Mulla valuu aina kyyneleet suviseurojen loppulaulun aikana. Moneen vuoteen en

Tuleeko sulle lapsuuden muistot vai onko saarnat susta yleensä niin koskettavia?



Mä en ole koskaan ollut suvareissa kun on tullut käytyä vain esikoislestadiolaisten juhannusseuroissa lahdessa..



Olet varmaan vanhoillislestadiolainen?

ja syntejä kadutaan? mitä te teette siellä oikein teette? ? joku hurmospappi puhuu synnistä ja hokee " anteeksi jeesus, anteeksi jeesus, anteeksi jeesus" ? täysin käsittämätöntä touhua.

Ja olen eilen suviseuroista kotiutunut vanhoillislestadiolainen. Tuohon viimeiseen lauluun liittyy monia muistoja ja eronhetkiä, joten sekin voi vaikuttaa tuohon kyyneleiden määrään! -ap

tuo on varmaankin yleinen mielikuva mutta kaukana tdellisuudesta.

Mene itse käymään niin näet millaista on. :)



T: 2

kiinnostuin kovasti aloituksestasi, vaikea sanoa miksi. :)

Saanko kysellä millainen henkilö olet?



Oletko vanhoillislestadiolaisperheestä kotoisin vai mitä kautta olet mennyt seuroihin?

Minkälainen perhe sinulla on?



T:2, naimisissa oleva 22v kahden lapsen äiti Lahden seudulta

kertokaapa selkee esimerkki, millasia ne puheet nyt siis olivat? mikä aihe?

sivulle srk piste fi. Siellä on aika paljon tietoa. -ap

ihan on hörhöä hommaa..

ne puheet vaihtelevat varmaankin ihan tilannekohtaisesti ja riippuen siitä kuka saarnaa.



Ainakin meidän seuroissa saarnamiehet eivät harjoittele puheitaan ja heidät valitaan saarnavuoroon vasta juuri ennen kun on aika puhua.

Uskomme että Jumala puhuu heidän kauttaan eikä ihmisten näinollen tarvitse harjoitella mitään puheita etukäteen.

parempi kuunnella eden puolella korvalla kuin ei ollenkaan.

Ja se, että menee edes paikan päälle on parempi kuin ettei menisi lainkaan.

Meillä ei taivaan Isä ole siunannut vielä lapsia, mutta toivottavasti niitä vielä joskus suodaan. Jännä, kun mun aloitus ei ollu mitenkään ihmeellinen, tai ehkä se oli niin spontaanisti kirjoitettu. Yleensä en viitsi omasta uskostani täällä kirjoitella, kun se on niin henkilökohtainen ja tärkeä asia itselle ja saa vain ilkkumista osakseen. Kiitos kirjoituksestasi! -ap

saarnamiehetkin puhuu mitä sattuu, niinkö?.. puuttuu järjestelmällisyys ja kaikki on toimii tunne pohjalta. Misät te voitte tietää että jumala antaa sanat suuhun? mistä tiedätte että jumala hyväksyy nämä saarnamiehet ja antaa henkeään, niin että heidän ei tarviste edes sanojaan punnita.

haluat noin niin kuin yleisesti tietää puheista. Paljon jäi niistä mieleen. Tärkeimpänä mieleeni jäi se, että uskoa ei voi tekojen kautta, vaan ainoastaan lapsen uskolla. Samoin se, että aina on oltava valmis lähtemään. Kukaan ei tiedä päiviensä määrää. Todella vaikea oikeasti kertoa tuntemuksia puheista. Oma mieliala on vaihdellut surun ja ilon vaiheilla kja se on vaikuttanut siihen, miten puheet ovat osuneet kohti...-ap

ja että näytä minulle uskosi ilman tekoja niin minä näytän sinulle uskoni teoillani."

Kiva tietää kuitenkin että tässähän saa riehuu ja varastella ja haureutta harrastaa miten haluu, jumala kyllä antaa anteeksi.

www. suviseurat. net



Mulla jäi eniten mieleen lauantai-illan puheenvuoro koska olin kotona Lapset oli nukkumassa siihen aikaan ja kuuntelin ihan rauhassa sen.

En todellakaan halua halventaa mielipiteitäsi ja tiedän, että ulkopuolinen ei voi kaikkia juttuja ymmärtää, koska itsekin joskus kuuntelen puheita ulkopuolisen korvilla ja ymmärrys on silloin koetuksella=) Kyselet aika kinnkkisiä kysymyksiä ja kaikkeen en edes yritä vastata. -ap

Mutta aivaaseen ei voi päästä pelkkien hyvien tekojen kautta. Jos teet hirveästi hyviä tekoja, mutta sinulla ei ole oikeaa uskoa, et pääse taivaaseen. -ap, joka ei ajatellut ryhtyvänsä vastaamaan kysymyksiin, vaan ajatteli vaan tuoda oman mielialansa esille...

täällä toinen eilen (tai yöllä) kotiutunut äiti. Kuuntelin juuri loppusanat ja päätösvirren nettiradiosta! Kyllä siinä tippa tulee silmään ja kylmät väreet menee. On se niin hieno ja juhlallinen hetki. Ja haikea! seuraaviin on vuosi aikaa.... Kyllä suviseuroissa vaan vahvistuu se tunne että jos nyt lähtö tulee niin ihanaan paikkaan pääsen! Ja että meitä on näin paljon.



Isossa teltassa ehdimme käydä vain alussa. Asuntoautolla kuuntelin jonkin verran. Meillä kaksi pientä lasta jotka mahdottomassa iässä, puheita ei pysty aina hiljentyä rauhassa kuuntelemaan mutta siellä touhutessa monesti puhujan puhe pysäytti ajattelemaan ja useasti sai todeta että mullehan se puhuu..



Näistä puheista vielä sen verran että kyllä puhuja sitä puhettaan läpi käy jonkin verran, katsoo raamatunkohdan valmiiksi ja rukoilee että Jumala antaisi oikeat sanat. Mutta itse puhe tulee suoraan Jumalalta puhujan suun kautta. Puhuja pystyy lukemaan sanat mitkä on raamatussa kirjoitettuna mutta usein Jumala antaa sanoja mitä ei puhuja ole etukäteen ajatellut tai edes voinut suunnitella. Isäni on puhuja ja näin olen häneltä kuullut.

Muistan kun 70-luvulla olin isomummoni kanssa vl-seuroissa ja seurojen lopussa oli ihan kauhea kaaos. Mummot kimottivat: " Kiitetty kiitetty, Jeesus Kristus..." Monet itkivät ja syleilivät toisiaan. Takapenkkien ihmiset lähtivät kuin hurmoksessa kohti salin etuosaa ja matkalla kompastelivat penkkeihin ja toisiin ihmisiin. Edessä sitten halattiin pappia, joka hoki: " Jeesuksen Kristuksen nimessä synnit anteeksi..."



Minusta tuo oli lapsena pelottavaa, eikä ollenkaan turvallisuuden tunnetta luovaa. Ehkäpä vl-seurat ovat kovasti muuttuneet noista muinaisista ajoista.

Vierailija:

Kyllä suviseuroissa vaan vahvistuu se tunne että jos nyt lähtö tulee niin ihanaan paikkaan pääsen! Ja että meitä on näin paljon.

t. uskova luterilainen, joka on mielestään menossa sinne samaan ihanaan paikkaan...