Keskisuomalaisessa oli artikkeli täydellisyyden tavoittelija-synnyttäjistä. Aika mielenkiintoinen juttu oli. :)

hienostelijat jotka haluavat " kotisynnytyksiä" ym. eivät ajattele kuin itseään, lapset sivu seikka.

ja hän on todella huolestunut näistä äideistä, jotka tulevat valmiiksi kirjoitetun listan kanssa ja eivät ole valmiita joustamaan pätkääkään vaikka tilanne ei menekään käsikirjoituksen mukaan. Sitten on jouduttu viime tingassa tekemään hätäratkaisuja :(

Siis aivan järkyttävää, että miehet ja vanhemmat naiset eivät muka saisi enää määrätä miten nainen synnyttää vaan pitää sen raskaana olevan ämmänkin mennä siihen väliin sössöttämään.

Kyllä naisen pitäisi tietää oma paikkansa, varsinkin jos on raskaana!

Kaikkihan sen tietävät, että nainen on vain kasvatusalusta lapsille, sitäpaitsi mitäs meni jalkansa levittämään. H***a!

Jokainen on kuullut kätilöiden kauhu-asiakkaasta, mammasta joka haluaa ensin vesialtaaseen, sitten pallon päälle, sitten jakkaralle sitten kontilleen sitten musiikkia sitten videota sitten kaurapussia sitten doulan sitten....jne jne



kätilö kertoo mitä tehdään sen takia, että hän tietää mitä kannattaa tehdä. Nykyään ei kukaan joudu synnyttämään selällään kahlittuna jaloista JOS tilanne ei sitä vaadi. Mutta rajansa kaikelle, sairaalassa on muitakin.

Mulla oli kolme ihmistä pitämässä jaloista kiinni ja kätilö huusi, että " lopeta se tärinä" .

Varmasti olisin lopettanut jos olisin kehoani lainkaan hallinnut. No onneksi ponnistus kesti vain hieman yli tunnin.

Vierailija:

Nykyään ei kukaan joudu synnyttämään selällään kahlittuna jaloista JOS tilanne ei sitä vaadi. Mutta rajansa kaikelle, sairaalassa on muitakin.

He eivät ole mitään supernaisia jotka osaavat automaattisesti tehdä kaiken oikein. Kätilötkin tekevät paljon virheitä, osa enemmän osa vähemmän pahoja. (esim. välilihanleikkaus, joka tehdään automaattisesti valtaosalle ensisynnyttäjistä, on todettu lähes täysin tarpeettomaksi muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ja se tehdään pelkästään kätilöiden tottumuksen vuoksi)

On naurettava ajatus, että täysin ulkopuolinen ihminen (kätilö) pystyisi neuvomaan normaalia synnyttävää naista toimimaan paremmin, verrattuna siihen että äiti toimisi omien tuntemustensa mukaan ja kätilö vain avustaisi.

Miksi ihmeessä äidin toiveet tuomitaan naurettavina hössötyksinä ja turhanpäiväisyyksinä? Miten sinä naisena voit sanoa, että kyllä ne toiset tietävät takuulla paremmin kuin synnyttäjä itse? Jos äiti tahtoo kokeilla esim. kaikkia noita mainitsemiasi juttuja, niin mitä sitten???

Kätilö voi suositella ja kertoa mitä yleensä tehdään missäkin vaiheessa. Kätilö ei kuitenkaan voi tietää, mikä on juuri tämän äidin ja vauvan kohdalla paras tapa. Ainoastaan synnyttäjä itse voi kertoa, mitkä toimet helpottavat/vaikeuttavat hänen oloaan (ja sitä myöten myös synnytystä) ja siksi häntä on kuunneltava!

Minun paras ystäväni on kätilö ja häneltä kuulin parhaan mahdollisen neuvon mennessäni synnyttämään toista lastani kammottavan (kiitos silloisen kätilön) ensimmäisen synnytykseni jälkeen.

Hän sanoi suunnilleen näin: Mitä väliä vaikka kätilöt kahvihuoneessa leimaisivatkin sinut hankalaksi asiakkaaksi?? SINÄ JA SINUN VAUVASI siinä pääasiassa olette, tehkää se täysin omalla tavallanne! Sinä tiedät miltä sinusta tuntuu ja mitä sinä haluat! Ei niitä kaikkia apuvälineitä ole sinne huvin vuoksi hankittu. Nykyään hyvän hoidon saamiseksi on ensimmäiseksi saatava itsensä hankalien asiakkaiden listalle! Jos olet " kiltti" ja teet juuri niinkuin kätilö sanoo, voit olla varma mitä tapahtuu: Synnytät sukka-asennossa, helpotuksena aqua-rakkulat tai ilokaasu. Väliliha leikataan, tikit ommellaan ilman puudutusta ja vauva viedään varmuuden vuoksi happikaappiin. Onnea, olit hyvä synnyttäjä!

