua vaatii. Toiset sai siinä samassa ajassa ammatin ja minä sain sekä ammatin että lapset. Ei yhtään hullumpaa. ( :

Nyt parkuu, ettei pääse kouluun, kun opintotuki on niin pieni, ja lapsista pitäisi sitten maksaa hoitomaksujakin (hänen miehensä on töissä ja ansaitsee ihan hyvin). Hänen pitäisi mielestään saada iso opintotuki ja lasten olla ilmaiseksi hoidossa, mutta onneksi se ei mene niin. Opintolainaa ei halua ottaa eikä mennä töihin säästääkseen opiskelurahoja.

Mikäs siinä asiassa on lyhytnäköistä? Jos pitää valita saako lapsia ollenkaan vai kouluttautuuko niin valitsin lapset. Minulla sairaus jonka vuoksi suositeltiin tekemään lapset nuorena jos niitä aikoo yleensäkään tehdä.



Tein parikymppisenä kaksi lasta putkeen, hoidin heidät kotona siihen saakka että kuopus oli 2v. ja lähdin opiskelemaan. Nyt olen ollut työelämässä ja usemman vuoden. Sairauteni vuoksi en pysty enää lapsia saamaan, mutta kaksi aarretta minulla on enkä vaihtaisi valintaani toiseen!

Omien tuttujen opiskelusta ei ole valitettavasti tullut lasten saannin jälkeen oikein mitään. Paskaduuneja kai tekevät koko loppuelämänsä, lahjakkaat ihmiset.

Eikä huoleta tulevaisuus. En murehdi kouluttautumista. opiskelu on nykyisin kallista joten en ala nälkäkuurilla elää kolmea vuotta jotta saisin ammatin!!!! Siksipä yritän suunnata ehkäpä työelämään, ei siitäkään kovasti kokemusta ole mutta jotain osaan kuitenkin :) Mies toivoo että olen kotona nyt kun lapset ovat pieniä. Itse en pidä kouluttautuneita sen suuremmassa arvossa kuin kouluttamattomia, olivat ihmiset mitä vaan niin samalla arvoisia ollaan. Näin se menee.

Hommat yliopistolla ovat vähän jäissä kun raha houkutteli enemmän kuin opinnot...

Hyvin olen kyennyt hankkimaan akateemisen koulutuksen, vaikka olenkin äiti.

Vierailija:

Omien tuttujen opiskelusta ei ole valitettavasti tullut lasten saannin jälkeen oikein mitään. Paskaduuneja kai tekevät koko loppuelämänsä, lahjakkaat ihmiset.

muut ootko ajatellu että jonkun on pakko tehdä ne paskaduunitkin? Muuten ei tää maailma pyöris... jos kukaan ei menis kaupan kassalle, siivoomaan, jakaan postia, ajaan rekkaa jne. niin ei tulis elämästä kellään mitään.

Ja turhaa niitten elämästä ja vlituksista välittää, he on itte tehneet ratkaisunsa:) Ole sä onnellinen kun olet hoitanut asiasi fiksummin!

Minä jäin 17-vuotiaana orvoksi. En päässyt lastensuojelun piiriin, joten yhteiskunta tuki elämistä ja opiskelujani opintotuella, sen asumislisällä ja lapsen eläkkeellä. Näistä tuista jäi vuokran jälkeen käteen 200mk/kk, joten sillä ei pitkälle pötkitty.



Töihin oli pakko lähteä, kun sossun tädit (tai kukaan muu)eivät kertoneet minulle toimeentulotuista tms. avustuksista, joita olisin voinut hakea. Opiskelu työn ohessa ei onnistunut, sillä kouluni ei suostunut siirtämään minua iltakursseille ikäni takia. Koulu oli pakko lopettaa, sillä ainoat työt mitä 18-vuotiaana sain, olivat päivätöitä.



Vasta 24-vuotiaana sain opiskelumotivaationi takaisin ja nyt olen jo suorittanut aikuislukion työni ohessa ja aion jatkaa opiskelujani Tradenomin tutkinnolla. Ensimmäisen lapseni sain 25-vuotiaana ja toista olisi tarkoitus alkaa tekemään tämän vuoden puolella, vaikka opiskelu onkin kesken.



Aina ei voi voittaa, mutta kaikesta voi selviytyä omalla tavallaan.

Häneltä puuttuisi vain muutama ov ammattikorkeakoulutukinnosta, joten siksi tämä on erityisen tyhmää. Lasten hoito järjestyisi. Ovat nyt jo päiväkodissa ja isovanhemmatkin osallistuvat paljon lasten hoitoon.



Luulen, että suurin syy miksi tämä nainen ei suorita opintojaan lopuun on jokin henkinen este. Hän ei salli itselleen pärjäämistä. Mieluummin valittaa ongelmiaan kuin ratkaisee ne. Uskon näin siksi, että häntä seurattuani olen huomannut, että hän haluaa jättää kaiken muun kesken, mutta ehkä avioliitto kylläkin tulee kestämään. Mies on vailla koulutusta ja nainenkaan ei siksi halua valmistua.

olen 23, ja mulla on kaksi lasta..olen nyt lähdössä opiskelemaan yliopistoon, ja hyvin on kaikki loksahtaneet paikoilleen...ja olen erittäin onnellinen että olen tehnyt lapset nuorena!!!

4 lasta ja ikaa 23 ja ammatti loytyy. ja viel ammatti mista oikeesti tykkaan. joten joillekkin se sopii ja joillekkin ei.