Riita ja mykkäkoulu 3-v. lapsen kanssa jatkuu jo kolmatta päivää, onko ihan tavallista?
Riita alkoi ihan pikku asiasta (omien jälkien siivous), jota lapsi ei suostunut tekemään. No siitähän lätkäisin jäähyä ja herkkukiellon yms., koska lapsi ei totellut sovittuja sääntöjä. Herkkukielto puolestaan suututti lasta lisää ja nyt hän ei oikein suostu tekemään enää mitään, itkee vain ja käy syömässä välillä. Ruokailujen välit murjotetaan tahoillamme. En haluaisi antaa periksi kiukuttelulle, koska sille tielle lähtevällä on tooooodeeeella pitkä tie kuljettavanaan...
Onko mitään vinkkejä tällaisen pattitilanteen laukaisemiseksi?
Kommentit (35)
Koettaa saada lapsen nauramaan, siinä mökötys unohtuu tai
toinen keino on ottaa syliin, vaikka mököttääkin, pienellä kuitenkin ikävä äitiä ja syli helpottaa!!
Kannatta kokeilla kumpaakin juttua!
Menkää perheneuvolaan niin saatte toimivammat ohjeet. Tuo herkkukielto ja kotiarestihan ei selvästikään toimi kun tilanne ei laukea.
Siis mikä aikuinen sinä oikein olet, jos lähdet 3-vuotiaan mökötysleikkiin mukaan?! Olen aivan järkyttynyt! Tuolla tavallako sinä opetat lapsellesi sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutusta sekä konfliktitilanteiden ratkaisua...
SINÄ olet aikuinen,jonka kuuluu antaa mallia siitä, miten asiat SELVITETÄÄN. Puhumalla, miettimällä ratkaisua konfliktiin jne. Tietenkään et anna periksi kiukuttelulle ja 3-vuotiaan tahdolle, vaan selität miten asia on. Omat jäljet siivotaan, tai tulee sanktio, mutta nyt rangaistus on määrätty ja kärsitty, ja nyt on aika keskustella ja sopia asia: " Mikä siinä omien jälkien siivoamisessa isolla reippaalla lapsella on niin vastenmielistä? Kyllähän äitikin siivoaa aina omat jälkensä, sillä se nyt vain on jokaisen tehtävä. Äiti rakastaa sinua, eikä halua tapella, eikä äiti ilkeyttään laittanut herkkukieltoa, vaan siksi, ettei lapsi tehnyt itselleen kuuluvaa osaa. Haluaako lapsi keskustella asiasta, ja mikä hänestä tässä on epäreilua?" Ja sitä rataa...Avaa nyt hyvänen aika keskustelu, ja selvitä tilanne lapsesi kanssa! Et todellakaan voi kuvitella teidän olevan samalla viivalla riitelijöinä! Lapsi raukka on jo kolme päivää ollut henkisesti ilman äidin turvaa, aivan omillaan sinua VASTAAN.
Vaihtoehdot eivät todellakaan ole vajota lapsen tasolle napit vastakkain mököttämään, tai antaa lapsen kiukulle ja vaatimuksille periksi...
Vierailija:
Siis mikä aikuinen sinä oikein olet, jos lähdet 3-vuotiaan mökötysleikkiin mukaan?! Olen aivan järkyttynyt! Tuolla tavallako sinä opetat lapsellesi sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutusta sekä konfliktitilanteiden ratkaisua...SINÄ olet aikuinen,jonka kuuluu antaa mallia siitä, miten asiat SELVITETÄÄN. Puhumalla, miettimällä ratkaisua konfliktiin jne. Tietenkään et anna periksi kiukuttelulle ja 3-vuotiaan tahdolle, vaan selität miten asia on. Omat jäljet siivotaan, tai tulee sanktio, mutta nyt rangaistus on määrätty ja kärsitty, ja nyt on aika keskustella ja sopia asia: " Mikä siinä omien jälkien siivoamisessa isolla reippaalla lapsella on niin vastenmielistä? Kyllähän äitikin siivoaa aina omat jälkensä, sillä se nyt vain on jokaisen tehtävä. Äiti rakastaa sinua, eikä halua tapella, eikä äiti ilkeyttään laittanut herkkukieltoa, vaan siksi, ettei lapsi tehnyt itselleen kuuluvaa osaa. Haluaako lapsi keskustella asiasta, ja mikä hänestä tässä on epäreilua?" Ja sitä rataa...Avaa nyt hyvänen aika keskustelu, ja selvitä tilanne lapsesi kanssa! Et todellakaan voi kuvitella teidän olevan samalla viivalla riitelijöinä! Lapsi raukka on jo kolme päivää ollut henkisesti ilman äidin turvaa, aivan omillaan sinua VASTAAN.
Vaihtoehdot eivät todellakaan ole vajota lapsen tasolle napit vastakkain mököttämään, tai antaa lapsen kiukulle ja vaatimuksille periksi...
Tärkeintä kait olisi saada tilanne ratkaistuksi, vai mitä!!!
