Elämäni on niiiin tylsää! Ei auta opiskelu uudelle alalle tai uudet harrastukset. Aloitin molemmat juuri hetki sitten.

Aloita kirkossakäynti, jospa se kolahtaisi ja toisi ilon elämääsi.

Katoin uutisista kun 60000 lessua oli suviseuroilla. Kaikki oli niin kauniita, nuoria ja trendikkäitä. Ei muuten näkynyt lihavia rouvia eikä lapsia rötkyvaatteissa. Aletaanko mekin hei siihen? Onhan se vääryys kun jäädään paitsi tollasesta...

Jättääkkö mies, kun tuntuu olevan tylsä tyyppi. Useista keskusteluista huolimatta hän ei muuta käytöstään. Aina kyykitään himassa.

No en tiedä joo. On minulla ystävä joka lestadiolainen. Sisaruksia ainakin on seurana aina ja lastenhoitajia. Toisin, kuin meillä.



ap

Vie itse miehesi johonkin, miksi odotat, että mies tekee aloitteen?

Olen kuules yrittänyt, mutta leffakin on kivempi vuokrata hänestä film



townista, kun ajaa saman asian kuin leffassa käynti. Eikä tarvitse



maksaa lastenhoitajalle :/



Rahasta ei ole siis puutetta. Pihi kuin mikä tuo ukko.



Lastenkin kanssa saan puoliväkisin raahata lintsille tai



lastentapahtumiin. Puistoilu kuulemma ajaa saman asian.





ap

Hänellä kiva toimeentulo. en voi päättää hänen puolestaan mihin rahat



käytetään.



ap

Eiköhän siinä kuulo aukea.



Ja rahanne ovat yhteisiä jos asutte samaa taloa.

No, tuota en ole nro. 9 vielä kokeillut. Kyllä hän meidän kanssa tykkää



olla. Ei siis siitä ole kiinni. Tylsyys ja tylsyys rassaa.



Teemme vain jotain halpaa tai ilmaista yhdessä. Lastenhoitajakin



maksaa liikaa ja syö " jääkaapin tyhjäksi" .





ap

Lapsiperheen elämä ON tylsää! Mulla mies tekee hirveästi töitä ja olen lähes kuin yh lasten kanssa. " Kuoleennun henkisesti" leikkipuistoissa, hellan vieressä, ruokakaupassa lasten kanssa päiviäni viettäessäni. Kuopus 1v sotkee kaiken mitä yrität pistää paikoilleen. Ruokaa on tehtävä vähän väliä, nukutettava, vaihdettava vaippaa, puettava kuravaatteita.



Tosi tympeetä. Olen minäkin yrittänyt omia harrastuksia ja koulutusta, piristää vähän mutta ei kunnolla.



Kait tää vaan kuuluu tähän elämänvaiheeseen. Sitten kun kuopuskin lähestyy kouluikää niin varmaan helpottaa.



Yritetään nauttia pienistä kauniista asioista ja asennoitua niin että tämä on tylsää ja kuuluukin olla... =/

Oliko miehes tylsä ja työnarkomaani jo silloin kun tutustuitte...

Elämää voi itse muunnella.

Jos odotat että miehesi on pelastus oman elämäsi tylsyyteen, vietät taatusti tylsää elämää loppuikäsi.

jää täysin mun varaan. Mies löhöää kotona sohvalla tai sitten istuu tietsikalla, vaikka rautalangasta vääntäs että kotityöt pitää jakaa niin ei mene jakeluun.



olenkin viikonloppuisin tosi huonolla tuulella kun vähintään toinen päivä menee viikolla rästiin jääneiden kotitöiden tekoon. Kun pyykkiäkin on pakko pestä jne. Ja huom. meillä ei todellakaan ole vimpan päälle siistiä jne. mutta pakkohan sitä on siivoustakin tehdä.



Kesäloma edessä mutta sekään ei ilahduta yhtään. Siirrytään mökille, jossa tiedossa mm. sukulaisten vierailuja jne eli kukapa siellä sitten keittää taas kahvia jne ellen minä. Ottaa aivoon aika raskaasti.



on raskasta käydä vaativassa työssä ja sen päälle vielä hoitaa kaikki käytännön työt kotona. Pitäisi ilmeisesti saada joku burn out niin jospa sitten alkas meilläkin asenteet muuttua.

Sinänsä on paljon asioita, joitten muka pitäisi tehdä elämästä mielenkiintoisen: opiskelen, harrastan, mulla on kiva mies, just tultiin matkoilta ja suunnitellaan uusia, luen, shoppailen, kaikenlaista...



Ei vaan nappaa. En tiedä tosta asenteesta sitten. Kovasti mä aina hoen itelleni, että no nyt tää on mukavaa ja koetan vakuuttaa itteäni, mutta ei mikään silti miltään tunnu. Tylsää, tylsää, tappavan tylsää.