Plussanneet Hoidokit heinä-elokuulle!

ilmoittautuminen helteiden keskeltä! Mulla on vielä tämä viikko lomaa, mutta ensi viikolla on sitten taas kunnolla aikaa ja energiaa tulla kirjoittelemaan.

Kiva kuulla että Huiskuttajalla ja Milikolla kaikki hyvin ultrissa!

(.) voi edelleen hyvin, joskin nyt alkaa jo tuntumaan että raskaana ollaan... Ei mitään ihmeitä ole, mut lisää sit ens viikolla.



Vilkutukset kaikille!



Manco ja Pilkku 27+

Kiva kun taas pitkästä aikaa on pinossa elämää! Itse käyn täällä kurkkimassa harva se hetki, mutta en ole viitsinyt terrorisoida pinoa pelkällä yksinpuhelullakaan :)



Mukava kuulla Huiskuttajan ja Milikon hyviä ultrakuulumisia! Niinhän se on, että aina kun kuulee masussa kaiken olevan kunnossa niin muutaman päivän leijuu jossain korkealla maanpinnan yläpuolella :) Itsellä ois kontrolliultra parin viikon päästä johtuen sekä tästä raskausdiabeteksestä että raskausmyrkytyksen uhasta (sehän huomattiin niiden poikkeavien istukkavirtausten perusteella ihan sattumalta ylimääräisen lapsivesikontrolliultran yhteydessä). Toivon ja uskon, että mitään häikkää ei pitäisi olla, mutta hyvä kun pääsee taas kurkkaamaan mitä masuun kuuluu.



Musta on tosi mielenkiintoista lukea noita synnytyskertomuksia, mitä yksityiskohtaisempia sen parempi :) Eli isot kiitokset Lupukselle ja tietysti kaikille muillekin niistä! Tänään meillä alkaa sitten perhevalmennus, joten lisää synnytysasioita pääsee kuulemaan varmaan siellä. Hurjalta vaan tuntuu, että se aika lähenee itselläkin kun pitää tositoimiin ryhtyä! Nyt varsinkin, kun tuli 30 viikkoa täyteen, niin se taas jotenkin konkretisoitui askeleen eteenpäin :)



Vaaville ois periaatteessa nyt kaikki valmiina, paitsi että vaatteet ja petivaatteet pitäisi vielä pestä ja silittää. Laitettiin sänkykin pienelle jo valmiiksi ja ostettiin sellainen ammehoitopöytä-systeemi, joka mahtuu näppärästi kylppäriin. Pientä yleisluontoista kodinjärjestelyhommaa ois vielä tehtävänä, mutta onhan tässä vielä reilusti aikaa ennen lokakuun puoliväliä! Äitiysloma alkaa sitten syyskuun alkupuolella ja kohtuullisen matalalla alkaa olla työmotivaatio tässä vaiheessa... Päivät kyllä onneksi kuluu nopeampaa töissäkäynnin ansiosta. Tämä helle vaan meinaa vähän ahdistaa, kun yölläkin on tukala nukkua. No, onneksi ole ollut koko kesää tällaista kuin nyt, joten eiköhän tämäkin loppurutistus kestetä :)



Eipä tänne sen kummallisempia, tulkaahan kertoilemaan kuulumisianne tai kirjoittelemaan ihan muutenkin vaan!



Mukavaa loppuviikkoa toivotellen,



EE 30+3

Onnea EE:lle puolivälin ylityksestä! Heh, siis tarkoitan uusista kymmenluvuista... :-D Pää tosiaan pehmenee tässä helteessä.



Mä olen myöskin palaillut taas työn ääreen, olikin kyllä ihanan aurinkoinen ja pitkältä tuntuva loma, vaikkei se kamalan pitkä ollutkaan. Rankka sitten senkin edestä. Oltiin koko ajan liikenteessä ja lyhyet yöunet kostautu harva se päivä päänsärkynä, ja suppareitakin alkoi tulemaan (ihan kivuttomia onneks) loppupuolella et piti oikein käskeä ittensä lepäämään.



Vähän kerrassaan olen siis alkanut tuntemaan olevani raskaana... Hyvä kai edes tässä vaiheessa! Joinain päivinä tuntuu että maha on kireänä 60/24, mut yleensä olotila on lauennut yöunien myötä. Mulla on nyt perjantaina neuvola+lääkäri, saa ainakin varmistuksen ettei mitään ole vielä tapahtunut tuolla alhaalla. Onkos EE sulla ollut minkä verran suppareita? Entäs muilla suunnilleen samoissa menijöillä, Tuittu?? Tirppa?? Miliko??? Mitä muuten kuuluu??



Me saatiin lomalla jopa hankittua vähän vauvakamaakin, serkku soitteli sopivasti ja tarjosi turvakaukaloa ja pinnistä kun heillä ei tule enää tarvetta. Ne oli ihan ok:t joten ostettiin ne. Nyt ainakin pääsee sairaalasta kotiin. :-)



Nyt loppuu tarinat tähän, kommentoin toisella kertaa. Nyt ehtii taas paremmin keskittymään näihin kirjotteluihinkin arjen myötä.



Kaikille vielä mahakkaille vaivatonta odotusta ja vauvakkaille kivoja hetkiä pienten kanssa! I' ll be back...



Manco ja Pilkku 28+0

Lomat on vietetty jo pari viikkoa sitten ja arkeen palattu. Tuntuu kuin ei lomaa olisi ollutkaan. Olen ollut työpäivien jälkeen tosi väsynyt/uupunut ja siksi on palstalla käyminenkin tuntunut välillä ylivoimaiselta. Etenkin nämä hellepäivät on olleet tosi rankkoja, kun ulkoilen kuitenkin työssäni muutaman tunnin päivässä.



Varsin omanapaista taitaa tämä viesti olla, kun on monen viikon palstatauolla pudonnut pinon kuulumisista ihan kokonaan.. Lupuksen vauvakuulumiset eivät kyllä menneet ohi korvien/silmien, joten ISOT onnittelut sinne!!! Muille tyydyn vaatimattomasti vilkuttelemaan ja lupaan aktivoitua taas kunnolla!



Vatsa on kasvanut kivasti eikä tosiaan ole enää epäilystäkään ettenkö olisi raskaana. Minulla myös on ollut harjoitussuppareita ja ne ei kyllä tunnu kovin kivoilta. Huolestuttaakin hieman, että onko työ jo nyt liian rankkaa. Olen siis pienten ryhmässä päiväkodissa opena ja työasennot plus arjen liikkeet on aika vaativia Voiton kanssa. Neuvolassa jo viikolla 26 muistuttivat, että oman voinnin mukaan ollaan töissä, mutta kun en ole yhtään sellainen luovuttaja-tyyppi. Tuntuu ihan luuserilta jäädä ennen äitiyslomaa pois. Töitä on tämän viikon jälkeen 6vkoa jäljellä.. huoh.



