Onko kenenkään lapsella ollut eripituiset jalat?

Lapsemme jalkojen kokoa seurataan vuosittain, koska hänellä on toisessa jalassa synnynnäistä verisuonikasvustoa, joka voi aiheuttaa eripituisuutta. Kasvusto näkyy päällepäin punaisena laajana pintakuviona ja sitä hoidetaan kosmeettisista syistä laserilla.



Nyt kolmivuotiaana jalat ovat alkaneet kasvaa eri tahtia. Kun lapsi makaa selällään, eron, joka ei kuitenkaan ole kuin sentin luokkaa, näkee jalkoja venyttämällä ja kantapäitä vertaamalla. Maallikko ei erottane noin pientä pituuseroa lonkkaluista, mutta asiantuntija kyllä erottaa ja levyjen avulla voi testata tarkastikin, kuinka paljon pituuseroa on.



Meillä on hoitosuunnitelma se, että jos eroa kertyy yli kaksi senttiä, kartoitetaan tukipohjallisten tarve. Jos ero kasvaa vielä merkittävämmäksi, murrosiässä tehdään tuo em. luun pituuskohdan " eliminointi" pidempään jalkaan nähtävästi sääriluuhun. Tavoitteena tällöin olisi, että tarkalla ajoituksella jaloista saataisiin lopulta suht saman pituiset. Jos jalat ovat selkeästi eri pituiset, aiheuttaa se selkäongelmia myöhemmin ja niitä yritetään siis välttää.



Lapsemme liikkuu oikein terhakkaasti tavallisesti, mutta aina kasvupyrähdysten aikoina hänkin on kömpelö ja väsähtää helposti. Tämä kuitenkin on ihan normaalia ja siitä ei kannata olla kenenkään sen enempiä huolissaan. :)



Silti minustakin kannattaa aina ottaa selkoa, jos joku asia vaivaa pidempään. Vanhemmat voivat huomata monia eri juttuja tarkemmin kuin esim. neuvolan henkilökunta, koska pääsevät seuraamaan lasta laajemmin ja syvemmin. Omia havaintojaan ei kannata koskaan väheksyä.





Tituliini

itselläni on myös eripituiset jalat, joita aikoinaan hoidettiin tukipohjallisilla. en kuitenkaan halunnut niitä pitää, koska asennon muutos kipeytti selän. nyttemmin kävin jäsenkorjaajalla, joka sai hieromalla pituuseron tasaantumaan. eli ongelma oli jäkittävissä lihaksissa, jotka vetivät lantion seudun jo vinoon, mikä vaikuttaa koko kropan epätasapainoon. jäsenkorjaaja sanoi että tukipohjallisilla olisin vain pahentanut tilannetta...



mutta tämä siis vain yksi kokemus. vähän aiheen vierestä:)

Meillä pitäisi juuri olla neuvola, ja tuo asia on mietityttänyt kun liikunnallinen ja energinen, pitkiä matkoja jo kauan aikaa kävellyt kolmevuotiaamme tuntuu niin valtavasti kompuroivan ja puolet tuntuu pikkuisen erilaisilta.



Mitä varhemmin ottaa selvää, sitä helpompi jatko.

Äitini tosin huomasi jotain eroa jaloissani jo vaipanvaihdon yhteydessä kun olin ihan pieni vauva. Vasen jalkani ei taipunut yhtä hyvin kuin oikea. Liikkeellä lähdettyäni kävelin jotenkin vähän omituisesti ja toisepuoleisesti, vasemmalla jalalla osittain varpaillaan, epäiltiin CP-vammaakin. Kävely kuitenkin normalisoitui ja vikaa ei silloin 1-vuotiaana löytynyt. En tiedä huomattiinko pituusero kuitenkin jo silloin ja jäätiin seuraamaan. Eroa ei tuossa vaiheessa kuitenkaan ollut paljon.

Sittemmin asiaa (äitini painostuksesta) tutkittiin aina neuvolassa. Murrosikään tullessa jalkojen pituusero kasvoi kasvupyrähdyksen myötä, kun vasen jalka ei pysynyt mukana oikean kasvussa. Silloin sain lähetteen keskussairaalaan ja tehtiin tutkimuksia. Arvioitiin tuleva aikuispituuteni, olin jo melkein täysimittainen silloin, joten tuli kiire. Pidemmän jalan kasvulevyt tms. tuhottiin polvesta leikkauksessa, joten oikea jalka ei kasvanut enää pituutta ja vasen sai sen pikkuhiljaa kiinni. Tämä on helpoin tapa hoitaa noita pituuseroja, siis helpoin leikkaus.

Pahimmillaan pituuseroa minulla oli muistaakseni 2,75cm, eikä ulkopuolinen pituuseroa huomannut. Alusti ollessa näkyi lonkkaluiden eritasoisuus vähän jos osasi katsoa.



MItenkään ei ole vaivannut, leikkauskin oli helppo ja toivuin nopeasti.

Tulin tänne vielä laittamaan Mehiläisestä saamaamme palautetta, jos se sattuisi jotakuta kiinnostamaan. Ja kiitos kaikille jotka vaivautuivat vastaamaan.



Tytön jaloissa ja lonkissa ei pitäisi olla mitään fysiologista vikaa, mutta saimme 15 kerran fysioterapialähetteen. Ensimmäinen kerta on maanantaina, joten sen jälkeen tiedämme taas enemmän. Vaiva pahenee koko ajan, nyt tyttö kävelee väsyneenä huonosti, vaikka vaiva ennen näkyi vain juostessa. Vika taitaakin olla nilkassa, eli tyttö ei ojenna nilkkaa vaan juoksee jalka suorana, siksi jalka ottaa lyhempiä askelia.

Meidän poika, kohta 3v, on kanssa alkanut hiljattain hyppelehtiä mitä ihmeellisimmin kävellessään. Välillä kävelee varvastaen toisella jalalla ja välillä toinen jalka kanta-astuu.. eli kokeilee kaikenlaisia kävelytyylejä ja -tapoja. Olen tulkinnut nuo ihan luontaisiksi asioiksi, ainakin vielä.

meidän poika ainakin opettelee juostessaan hyppimistä, siis tasajalkahyppyä, se ei vielä onnistu vaan näyttää omituiselta loikkimiselta :)