Mitä virikkeitä siellä päiväkodissa on,

meilläkin lapset 6v ja 4v ovat hoidossa, tosin vain 3-5h/vrk ja hoitopäiviäkin vain 2-3 viikossa. Eli on aikaa lapsille. Ja heidän ollessaan päiväkodissa minä keskityn vauvaan, jota toki hoidan isompien kanssa touhuamisen ohella milloin he eivät ole päiväkodissa.



Väitän, että ihan yhtä tasapainoisia lapsia meilläkin on ja suhde vanhempiin on terveellä pohjalla. Moni samanikäinen lapsi on päiväkodissa 40-45h/vkossa ja meillä lapset ovat ale 15h/vko hoidossa. Kaiken sen muun ajan kanssamme kotona, vietetään LAATUaikaa yhdessä ulkoillen, leikkien, askarrellen, ruokaa laittaen ja kyllä, myös meillä syödään terveellistä kotiruokaa.



Missä siis vika? Kauheaa, taidan päästä hieman helpommalla kuin sinä, koska en mene aamulla TÖIHIN vaan jään kotiin ja hoidan vauvaa.

Mikä tekee sinusta onnellisemman kun kotiäidistä joka saa olla lasten kanssa kokoajan? Vihjailetko siihen ettei kotiäiti voi tarjota lapsille samaa kun sinä? Kerro mitä kotiäiti ei voi tarjota lapsilleen?

Vierailija:

Kysymys kuuluu miksei työssäkäyvä äiti hoitaisi lapsia töiden jälkeen? Eikös ole aika normaalia että kotiäiti hoitaa lapset kotona 24/7 ja työssäkäyvä äiti sitten kun töistä kotiin tulee? Vai kuka ne lapset sit iltapäivällä hoitaisi?

Ihme juttuja. Mikä tekee siitä työssäkäyvästä äidistä niin erikoisen jos se tekee jotain lasten kanssa töitten jälkeen? Eikös se oli aika normaalia olla lasten kanssa ja hoitaa niitä?

JA TOISET PYSTYY VIELÄ TYÖNKI LISÄKS SEN PUOLEN HOITAMAAN,NIIN MIKÄHÄN TOSSA KUVIOSSA MÄTTÄÄ?

42 yritti päteä työssä käynnillään ja väitti että tarjoaa lapsille enemmän kun tämä kotiäiti.

Vierailija:

Mitä virikkeitä siellä päiväkodissa on,

mitä te kotiäidit ette pysty lapsille tarjoamaan,keksimään?

Ihan mielenkiinnosta haluan kuulla kommentteja.

miksi vauva on niin paljon tärkeämpi kuin muut lapset.

mutta taatusti lapsilla on päiväkodissa enemmän virikkeitä kuin mitä olisi mun kanssa kotona. En minä askarrellut enkä jumpannut enkä soittanut tamburiinia lasten kanssa kun olin kotiäitinä eikä käyty joka päivä ulkonakaan, ja mitään kavereita tällä alueella ei ole. Muskarissa käytiin esikoisen kanssa ja perhekerhossa pari kertaa. Haukkukaa vaan :)

ja vielä kun ne kaikki vanhemmatki kokis sen jälleennäkemisen riemun

ilman että jatkuvasti hypitään, jumpataan ja maalaillaan kuin jossain Omon mainoksessa, enimmäkseen aika menee minulla syöttöihin, vaipan vaihtoihin, kotihommiin ja tavalliseen leikkiin lapsen kanssa kuten pallon potkimiseen tai ulkoiluun.

En minä järjestä mitään askartelutuokiota päivittäin klo 13-14 ja äiti-lapsimuskaria klo 17-18. Mä vaan hoidan lastani miettimättä koko ajan viriketarjontaa ja olen ihan hyvä äiti.



Virikkeitä saa koko ajan ihan normaalista elämästä.



Nykyäitiys on niin SUORITUSKESKEISTÄ! Ja kilpailuhenkistä! Ei ihme että äidit ja lapset stressaantuu.

Tilanne on vähän eri, kun lapsia on useampi ja ne on vanhempia. Silloin oikeasti pitää jo järjestää kaikenlaista.

eipä niitä virikkeitä jatkuvasti hoidossakaan ole ,mutta pointti oliki se;että kotona pystytään tarjoamaan yhtälailla virikkeitä ja tekemistä kun siellä kiireen ja hälyn keskellä

Hän on " marttyyri" (ei ole kuollut) joka on kärsinyt meidän tähden.