Vauvatarvikkeita on hankittu jo melkein kaikki. Turvakaukalo saatiin lainaksi kavereilta, löydettiin viimeinkin mieleiset vaunut, pinnasänky käytiin Milikon tavoin ostamassa alekupongilla Kodin Ykkösestä (eikä muuten kukaan yrittänyt väittää etteikö sänky olisi huonekalu!!!), vauvan vaatteita on siskoilta ja veljiltä neljä muovipussillista (kokoja 50-68) sekä isäni tekee meille hoitopöydän ja kehdon. Enää siis pikkujuttuja ostamatta, joita kyllä niitäkin riittää kovasti. Lisäksi olen ostanut uusiakin vauvanvaatteita. On helppo ostaa juuri ne mistä pitää kun on perusvaatetta jo olemassa.



Voitto on edelleen hirmuisen liikkuva vauva. Viimeksi lääkärineuvolassa sykkeiden kuunteleminen tuotti vaikeuksia (taas kerran), kun Voitto väisteli minkä ehti ja jos ei väistänyt niin potki doppleria kunnolla..;) Selkeä rytmi sillä tuntuu jo olevan, parhaimmat jumpat käydään aamulla 8-10 ja illalla 22-24 välisinä aikoina. Silloin vatsa poukkoilee puolelta toiselle ja me vaan miehen kanssa tuijotetaan sitä ja ollaan onnellisia.. Niin siirappiselta kuin tuo kuullostaakin..:)



Mutta nyt jo hävettää tämä itsekeskeisyys näiden juttujen kanssa.. Poistun takavasemmalle ja seuraavaksi keskityn vain teihin..:)



Kiva olla takaisin palstalla!!!!



-Tuittu ja Voitto 28+0-

Kaikki hyvin. Siinä kai ne tärkeimmät :)



No ei vaan...pelästyttivät mut taas oikein kunnolla, kun eilen aamulla menin neuvolaan ja neuvolalääkäri ei saanut sydänääniä kuulumaan, vaikka th ne kaksi viikkoa sitten sai ihan helposti. Se kyllä yritti aika korkealta.

Mentiin neuvolan jälkeen suoraan niskapoimu-ultraan vähän ristiriitaisin tuntein. Odotushuoneessa olin ihan kauhusta kankeana. Viime kerta oli niin tuoreena vielä muistissa, etten halunnut edes istua samalla penkillä missä viimeksi. Ajattelin, siinä olevan jotain pahaa karmaa.



Ultraan päästiin ihan ajallaan ja kätilö vaikutti tosi asialliselta. Jotenkin tuntui itsestä kauhean kauan kestävän itse sikiön katsomiseen pääsy kun ensin katsottiin kohdunsuut yms. Odottaminen kuitenkin kannatti.



Nallekarkki viuhtoi tuhatta ja sataa menemään, pui nyrkkiä ja istui

lotusasennossa (selvä yhdistelmä siis taek-won-doa harrastavaa isää ja

joogaavaa äitiä :) ). Välillä vedeltiin kyykkyhyppyä ja otettiin

tirsaa kun piti niskapoimuturvotusta mitata. Pituutta oli noin 6,2 cm

päästä peppuun (se oli koko ajan vähän huonossa asennossa) ja vastasi viikkoja 13 tasan (eilen siis 12+6). LA pysyi samana ja niskaturvotuksesta sain vaan tiedon, että se on sallituissa rajoissa.



Tuntuu jotenkin epätodelliselta, kun taas yksi merkkipaalu ohitettu.

Näin pitkälle ei olla koskaan ennen päästy. Tuleeko musta oikeesti

äiti? Olo on niin onnellinen, et voisin mennä pihalle huutamaan sitä.

Ehken kuitenkaan tee sitä.



Nyt vaan rauhassa etiäpäin.



Nonna ja Nallekarkki 13 tasan (poks poks)

Onnea Nonnalle ultrakuulumisista! Onneksi oli neuvolalääkäri ihan hakoteillä sydänääniä kuunnellessaan ja onneksi teillä ultra heti seuraavaksi, joten ei tarvinnut kovin kauaa kärsiä epätietoisuudesta. Itse kävin eilen toisen kerran neuvolalääkärin tarkastuksessa ja asiat olivat hienosti mallillaan. Lääkäri ihmetteli ääneen positiivisuuttani ja hyvää oloani ja sitä, etten valitellut kipuja ja kolotuksia. Kovin usein raskaana olevat kuulemma joutuvat kaikenlaisia kremppoja valittelemaan, mutta ilmeisesti toistaiseksi olen elämäni kunnossa. Voihan tässä vielä käydä niinkin, että kolotukset ja vaivat tulevat sitten myöhemmin oikein kertarytinällä¿



Manco kyseli supistuksista ja samaa teki myös se neuvolalääkäri. Itse en oikein tiedä olenko supistuksia tuntenut, en ainakaan mitään kivuliaita. Joskus maha on ihan kivikova, mutta ei sen kummempaa. Ehkä en ole vielä isoja supistuksia sitten kohdannutkaan. Vauvan liikkeitä kylläkin entistä enemmän.



Vatsa on itselläkin alkanut kasvaa, eikä asiasta enää ole epäilystä, kuten Tuittukin totesi. Iso vatsani ei vielä todellakaan ole, mutta ehkä siitä ei jättikokoista voi edes tulla ja hyvä niin. Jaksan olla paremmin töissä seuraavat kaksi kuukautta ennen äitiysloman alkua.