Vihoviimeinen synti aikuiselta on MÖKÖTTÄÄ pienelle, suunnilleen taaperoikäiselle lapselleen! Lapset pois tuollaiselta hullulta.
jos taidot ovat noin hakusessa. Mököttää 3-vuotiaalle, mitä tähän nyt pitäisi sitten sanoa:
Sopikaa ja halikaa. Pyytäkää anteeksi, puhukaa... Niin me muut tehdään, koska me ollaan aikuisia ja ymmärretään tehdä niin.
" Riita ja mykkäkoulu 3-vuotiaan lapsen kanssa" ?!?!??!?! Herranjumala sentään. Oikein pahaa tekee, miten voi jollain olla äitiys noin pahasti hukassa.
Lapselta on todennäköisesti vaadittu liikaa taitoihin ja kapasiteettiin nähden ja päälle lätkäisty kohtuuton rangaistus. Suosittelen hakeutumista esim. perheneuvolaan tai Theraplayhin.
en vois kuvitellakaan puolta tuntia pidempää mökötystä edes eskarilaisemme kanssa... nyt järki käteen!
totta kai ap:n pitäisi olla ja käyttäytyä toisenlailla, mutta jos ei pysty, niin ei pysty!
Rakentavia ehdotuksia eikä mitään tuollaista saarnaamista, minusta kuitenkin meillä kaikilla olisi opettelemista äitiydessä, koskaan ei ole valmis!! Vaikka niin moni täällä av:lla luulekin, heh!
Vastuu on nyt kyllä SINULLA korjata tilanne. Sinä aikuisena päätät, kuinka kauan lapsen uhmahetki, murjottaminen tai kiukuttelu kestää!!! SINÄ olet aina se vahvempi ja se, jolla on päätösvalta, vaikka et siis huutaisi, räyhäisi tai temppuilisi ollenkaan.
SINUN ei tarvitse ruveta ottamaan mittaa 3 vuotiaan kanssa.
Minun neuvoni olisi nyt, että menet nopeasti juoksujalkaa perheneuvolaan.
Sinä todella tarvitset muuta apua, kuin av-mammojen neuvot.
minkälaista apua tarvitsisit... Voisin yrittää vastata. Mitä jos puhuisitte ja yrittäisitte verbalisoida tunteitanne kuitenkin niin, että et ryöpsäytä lapsen päälle mitä sattuu. Pyydät anteeksi ja sano, että toimit väärin.
Ymmärsit varmaan jo, että mykkäkoulu ei ole soveliasta.
taan ihan hänen kapasiteetilleen ja taidoilleenkin sopivissa vaatimuksissa (esim. että kerää lelut lelulaatikkoon leikin jälkeen tai vie astian keittiöön ruuan jälkeen) ja rangaistus (herkkukielto) ei ole mitenkään kaukaa haettu, jos vaikka kyse jälkimmäisestä kotityöstä.
Mutta se todella on järkyttävää, jos äiti MÖKÖTTÄÄ lapsensa kanssa, pienen taaperon vielä kaiken lisäksi. Ja jos tilanne jatkuu ratkaisemattomana pitkän aikaa, eikääiti edes ymmärrä, että se ei todellakaan ole normaalia, ja HÄN on se, jonka olisi pitänyt tilanne jo aikoja sitten ratkaista.
Kyllä minäkin suosittelisin perheneuvolaa (ei mikään todella ongelmaisten perheiden paikka, vaan ihan tavallistenkin perheiden tukena kasvatusasioissa. Kuka vaan voi sinne soittaa isommassa ja pienemmässäkin asiassa). Kyllä tuo nimittäin pahasti kuulostaa siltä, että ap:lla äitiydessä on jotain todella oleellista hakusessa.
Ja mikä ihmeen herkkukielto? Ei kai niitä herkkuja muutenkaan syödä joka päivä?
ratkaisuun 3-vuotiaalla ei TODELLAKAAN ole kapasiteettia! Mitä sä ap odotat? Että 3-vuotias tulee sun luokse ja sanoo " anteeksi äiti, keskustellaanko asiasta?" . Voi pyhä sylvi. On tosiaan surullisin juttu pitkästä aikaa.
Toivottavasti ap on, edes näiden kommenttien takia jos ei oma järki sitä vertaa sano, mennyt jo lapsensa luokse, ottanut syliin, lohduttanut pitkään ja kunnolla ja sitten keskustellut asiasta. Ja toivottavasti jatkossa osaa hoitaa tilanteet eri tavalla. Ota ap ihan oikeasti yhteyttä paikkakuntasi perheneuvolaan.
Kerroit meille juuri oppikirjamaisen esimerkin siitä, kuinka lapseen juurrutetaan syyllisyyden tunne, ahdistus ja kykenemättömyys ratkaista ongelmia perheessä tai myöhemmin parisuhteessa.
Sinä olet aikuinen ja tämä vasta 3! Selvitä asia. Periksi ei pidä antaa mutta jokin nyt mättää...
Sinä olet aikuinen, jonka tehtävänä on selvittää tilanne! Ei periksi antamalla vaan sanomalla, että asiaa on turha enää surra, lapsi on saanut rangaistuksen (ja kerrot mihin saakka herkkukielto kestää), ja nyt voitte tehdä sovinnon. Sitten vietät aikaa lapsen kanssa lukemalla, leikkimällä tms ja kerrot, ettei äiti ole enää vihainen.