äitiyslomalla kolmannen kanssa, ei ollut merkkinä siitä, että vauva olisi tärkeämpi. Vaan että isompien tarpeet olivat yhtä tärkeät kuin vauvan!



Ei neljävuotiaalle ja kuusivuotiaalle ole kivaa viettää aika kotona kun äiti vain imettää. Minussa ei ollut kolmannen kanssa riittävästi marttyyriä lähteä huudattamaan talvivauvaa sisätilattomaan puistoon, joten isommat olisivat saaneet olla sisällä koko päivän. Ja viimeinen asia jota kolmannen lapsen kanssa haluaisin tehdä, olisi lähteä jonnekin hemmetin perhekerhoon kuuntelemaan yhden tai kahden lapsen äitien horinoita kun omat lapsenhoitokuviot on jo riittävän selkeät ja oma ote varma.



Ei muuten ole mitään järkeä sanoa irti kahden isomman päivähoitopaikkaa loistopäiväkodissa kun tietää menevänsä töihin (taloudellisista syistä pääosin) heti äitiysvapaiden jälkeen.



Esikoinen hoidettiin työaikajärjestelyin miehen kanssa puoliksi kotona 5-vuotiaaksi (vaikka palasin osa-aikaiseksi heti ä-loman jälkeen, kakkonen 2-vuotiaaksi ja nyt nuorin meni hoitoon 1v3kk iässä. En voi väittää, että kotona pitkään hoidettu esikoiseni olisi sisaruksiaan onnellisempi, sen sijaan esikariaikaansa muistelee suurella ilolla.

olisi tarvinnutkaan äitiyslomasi jälkeen. Eskariinhan se menee.

Vai laittaisitko kuusveen yksin kotiin sen jälkeen kun eskariopetus loppuu?

Taapero (ainakin meidän) on melkein koko ajan meissä kiinni. Nykyään juuri tukahdutetaan sitä lapsen luovuutta kun järjestetään ohjelmaa eikä panosteta vapaaseen leikkiin ja lelut on niin valmiiksipureskeltuja mut joo, se on jo toinen aihe :)



Mutta siis en ole päivähoidon vaan kotihoidon virikkeiden kannalla. Onhan tutkittu, että päivähoidossa olevien lasten stressitaso on iltapäivällä korkeammalla kuin kotihoidossa olevien. Omani menee varmaan n. 2,5-vuotiaana päivähoitoon.



70 tuo on tosi ikävää mitä jotkut kotiäidit tekee kun on ensin " uhrautuneet" niin sitten syyllistää lasta siitä.

T. 67

siinä huomioon otettiin kun ei kokonaan tarvinnut luopua tutusta päiväkodista (sattumoisin samassa _päiväkodissa_ olevaan eskariin tulivat ne samat _päivähoitokaverit_), vaan saivat olla sekä kotona että päiväkodissa. Lisäksi kuopus pääsi sisarustensa perässä samaan tuttuun ja loistavaan päiväkotiin, vaikka alueella on tosi surkea tilanne.

Ja miksi ihmeessä olisin irtisanonut paikat jonkun ihme kotiäiti-ideologian takia kun tiesin, että lainojen maksamiseksi (ihan vaatimaton asunto, ei matkoja, halpa auto tms) töihin oli pakko palata äitiysloman jälkeen?



En minäkään isompaa hoitoon laittanut kun keskimmäinen syntyi, joten kokemusta on ihan riittävästi lasten kotihoidosta. Tilanteet kuitenkin muuttuvat ja esim. nyt kun esikoinen menee kakkoselle, on myös (ei elitistisiä) harrastuksia joiden takia on meidän keskituloisten töissä käytävä. Vai sanonko lahjakkaalle 8-vuotiaalle: " sori, et voi jatkaa soittoharrastustasi sillä pikkusisko on ideologisista syistä pakko hoitaa kotona" . Vai pitäisikö myydä asunto ja muuttaa kaupungin vuokrataloon (kokemuksia on, ei kiitos sitä kasvuympäristöä), vain jotta lapset varmasti voitaisiin hoitaa kotona?.



T:71