Muutenkin koko homma on alkanut tuntua entistäkin todellisemmalta etenkin tällä viikolla. Maanantaina sain äitiyspakkauksen ja käytiin ekassa perhevalmennuksessa kuuntelemassa vauvanhoidosta, eilen tuli pinnasänky (siis se, jonka ei pitänyt olla huonekalu) ja tänään posti toi pingpongista tilatun turvakaukalon. Tuntuu ihan epätodelliselta, kun tuollaisia vauvakamoja lojuu nurkissa. :)



Miliko 26+3

Kiva kuulla lomalaisista (tai siis nyt jo töihin palanneista) ja kaikista muistakin pitkästä aikaa! Tirppa taitaa vielä olla lomalla vai muistanko väärin? Täällä on oltu töissä jo pitemmän aikaa, mutta työtehot on kyllä onnettomat :( Ei vaan saa aikaiseksi, vaikka periaatteessa intoa ja energiaa ois. Kai sitä on kuitenkin ajatuksissaan jo niin äitiyslomilla, että ei nämä muut ¿maalliset¿ asiat enää saa kunnolla aktivoitumista aikaan :)



Monet kirjoittelitte, että viime aikoina on toden teolla alkanut tuntua, että tosissaan raskaana ollaan. Musta tuntuu, että mulla on ollut se olo jo ikuisuuden, kun tämä maha alkoi näkyä jo niin aikaisessa vaiheessa. Silti olen kyllä edelleen vähän hämmentynyt siitä huomiosta, jota odottava äiti saa esim. kaupungilla liikkuessa tai vauvan vaatteita ostellessa. Kaikki katsovat ensin mahaa ja sitten vasta kasvoja ja kaupoissa saa yleensä tosi ystävällistä ja hymyileväistä palvelua :) Meillä mieskin suhtautuu niin kultaisesti ja huolehtivaisesti, että pelkään tottuvani liian hyvälle. Kantaa kauppakassit, huolehtii kokoajan että onhan olo mahd. miellyttävä, tekee ruokaa, siivoaa ja hyppää toteuttamassa mun jokaisen toiveen ja mieliteon. Iltaisin se lukee satuja masulle ja antaa pusuja yms. :) No, eiköhän se vauvan syntymä sitten aiheuta taas uudet työnjaot ja muutenkin saa kaikki vanhat kuviot päälaelleen, joten nautitaan nyt tästä vaiheesta niin kauan kuin sitä kestää :)



Manco kyseli noista suppareista ja aika vähällä olen niiden osalta päässyt. Joskus kun on ollut esim. liian kauan liikkeellä niin istuessa saattaa maha kovettua hetkeksi (ja se toistuu pari kertaa lyhyen ajan sisällä). Ja muutamia ohimeneviä kovettumisia on myös tullut, mutta ne on tosiaan olleet kivuttomia ja menneet nopeasti ohi. Ens torstaina on kontrolli äitiyspolilla ja luulen, että paikat ovat vielä hyvinkin kiinni.



Neuvola oli viime viikolla ja siellä oli kaikki ok. Sf-mitta oli 27 cm, vauvan syke 127 ja ilmeisesti hän oli kääntynyt raivotarjontaan. Vähän ounastelinkin sitä, kun pari päivää ennen neuvolaa kävi niin vilkas möyrintä mahassa ja potkuja alkoi tulla kylkeen. Nyt kyllä epäilen, että pieni on saattanut kierähtää takaisin perätilaan, kun potkuja kohdistuu jälleen alamahaan niin selkeästi. No, vielähän tuolla on tilaa pyörähdellä, mutta toivottavasti hoksaisi asettua oikeaan asentoon ennen kuin tila vähenee liikaa :) Paino mulla on laskenut edelleen alkutilanteesta, nyt ollaan 3,5 kg miinuksella! Tekee varmasti tämä uus ruokavaliokin osansa, kun pitää niin äärimmäisen terveellisesti syödä. Täytyy kyllä myöntää, että noin kerran viikossa olen pitänyt vähän löysemmän päivän ja syönyt liikoja miettimättä¿ Sitten taas jaksaa paremmin olla kurinalainen kun on edes vähän saanut herkutella.



Nonnalle onnittelut yhden tärkeän merkkipaalun ohittamisesta! Nyt voit varmasti jo huokaista kunnolla ja keskittyä ihanaan odotukseen!



Milikolta piti kysymäni, että mitä pidit teidän perhevalmennuksesta? Meillä oli eka kerta viikko sitten ja se oli kyllä suoraan sanottuna aika turha¿ Puhuttiin lähinnä tunteista ja kun niistä on miehen ja monien ystävien ja teidän kanssa juteltu jo niin paljon, niin eipä siinä hirveästi mitään uutta tullut. Itse kaipaisin jotenkin konkreettisempaa ohjausta, kuten käytännön neuvoja ja vinkkejä miten pärjätä pienen kanssa ja miten synnytys etenee jne., mutta jospa niitä sitten seuraavilla kerroilla käytäisiin läpi¿



Entä mitä mieltä olette äitiyspakkauksesta, jotka olette sen jo saaneet? Minusta se on ihana ja olen tosi tyytyväinen väreihin yms. Pienempiä vaatteita olen tosin ostellut sen lisäksi, kun aika suurilta vaikuttivat pakkauksen vaatteet omiin silmiini. Lähinnä olen panostanut 56-senttisiin kietaisubodeihin ja puolipotkareihin, kun niitä kuulemma tarvitaan reilusti alkuvaiheessa :)



No joo, nyt pitää lopetella ennen kuin vien taas kaiken tilan tästä pinosta :) Kirjoitelkaahan kaikki taas kuulumisianne ja oikein mukavaa loppuviikkoa!



EE 31+3

Vastaanpa EE:lle samantien tähän perhevalmennuskysymykseen. Meillä ekan kerran aihe vauvan hoito, seuraavaksi tulee imetys ja viimeisenä parisuhden ja vanhemmuus. Viimeinen kertaa saattaa olla hvyinkin sellainen EE:n kuvailemaan höpö-höpöä. Vauvanhoidosta sain kyllä useammankin käytännön vinkin, sillä vauvoja en ole koskaan hoitanut. Nytpähän tiedän senkin tärkeän seikan, että napa pitää puhdistaa vanupuikolla ja silmät pumpulilapulla kerran päivässä. Enpä kyllä hullua hurskaammaksi tuntenut tulleeni, joten ehkä käytäntö, äiti ja kätilö osaa kertoa vinkin vauvan kanssa selviämiseen!



Äitiyspakkauksen vaatteet näyttivät olevan ihan ok. Kaikkia en itse olisi kaupan hyllyltä valinnut, mutta varmasti niille tulee käyttöä. Erityisesti tykkäsin makuupussista ja toppahaalarista. Kamalan isoilta ja leveiltä kaikki vaatteet jotenkin vaikuttivat ja tarvitsee varmaankin alkaa ostaa niitä ihan pieniä vaatteita, kunhan nyt ennätän. Muutaman kerran olen käynyt vauvanvaateosastolla ja olen ollut ihan pihalla siitä, mitä oikein pitäisi ostaa ja minkä kokoisia. Tämä on ihan uusi maailma!



Miliko 26+4

Minäkin sain vihdoin ja viimein äippäpakkaus+-rahahakemuksen postiin eilen, en lomalla jaksanut siihen paneutua, joten paketti tulee joskus entiedämilloin. :-) Kaukanko teillä on mennyt, muutama viikko? Ja ensimmäinen perhevalmennuskerta on kuukauden kuluttua, loput lokakuun loppupuolella. :-) Mutta tuo valmennusjuttu johtuu siis miehen töistä, vaikka vika valmennuskerta (yht. 5) on la:ta edeltävänä päivänä niin mieluummin niin, tässä ryhmässä ukkokin pääsee mukaan!