Vierailija:

Jokainen on kuullut kätilöiden kauhu-asiakkaasta, mammasta joka haluaa ensin vesialtaaseen, sitten pallon päälle, sitten jakkaralle sitten kontilleen sitten musiikkia sitten videota sitten kaurapussia sitten doulan sitten....jne jne

kätilö kertoo mitä tehdään sen takia, että hän tietää mitä kannattaa tehdä. Nykyään ei kukaan joudu synnyttämään selällään kahlittuna jaloista JOS tilanne ei sitä vaadi. Mutta rajansa kaikelle, sairaalassa on muitakin.

Ei oikein tiedä kumpi on pahempi se neula vai se lanka.

Tosi surullista, että asennemaailma on tämä. Eikö ihminen oikeasti saisi miettiä mikä noin tärkeässä tapahtumassa olisi itselle se optimaalisin tapa olla ja toimia?



Itse olen synnyttänyt kaksi lasta luomuna, toinen syntyi veteen. IHan täydellisiä kokemuksia ovat ollet sekä minulle että lapsille, heti ovat olleet reippaita ja pirteitä vauvoja.



JA mulla ainakin on auttanut molemmilla kerroilla nimenomaan se, että olen hommaan valimistautunut, ja ollut selvillä siitä, kuinka haluan homman hoitaa. Kohta joku tulee huutamaan, että ei sitä voi suunnitella, kun mitä vaan voi sattua...joopa joo, niinhän se on elämässä yleensäkin. Kuitenkin 90% synnytyksistä etenee ihan normaalisti, ja niissä synnytyksissä siihen miten homma sujuu voi itse vaikuttaa, jos on opetellut hyvät keinot.

Normaaliraskauden jälkeen kotisynnytys on tilastollisesti ihan yhtä turvallinen kuin sairaalasynnytys. Molemmissa on omat asiansa jotka voivat mennä pieleen.



Ja vinkiksi, se perätilakaksosten kotisynnytys-yritys ei ollut mikään tyypillinen kotisynnytys...

Tottakai jokaisen pitää saada tehdä juuri niinkuin hyvältä tuntuu ja on järkevää ja turvallista, mutta...

Jos etukäteen vaaditaa ja vaaditaan ja PERIAATTEESSA pitää tehdä näin ja noin luomuna ja kun tahdon olla erilainen taitava synnyttäjä, niin sellainen taitaa olla juuri se kätilön kauhistus. Etukäteenhän et todellakaan voi tietää vaihe vaiheelta mitä milloinkin tapahtuu. Mutta jos kesken synnytyksen et kertakaikkiaan voi maata tai istua tai niin tai näin, niin tuskin siitä hankalaa synnyttäjää tulee, jos pyytää saada välillä hierontaa selkään tai se puudutuspiikki pitää saada just nyt...

Itse monisynnyttäjänä voin sen verran sanoa, että kaikki synnytykset ovat olleet erilaisia ja mikä päti toiseen oli toisessa kauhistus. (ilokaasu jne...)

Puudutustakaan et välttämättä saa ja syy saattaa olla vakavakin, mutta sitä ei äidin mielen rauhan vuoksi ehkä sanota. Minulla pari kertaa näin. Lääkäri kyllä tuli laittamaan puudutuksen, mutta laittoikin vain kanyylin käteen. Jälkeen päin selvisi, että supistuksen aikana sydänäänet laski liikaa ja vauvalla oli sitten napanuora kaulan ja vartalon ympärillä... Varauduttiin siis hätäsektioonkin vaikka sitä ei onneksi minulle siinä vaiheessa sanottu. Eli joskus on vaan parempi uskoa ammattilaisia...

Yhdyn täysin 11 tuntemuksiisi...

Synnytyksen kulkuhan voi muuttua todella nopeea. Napanuora luiskahtaa ulos, sydänäänet katoaa (mitä tosin kotisynnytyksessä et tiedä) alat vuotamaan, istukka irtoaa, tai ei irtoa ollenkaan, lapsi ei ala hengittämään (niinkuin minulla kävi, onneksi pahin ei silloin toteutunut) jne. Olen synnyttänyt myös täysiaikaisen pienokaisen kuolleena ja siinä tilanteessa ei tule mieleenkään vaatia oman mielen mukaista synnytystä periaatteen vuoksi tms.

Toivottavasti kuitenkin kaiken luomuajattelun keskellä muistettaisiin, että vauva on se tärkein ja sama se miten syntyy kunhan vaan itse jääräpäisyyttään ei aiheuteta turhaa murhetta itselle ja ehkä myöhemmin lapselle. (CP vamma hapenpuutteen takia tms. kun ei ajoissa tehty mitään)...

Eli järki käteen ja vauvan turvallisuus mukavuuden edelle...