Millainen on ollut mulkuin naapurisi?

- vain hyviä naapureita koko ikäni. Jos jonkun kanssa onkin vähän tiukemmin vaihdeltu sanoja, on asian selvittyä yleensä suhde ollut seesteinen...

Elämäntehtävänsä tuntui olevan naapureiden tarkkailu ja siitä raportointi.

Tonki ja eritteli roskia, raportoi sitten isännöitsijälle mitä kukakin oli heittänyt mihinkin roskikseen.

Eikös tuollainen riko jo yksityisyyden suojaakin??!!

Siis aivan kirjaimellisesti SEINÄhullu; hakkasi joka yö nyrkillä seinään, kun esim. naapurin vauva vähänkään itki. Ja päivisinkin rfummutti, jos meillä vaikka imuroitiin tai naapurin lapset juoksi kotonaan...



Itse se kaheli pomppi kuin norsu kaiket yöt ja häiritsi toisten nukkumista. Onneksi ei enää moista tarvi kärsiä naapurustossa...

Oli ahkerassa käytössä oleva piano, koira ja paljon muitakin iloisesti tepsuttelevia pikkujalkoja. Koira haukkui kotona ikäväänsä päivät pääksytysten. Kun lapset tulivat kotiin, alkoi pallon heittely ja koiran ravaaminen rapuissa. Portaiden kannattimet yhdistyivät elementtiseinän läpi meidän portaisiin, joten tilanne oli ihan sama kuin jos olisivat ravanneet meidän puolella.



Vieraansa parkkeerasivat autonsa kävelytielle meidän makuuhuoneiden ikkunoiden alle, tukkivat samalla meidän kulun etuovelle. Kaasuttelivat sitten aikansa ensin siinä makuuhuoneiden edessä kälätettyään aamukahdelta.



Jos mitään yritti sanoa, nakkelivat vaan niskojaan. Onneksi päästiin pois. Ja myytiin vielä pahemmalle porukalle :)