Me saatiin jonkun verran pikkuvaatteita miehen veljeltä lainaksi, ja itse olen muutamaan otteeseen kaupassa kävellyt tomerana lastenvaateosastolle, mutta tunnen itteni niin vääräpaikkalaiseksi että aika nopeasti olen luikkinut naistenvaateosastolle. Niinkuin Miliko sanoi; uusi maailma eikä edes oikein tiedä mitä sitä pitäisi ostaa. No, huono shoppailija olen muutenkin joten en ole yllättynyt. Mulle passais hyvin että joku muu kävis ostoksilla mun puolesta. Anyone?? :-D



Nonnalle isot onnittelut hyvistä ultrakuulumisista! Aika karmeaa ettei neuvolassa ääniä löytynyt, tosi kiva että pääsitte suoraan sinne ultraan niin ei tarvinnut pitkään miettiä miksi.



Muille vilkutukset, palaan taas...



Manco ja Pilkku 28+

Heh, piti alkaa vielä kirjoitteleen kun shoppailuista tuli puhetta :) Minä siis voisin vaikka heti ilmoittautua Mancon puolesta shoppailemaan vauvanvaatteita! :) :) Itsellä tuota vaatepuolta alkaa varmaan olemaan kutakuinkin tarpeeksi eikä enempää kannattaisi tosiaankaan enää ostella, mutta kun se on niiiiiin ihanaa :) Tajusin myös tuossa muutama viikko sitten, että huuto.netistä löytää pienellä penkomisella TOSI hyvää ja edullista vaatetta ja vähän harmittaa, kun niin paljon olen ehtinyt tuhlata ihan uusiin vaatteisiin. Sieltä olen nyt pari kertaa ostanut ja saanut ihan uudenveroista vaatetta muutamalla hassulla eurolla suoraan postilaatikkoon kannettuna. Että sitä kyllä suosittelen. Ja mitä itse olen tuoreitten äitien kanssa jutellut, niin kannattaa kuulemma ostaa ihan niitä pienimpiä vaatteita sillä silmällä, että ne on helppo pukea päälle ilman että tarvii pujottaa pään läpi. Toisin sanoen siis kaikki kietaisujutut (erityisesti nepparikiinnityksellä) on kuulemma tosi hyviä. Käytäntöhän sen sitten kuitenkin lopulta osoittaa, mikä on omasta mielestä käytännöllistä ja toimivaa, mutta noihin olen itse satsannut ja vähän sillä mielellä, ettei tarvisi kokoaikaa olla pesukonetta pyörittämässä.



Milikolle piti vielä mainita tuosta perhevalmennuksesta, että meillä oli just eka kerralla aiheena parisuhde ja siitä en tosiaan paljoa irti saanut. Tokalla kerralla sitten katsottiin synnytysvideo ja puhuttiin kaikesta synnytykseen liittyvästä, minkä koin kyllä erittäin hyödylliseksi. Nyt tietää suurin piirtein milloin kannattaa lähteä sairaalaan ja mitä siellä suunnilleen tapatuu. Ja jotenkin se taas konkretisoitui ajatuksen tasolla, että jonain päivänä (johon ei välttämättä kestä enää ikuisuutta!) tuolta masusta putkahtaa ihan oikea vauva. Täytyy myöntää, että herkisti kyllä se synnytysvideo tämän tytön aika lailla ja piti vaivihkaa pyyhkiä kyyneliä silmistä. Eli hyvillä mielin odottelemme tulevaa!



Nyt on pakko lopettaa tältä päivältä, hyvää yötä!



EE

Ollaan menossa huomenna ultraan katsomaan onko Voitolla kaikki hyvin. Kohdun kasvu on ihan alakäyrällä ja ensi viikolla mennään neuvolaan ylimääräiselle mittauskäynnille. Jos ei sf-mitta kasva, niin joudun Jorviin äitiyspolille kontrolliin. Vähän se on tällä viikolla mietityttänyt ja itkettänytkin, mutta huomenna ollaan varmaan vähän viisaampia.



Perhevalmennuksesta täällä on myös ollut puhetta.. Meillä alkaa tuossa syyskuun puolessa välissä ja viisi kertaa olisi tulossa. Ilmoittauduin myös mammajoogaan, jos vaikka tulisi välillä tehtyä noita laiminlyötyjä lantiopohjalihaksia..:)



Töissä on edelleen aika raskasta ja sinnillä mennään tällä hetkellä. Olisin saanut jo saikkuakin, mutta en suostunut vielä luovuttamaan. Parin viikon päästä aloittaa se minun sijaiseni, joten ainakin sinne asti aion kestää. Toisaalta on niin kiva olla töissä ja ne lapset on niiiiiin ihania, mutta toisaalta huomaa, että uupumus vie parhaan työminäni piirteet ja olen miettinyt, että paljonkohan minusta on lapsille enää hyötyä. Tietyissä työtehtävissä olen jo nostanut käteni pystyyn, kuten esim. pöytien pesemisen (siis ne pöydät on oikeasti polven korkeudella) sekä sänkyjen petaamisen (etenkin alasängyt). Työkaverit ovat kyllä olleet aivan ihanan ymmärtäväisiä!!!



Onko muut loppupuolella olevat huomanneet, että ajatukset alkaa koko ajan enemmän pyöriä vain oman navan ympärillä? On hassua, että tuleva pelottaa, mutta myös sitä odottaa ihan hirmuisesti..:)



Kaikille vilkutuksia ja Nonnalle erityisesti onnitteluja hyvistä np-kuulumisista!!! Olikos Huiskuttajallakin jo np ohi? Harvapää minä..:)



-Tuittu ja Voitto 29+2.. VAU!!!-

että älä liikoja huolehdi tuosta sf-mitasta (siitähän siis ilmeisesti oli kyse?). Mulla oli myös kesän neuvolakäynnillä sama juttu, että mitta oli tipahtanut yhtäkkiä roimasti alakäyrälle ja th vaikutti vähän huolestuneelta asiasta. Mulla oli sitten kontrolli äitiyspolilla (kun aikaisemmin ultrassakin oli todettu lapsiveden olevan normaalin alarajoilla) ja olin aika hermona pari päivää. No, ultran mukaan kaikki oli aivan kunnossa ja seuraavalla neuvolakäynnillä mitta olikin jälleen sievästi keskikäyrällä. Samoin monella mun tutulla oli tuo sf-mitta aiheuttanut huolta aivan turhaan ja uskon, että teilläkään ei ole mitään syytä huoleen! Tsemppiä sinne töihin ja muutenkin!



Itselläni oli taas kontrollikäynti äitiyspolilla (tällä kertaa istukkavirtausten takia) ja kaikki oli hyvin. Istukka toimii niinkuin pitääkin ja vauva oli jo 2 kg painoinen pötkylä :) Oli vaan hölmö kääntynyt takaisin perätilaan, joten saa sitten jännäillä ymmärtääkö mennä oikeinpäin tässä tulevien viikkojen aikana. Nyt oli jälleen sitä lapsivettä vähän normaalin alarajoilla ja siksi varmuuden varalta uus kontrolli parin viikon päästä, mutta kuulemma veden määrä vaihtelee päivittäin eikä ole mitään syytä huoleen. Minusta on kyllä hyvä, että on noita kontrolleja mieluummin liikaa kuin liian vähän, koska aina on niin ihana päästä kurkkaamaan vauvelia :)



Miten teillä muilla on muuten järjestetty nuo perhevalmennukset, kun meillä oli nyt 3 kertaa ennen vauvan syntymää ja sitten vielä 2 kertaa vauvojen kera?



Nyt takaisin töiden pariin, mukavaa viikonloppua kaikille!



EE 32+4

Tulinpa teitäkin moikkaamaan pitkästä aikaa! Täällähän alkaa porukalla olemaan jo isoja viikkoja, kohta alkaa tulemaan vauvoja oikein urakalla :)



Tuittu, mitäs ultrassa? Nuo sf-mitat tuntuvat aika monilla heittelevän miten sattuu. Tuo lukema voi olla ihan erilainen eri mittaajillakin, ainakin meillä neuvolassa oli melkein joka kerta eri mittaaja ja käyrä meni miten sattuu... olisikin ollut koko neuvola-ajan sama terkkari, mutta mä jouduin käymään läpi kaikki terkkarit ja sijaisetkin vielä...



Täällä elellään vauva-arkea. Nopeasti tämä aika kyllä menee vauvaa ihmetellessä, ja tuntuu että vauva kasvaa valtavaa vauhtia! Vielä pari viikkoa sitten neiti ei juuri muuta tehnyt kun nukkui, söi ja kakkasi, nyt on jo ihan kuin eri vauva! Energiaa on valtavasti ja tuntuu kuin vauva haluaisi jo kovasti liikkua mutta kun ei vielä eteenpäin pääse vaikka kuinka yrittää :)



Jahas, vaunuista kuuluu taas kutsu, eli täytynee mennä tarjoamaan tissiä neitokaiselle. Oikein hyviä odotuksia kaikille, käyn taas joku päivä moikkaamassa! :)



-Lupus ja Vauva 1 kk 4 päivää

Täältäkin suunnalta vaihteeksi.



Voi harmi että Tuittua nyt tuolla lailla " pelotellaan" , toivottavasti on ihan aiheeton säikähdys. Mutta hyvä että pääset kontrolliin. Ja sitten sitä saikkua vaan ottamaan jos tuntuu ettei voimat riitä! Vaikka mä olen siistissä ja suht rauhallisessa sisä(eli toimisto)työssä niin nyt kun ollut poikkeuksellisen kiirettä niin huomaa kyllä että jo mulla alkaa voimat hiipumaan! Tai siis rupeaa supistelemaan, ja nyt eilen perjantaina oli taas sellanen yhtäsupistustakokopäivä + iltapäivällä yleinen väsymys ja unen vähyys rupes purkautumaan päänsärkynä... Nyt mulla on onneksi tulevina viikkoina yks vapaapäivä / viikko, auttaa varmasti kun saa kunnolla levätä keskellä viikkoa.



Perhevalmennuksista kyseli EE, täällä Espoossa on 5 kertaa ennen syntymää ja syntymän jälkeen kai 2 tai 3 kertaa. Tuossa 5 kerrassa on synnytysvalmennusta 1 tai 2 kertaa ja sit tulee yhtenä kertana esim srk-tyyppi puhumaan mitä seurakunnalla on tarjota vauvaperheille. Tuitulla vissiinkin saman kaavan mukaan?



Kiva kuulla Lupuksenkin vauva-arjesta! Jokos teillä on nimi päätettynä?



Mulla on muuten nyt ensimmäinen Vaivakin ilmaantunut, muutamina päivinä on närästänyt! Ei pahasti, mutta inhottavaahan se on silti. Ai niin neuvola+lääkärikin oli, hemppa oli tippunut 116 ja jouduin rautakuurille, pissassa ei ollu ihan puhdas mutta sille ei vielä " tehty" mitään, mut muuten kaikki oli kunnossa. Pilkku oli raivotarjonnassa, mitä olin arvellutkin vähän, ja se on tosi hassusti suurimman osan ajasta ihan tuolla oikeassa kyljessä! Välillä potkut tuntuu (varsinkin maatessa) melkein selän puolella... :-D Painonnousua pelkäsin kun lomalla tuli HIEMAN syötyä, mutta eipä sitä ollut tullut kun reilu 200g/vko.



Kiitos muuten EE vinkistä että sieltä Huuto.netistä oikeasti voi löytää hyvää halvalla. Musta tuntuu että siellä hinnat kohoaa niin kamalan korkeiksi monen tavaran kohdalla (järkytyin suorastaan kun kattelin käytettyjen pyörien hintoja aiemmin kesällä...).



Joop, eipä tässä kai kummempia. Kirjotelkaahan kuulumisianne, niitä on aina niin kiva lukea!!!



T: Manco + Pilkku 29+4

Taas on aikaa vierähtänyt edellisestä pinoutumisesta. Sorry



TUITTU toivottavasti on vaan ns. mittavirhe. Mulle lääkäri puhui 4D ultrassa just tosta SF mitasta, ettei se niin hirveen luotettava mitta oo kun senhän tekee ihminen ja jokaisella on se oma tapa mitata. Voi siis heitellä aika paljon eri mittaajienkin kesken. Mutta toivottavasti kaikki on siis kunnossa. Kyllähän sitä meidän historioilla säikähtää jos vaikka mitä kun tähänkään asti ei mikään oo ollu itsestään selvää. Pidän peukkuja että Voitolla on kaikki hyvin.



EE kyselit niistä valmennuksista. Meillä kaikki 5 kertaa on ennen lapsen syntymää. Kaksi niistä on synnytysvalmennusta joissa juuri olenkin ja sitten ne 3 on niitä perhevalmennuksia (imetyksestä, perheeksi kasvamisesta ja isyydestä). Ja sitten pitäs varailla aikaa synnytysosastoon tutustumiseen hyvissä ajoin ennen LA:ta (että varmasti ehtii tutustua ennen H-hetkeä).



MANCO ja MILIKO mites teillä? Onko teillä vielä rauhallisia päiviä massussa, niin ettei liikkeitä hirveesti tunnu? Täällä on välillä sellasia ja tottakai tulee se paniikkikohtaus, että onko kaikki OK!!!



Ketäs muita vielä oli.... No täytynee perehtyä pinoon pikkasen tarkemmin kun rupee tää kesälomakin läheneen loppuaan. Huiskutukset kaikille nikiltä mainitsemattomille ja tieten muillekin.



ON ( . ) maha on melko muhkee ja marraskuulle pitäs vielä kasvatella. Nuha siis on tullu kuvioihin mukaan ja on kuulemma ihan normaalia kun limakalvot alkaa turvota. Viikkoja on nyt 29+4 eli kohta lähtee se viimenen " kymmenys" . 4D ultrassa käytiin ja sukupuolikin on selvillä, en viitsi sitä nyt paljastaa kun tiedän muutaman sukulaiseni tietävän palstailusta ja olen luvannut olla paljastamatta sitä heille vaikka kuinka utelisivat :) Kaikki on rakenteellisesti OK ja kasvu keskikäyrällä vaikka mahan koosta ja SF mitasta (27+6 oli 28cm) vois luulla olevan kovinkin iso. Ticoticon syke ollut kokoajan 140 kieppeillä. Itsellä ei ihmeempiä vaivoja ole ilmenny kuin ajoittaista närästystä, ja tietenkään istualtaan ei tunnu enään hyvältä kumarrella eteenpäin eikä kyllä seisaaltaankaan kun alkaa massuun painamaan. Sängyssä kyljeltä toiselle kääntyminen on nykyään taitolaji mutta sekin enimmäkseen itseä naurattaa. Mutta noin yleisesti ottaen olo on ihan hyvä.

Eiköhän tossa ja pikku novellin edestä tullutkin. Ihanaa syksyn jatkoa ja toivotaan vielä sellaista kevyttä intiaanikesän tapasta ettei ihan heti tuu kylmä syksy.

T. tirppa ja ticotico 29+4

Lähdettiin suoraan ultrasta ajelemaan minun kotikontujani kohti ja kun siellä ei edelleenkään ole sitä nettiyhteyttä, niin en päässyt kirjoittelemaan kuulumisia. Ultrassa oli kaikki hyvin, huh! Voitto oli arviolta sellainen 1400g painava ja jos samaa vauhtia kasvaa niin n.3,5kg painoisena sen arvioidaan syntyvän. Sama se, kunhan syntyy. :) Vauvan pää on niin pieni, että se oli uponnut syvälle lantioon ja siksi ehkä sf-mitta oli niin alhainen. Niin ja löytyipä Voitolta pippelikin..;)



Meidän ei alunperin pitänyt tuota kysyä, mutta kun mies tunnusti olevansa varma pojasta ja olevansa yhtä varmasti yllättynyt jos Voitto onkin tyttö, niin päätettiin kysyä sitä heti. Ettei sitten synnytyksessä tarvitse toipua yllätyksestä..:)



Nyt olen sitten luovuttanut sen verran, että olen perjantaina vapaapäivänäni menossa lääkäriin puhumaan saikusta. Perjantaina oli ihan alavatsa kipeä siitä lasten kantamisesta ja sen jälkeen päätin, että kohta saa riittää. Tämä viikko on pakko vielä jaksaa, että saan edes " omat lapseni" ajettua turvallisesti päiväkotiarkeen sisään. En tiedä johtuuko tämä väsymyksestä vai hormoneista, mutta olen ihan hirmuisen itkuinen koko ajan.. Ja oikeasti en ole yhtään itkupilliherkkis.

Muuten vointi on ollut hyvä, joten ei siinä valittamista. Ja huomenna on tosiaan se sf-mittakontrolli. Katsotaan miten käy..



Eilen ajeltiin kotia kohti farkku täynnä vauvatarvikkeita.. Nyt on hoitopöytä ja neljä pussia vaatteita, vaikka karsittiinkin niistä kaikki vaaleanpunainen ja röyhelöinen pois. Jos ja kun jään saikulle, niin sitten aloitan hiljalleen vaatteiden pesemisen ja silittämisen. Pinnasänkyä edelleen odotellaan..



Kiitos kaikille muuten kannustuksesta näiden purkausten keskellä!!! Ihana, kun jaksatte olla mukana täällä pohjallakin..:)



Perhevalmennusta on tosiaan Mancon tavoin se viisi kertaa ennen synnytystä ja sitten muutama kerta sen jälkeen. Sisällöstäkin luin jotain mutta en enää kuolemaksenikaan muista mitä.



Nyt tuli äkkilähtö.. Kaveri soitti ja sillä on hätä. Menen kyläilemään. Palaan myöhemmin.



-Tuittu-

Miten tää voikin olla näin kamalaa tää odottaminen? Pahoinvointi antoi selkeitä viestejä siitä, et kaikki on hyvin, mut nyt kun se loppui ja rauta-arvotkin saatiin kohdilleen ja päänsäryt ehtyi, mitä jäi? No pelko persauksiin tietty. Vanha KM-pelko sieltä nostelee jälleen päätään.



Mulla sama kuin monella muullakin helmikuisella näköjään, eli maha on mennyt jotenkin takapakkia (turvotus kai kadonnut). Ja kun liikkeitä en esikoisen odottajana tunne vielä (tai en osaa tunnistaa ja erottaa noista muista murinoista ja pörinöistä), ei oikein ole mitään konkreettista mihin pohjata ajatusta, että on raskaana. Rintojakaan ei enää arista kuin satunnaisesti. Kaikki alkuviikkojen kohdun kiinnikkeiden venymiskivutkin on hellittäneet. Kai nyt aina silloin tällöin jossain nippaa..



Saattaa kuulostaa hullulta, kun eihän tästä ole kun 2 viikkoa kun käytiin niskapoimu-ultrassa ja kätilö väitti, et kaikki on superhyvin. Viime torstaina sitten otin ja kaaduin pyörällä. Lensin tietty tangon yli suoraan mahalleni, kuinkas muutenkaan ja nyt sekin aiheuttaa pelkoja. Onneksi kaatumisen jälkeen ei ollut mitään kipuja. Rauhoittelin itseäni vain, että kyllä näillä viikoilla kohtu vielä suojaa pientä koviltakin iskuilta.



Tuppaa tulemaan noi liikkeiden odottelut ja kaikenlaiset epämiellyttävät ajatukset uniinkin ja nukun tosi rauhattomasti.



Galluppeihin; vessassa olen aina käynyt kerran yössä. Nyt käyn keskimäärin kaksi kertaa. Tosin toisen kerran vessaan nousu tapahtuu noin 30 min ennen herätyskellon sointia, joten en yleensäkään viitsi enää palata sänkyyn sen jälkeen vaan jään hoitamaan esim. kotihommia.



Tavaroista sitten sen verran, että rakas äitini livautti suustaan viime viikonloppuna mökillä ollessamme, että vintissä saattaa olla jonkun verran mun ja veljen vanhoja vauvavaatteita...no niitä oli sitten 3 äitiyspakkauslaatikollista. Makuupussit ja muut aivan priimakunnossa. Mun ei siis tartte äitiyspakkauksen lisäksi varmastikaan ostaa mitään muuta. Harsovaipatkin löytyy kuulemma äidin komerosta edelleen, samoin pinnasängyn lakanat. Reunasuojukset ja patjat ja peitot kun ostan, niin siinä kaikki. Mökillä olleen vanhan (jo äitini käyttämän) pinnasängyn isä ja mies lupas kunnostaa mökkikäyttöön. Se on kivasti sellainen venytettävä malli, eli menee muutaman vuoden siellä, kunhan ostaa sellaisen patjan missä on kasvunvaraa. Vaunuistahan olikin jo puhetta...ne tilataan sitten jouluntienoilla...JOS...



Synnytyspeloista viis, mä pelkään odottamista. Täytyy varmaan tänään soittaa neuvolaan (en ole käynyt kuukauteen ja uutta aikaa ei ole edes sovittu). Ehkä sydänäänten kuuntelu auttais asiaa. Nyt kun ei tartte mennä sen venäläislääkärin luo niitä kuuntelemaan, saattaa olla, että ne kuuluiskin. On sekin ihme, et terkkari saa ne kuulumaan 10+5, mut lääkäri ei 12+6 millään.



Valivalivalivali...



Tuitulle vielä pikapikaa onnittelut pienen pojan hyvästä kasvusta!



Nonna ja Nallekarkki (14+6, huomenna poksuu taas, HUI!)

Paremmalla mielellä mennään taas ja toiseksi viimeinen viikko töissä ennen äitiyslomaa :) Viime viikon kontrollikäynnillä kaikki vaikutti olevan ok eivätkä puuttuneet (onneksi!) korkeampiin sokeriarvoihin kun ne lääkärinkin mielestä liittyivät tuohon tulehdukseen. Pissatulehdus siis oli diagnoosina, mutta sen verran lievä versio, että ei tarvinnut antibiootteja ainakaan vielä. Tällä viikolla pitäisi viedä uusi näyte, mutta olen melko varma että tulehdus meni jo itsestään ohi. Vauva oli kasvanut hienosti keskikäyrällä ja painoa oli jo n. 2 kg. Istukkavirtaukset oli aivan normaalit, kun niiden takia tämä kontrollikäynti alun perin määrättiin. Nyt kuitenkin vaikutti jälleen siltä, että lapsiveden määrä oli kohtalaisen vähäinen, joten puolestaan sen takia on uusi kontrolli ensi viikolla. Minusta on kuitenkin vain hyvä, että noita käyntejä on suhteellisen tiheästi ajatuksella ¿parempi liikaa kuin liian vähän¿. Pieni oli kiepsahtanut takaisin perätilaan ja nyt vähän jännittää, että mitenköhän päin tuo meinaa syntyä. Siis jos lapsivettä on vähänlaisesti, niin takaisin rt:hen pyörähtäminen ei ehkä ole niin helppoa. No, kova myllerrys on kyllä masussa käynyt taas viime päivinä enkä ole enää yhtään perillä miten päin siellä nyt köllötellään :) Täytyy siis toivoa, että kääntyisi vielä oikein päin ja pysyisikin niin! Mitähän muuta? Kohdunkaula oli vähän lyhentynyt, mutta lääkärin mukaan ennenaikaisen synnytyksen merkkejä ei kuitenkaan ole. Kuulemma ensi viikon käynnin jälkeen ei enää edes esteltäisi, jos vauva päättäisi alkaa syntymään (viikkoja silloin 34 ja risat). Hassu ajatus, mutta en kuitenkaan usko että ihan vielä sieltä oltaisiin tuloillaan :)



Mancolla oli vaavi kääntynyt jo oikein päin, fiksu tapaus :) Mulla on myös tuota närästystä alkanut ilmetä ajoittain, mutta onneksi sen saa aika helposti kuriin Rennien avulla.



Mukava kuulla Tirpan kuulumisiakin pitkästä aikaa! Täälläkin on tuo nukkuminen alkaa olla hiukka vaivalloista, kun kyljeltä toiselle kääntyminen ei tosiaan mitenkään sulavasti enää onnistu :) Mutta emme valita, tätähän sitä niin pitkään on toivottu!



Hyvä, että Tuitun huolet osoittautuivat turhiksi ja poikavaavilla on kaikki hyvin! Aika paljon tyttöjä tälle porukalle on viime aikoina syntynytkin, joten hyvä että Voitto pitää toisenkin sukupuolen edustusta yllä :) Nyt huoleti vaan sairaslomalle lepäämään ja vauva-asioita järjestelemään, työkuviot saa itse kullakin pian jäädä piiiiitkäksi aikaa taka-alalle.



Nonnalle vielä isot tsempitykset, nuo ajatukset ja pelot on varmasti meille kaikille enemmän kuin tuttuja. Raskaus on kuitenkin jo noin pitkällä, joten on hyvin epätodennäköistä että mitään ikävää enää tapahtuu! Käy ihmeessä kuuntelemassa niitä sydänääniä tai vaikka ylimääräisessä ultrassa, itselläni se auttoi olotilaa kummasti juuri noilla viikoilla. Pian ne liikkeet alkaa jo tuntumaan ja se helpottaa mieltä paljolti koko loppuraskauden ajaksi.



Kiva kuulla Lupuksesta ja vauva-arjen sujumisesta! Muista jakaantuneista ei paljon ole kuulunutkaan viime aikoina, harmi! Toisaalta ymmärrän hyvin, että kiirettä varmasti pitelee, mutta olisi kiva tietää teidänkin kuulumisia aina välillä. En nyt muista, että oliko synnyttäneillä ex-hoidokeilla pino jossain muualla ja millä nimellä se kulkikaan? Voisi tietysti osoittaa pientä aktiivisuutta itsekin ja käydä katsastelemassa muillakin palstoilla :)



Perhe/synnytysvalmennuksista sen verran, että tuntuu täällä meilläpäin olevan ihan eri kuviot kuin muualla. Meillä kaikki 3 kertaa oli nimenomaan perhevalmennuksen nimellä eikä varsinaista synnytysvalmennusta ole ollut ollenkaan. Ei myöskään päästy tutustumaan OYSin synnärille ¿resurssipulan¿ takia :( Meinaan kyllä vielä yrittää josko sinne järjestyisi käynti vähän myöhemmin syksyllä.



Nyt on pakko lopetella tämä romaani, mukavaa viikon jatkoa kaikille!



EE 33+1

Tuitulle onnittelut pikkupikkupojasta!! Onneks kaikki oli hyvin! Ja diagnoosi itkuisuuteen; väsymystä ja stressiä joten hus hus saikulle lepäämään!

Ja onnittelut taas täysistä kympeistä...!



EE:lle toivon että vauva vielä kerkeis ja mahtuis kääntymään että pääsis pikkuinen edes yrittämään normaalia kautta tulemista. :-)



Kiva kuulla Tirpastakin pitkästä aikaa!



Oon roikkunut tässä tietsikalla taas ihan liian kauan (kirjottelin toisille nettitutuille...) joten siksi lyhyesti taas.



Pakko vaan Nonnaa tsempata; neuvolaan vaan kuuntelemaan ääniä jos siltä tuntuu! Ihme ettei sulla uutta neuvola-aikaa ole edes annettu, eiks niitä nyt suunnilleen 4 viikon välein kuitenkin ole? Paitsi mulla itsellä oli kyl just tuossa 6 vkon tauko, 12+ oli edellinen ja sit 18+ seuraava. Ja tuohan se huolestuttavin jakso sit mulla olikin! Tai oudoin, kun oireet loppui mutta maha ei vielä ollut kasvanut, liikkeitä ei tuntunut... Ja sit kun niitä liikkeitä oli vähän tuntenut niin tuli kamala paniikki jos oli pari hiljasta päivää välissä. Mut siis Nonna, koita nyt vaan nauttia raskaudestas ja pidä vaan neuvolan tätit työllistettyinä! Äidin mielenrauha on edelleen se tärkein asia! Ja tosiaan maha kyllä rupeaa aikanaan kasvamaan ja liikkeet tuntumaan... :-)



Mä voin yhä hyvin. Vauva pyörii ja möyrii välistä tosi voimakkaasti, tai musta tuntuu että potkuja tulee paljon vähemmän kun ennen, ja sen sijaan on vaan möyrintää. Välistä tulee ihan paha olo kun sisuskalut saa kyytiä. Mutta ihanaahan tämä kuitenkin on, ja vauva on muuttunut paljon todellisemmaksi kun voi kädellä tuntea aina miten se puskee mahanahkaa. Niin ja EE, mä luulen että tää vauva sattui vaan neuvolapäivänä olemaan oikein päin, mutta pyörii vielä miten sattuu. Toivon tietty että asettuis aikanaan oikein päin!



Nyt iltapalalla, joten se on moro! Muillekin vilkutuksia, palaan paremmalla ajalla taas!



Manco ja Pilkku 30+0

Onpas taas ollut olevinaan niin hoppua, ettei ole ehtinyt kirjoittelemaan. Pikaisesti kuitenkin lueskelin kaikkien kuulumisia, pääsääntöisesti kuulostaa oikein hyvältä!



Tuitun Voitto piti puolensa olemalla poika nimensä mukaisesti. Onnittelut! Aika huikeaa, kun tietää jo vähän kuka siellä mahassa möyryttää. Aika ihanaa. Töiden suhteen on turha pingottaa liikaa. Jos yhtään tuntuu, niin saikulle vaan. Kannathan sisälläsi maailman tärkeintä asiaa! Minähän se olen paraskin näin sanomaan. Itse jään saikulle aina vasta, kun " pää on kainalossa" . Liiasta tunnollisuudesta töiden suhteen on opeteltava nyt pois, eihän sota yhtä miestä kaipaa...



Mancollakin kuulostaa kaikki olevan hyvin. Hyvä niin. Onnittelut pyöreistä kympeistä!



Tirpallakin jo sukupuoli Ticoticolle tiedossa, vautsi. Kiva, että muutenkin kuulostaa menevän mukavasti.



EE:llä alkaa kohta mammaloma. Ajattele, se on vihdoin todellista totta teidän kohdallanne! Aika mieletöntä. Ennen kuin huomaatkaan, teillä on pieni käärö iso kasa ihmetystä kainalossa. ;)



Nonna, osaan hyvin kuvitella huolesi. Itsekin suht samoissa menevänä löydän itseni miettimästä, onko kaikki hyvin. Mahtaakohan mahassa edes olla ketään yms yms. Mä olen päässyt käymään dopplerilla niin tiuhaan kuin olen halunnut, se on kyllä helpottanut kovasti mielenrauhaani. Soita ihmeessä sinne neuvolaasi ja sano, että haluat jo tulla käymään. Varmasti neuvolan terkka sulle ajan antaa! Aika outoa, ettei antaneet viime käynnillä seuraavaa aikaa..



Tuittu kyseli meidän niskapoimuiluista. Käytiin poimua ja asukasta katselemassa 4 vkoa sitten. Poimu oli ok, asukas melko itsepäisen oloinen, ei niin kovin ko´operoiva. Yksiön asukas ei ilahtunut häiriöstä, kun kätilö koputteli. Niskan ultraus siis kesti varmaan 45 min, kunnes poimu oli mitattu. ;) Mutta kaikki oli siis hyvin. Nyt parin viikon kuluttua olis sitten rakenneultran vuoro.



Mulla alkaa oksentelu olla hiljalleen selätetty. Enää harvakseltaan on aamuisin paha olo. Päivät menee jo hyvin. Töissä on oman olotilan takia kyllä normaalia rankempaa. Pitkät päivät ja kiire tuntuu. Mutta kaikkiaan olo on kyllä ihmeenkin hyvä ja välillä jopa luottavainen.



Joku puhui Huuto.netin hinnoista. Välillä siellä kyllä näyttää tosiaan hinnat kohoavan lähelle taivasta. Katsoin yhtä H&M:n paitaa, joka oli myynnissä. Siitä huudettiin enemmän kuin sama paita maksaa uutena. ( itse ostin sellaisen ( ekan ;) mammavaatteeni ) 14.90, Huuto.netissä siitä huudettiin jo 22 e + postikulut. Tästähän voisi kehitellä lähes laillisen bisneksen, heh. Jotain sieltä kyllä saa halavalla jos sattuu.



Syysterkkuja kaikille hoidokeille,



Huiskis 16+4