Te, joiden lapsi on poikkeuksellisen älykäs / taiteellisesti lahjakas!

On herkkä ollut aina ja rauhallinen, leikkinyt kyllä aika tavanomaisia poikien leikkejä.

On nyt jo koulussa viidellä luokalla ja on edelleenkin älykäs, luokkansa paras.

empatia kyky puuttuu ja esineellistää ihmiset, energia menee matematiikan ratkaisuun joka hetki

Ei todellakaan sosiaalisesti kömpelö putkiaivo!!!

Itseäni välillä ärsyttää, kun meidän lastamme ihmetellään, kun on niin varautunut aluksi, että onpas rauhallinen ja ujo ym. negatiivissävytteistä kummastelua, vaikka hän on meille kaikista ihanin lapsi maan päällä. :)

Joskus saattoi pitää esitelmän päiväkodissa esim. perhosten elämästä tai vastaavasta, muuten ihan tavallinen poika!

Onko ap:n poika sitten erilainen touhuissaan?

Vierailija:

Itseäni välillä ärsyttää, kun meidän lastamme ihmetellään, kun on niin varautunut aluksi, että onpas rauhallinen ja ujo ym. negatiivissävytteistä kummastelua, vaikka hän on meille kaikista ihanin lapsi maan päällä. :)

pienen lapsen piirteistä ei voi todeta yhtään mitään. Toisen luokan keväällä alkaa erot tasoittua (siis kuka lukee ennen koulua tai laskee monimutkaisesti). Neljännellä luokalla vasta jyvät erottuvat akanoista.

Lapseni oli pohdiskeleva, kyseli paljon, laski esineitä, yms. Muut saman ikäiset söivät siinä vaiheessa leluja ja kolisteli niitä :) Oli sosiaalisesti jähmeä, mutta sisaruksen syntymän myötä se on korjaantunut. Todella hellä, empaattinen, kiltti ja valtavan älykäs. Olen hurjan ylpeä hänestä. Samoin kahdesta muusta lapsestani vaikkakaan he eivät atomeita halkaise ;) Miten voi tunteakkaan onnellisuutta kun katselee noita riiteleviä pikku nilviäisiä! Mielestäni on äärimmäisen positiivista että äiti on ylpeä ja onnellinen lapsistaan :)

- 4,5v

- erittäin kiltti ja empaattinen, muut lapset huomioiva, sosiaalisesti älykäs

- piirtänyt 6-vuotiaan tasoisesti jo 2-vuotiaana (mm. neuvolassa todettu)

- erittäin mielikuvitusrikas

- puhe pienestä saakka kuvailevaa ja kertovaa

- valokuvamuisti, näkee asiat tarkasti mielessään & kykenee tosiaan piirtämään yksityiskohdatkin esim. koneesta, jonka on kerran nähnyt

- ymmärtäväinen ja auttavainen

- taivava lego-rakentelija, ymmärtää kolmiulotteisuutta ja avaruuksia

- lueskelee vaikka tuntikausia

- ei KOSKAAN valita tylsyyttä/ tekemisen puutetta



Toisaalta

- niin aito ja tunteikas, että varsinkin isommat lapset saattavat pilkata. vie pehmoleluja puistoon & esittelee niitä rakkaina otuksinaan, jolloin 6v ylöspäin saattavat hymyillä ivallisesti. ei tosin ihmeemmin välitä, vaan pysyy omanlaisenaan.

- katsoo turtleseita jne, muttei pidä niistä samoin kuin vaikka lapsille suunnatuista opetusohjelmista

sosiaalinen ja tykkäsi lukemisesta (olen lukenut hänelle satoja kirjoja).

Ei aina leikkinyt aktiivisesti mutta keksi itselleen roolin vaikka vähän leikin ulkopuolelta.

ex-lapsinero. Olin poikatyttö, ennen yläastetta lähinnä omissa oloissani, mutta sen jälkeen sosiaalisesti aktiivisempi.

Siihen kiinnitettiin jo 2-vuotiaana huomiota. En pitänyt sitä mitenkään ihmejuttuna. Mutta luonne alkoi paljastua pikkuhiljaa, todella ehdoton, ei mikään jees-tyttö, ei niele mitään valmiiksi pureskeltua eikä mene massan mukaan. Nyt aloitti kuvataidelukiossa ja tähtää kuvataideakatemiaan ja on varmaan seuvaara miina äkkijyrkkä, huokaus. Poikkeuksellinen lahjakkuus ei nykyisessä seurassa ole poikkeuksellisista, kaikki taiteellisesti suuntautuneet nuoret ovat hyviä, mutta pk:ssa ja koulussa erottui niin hyvässä kuin pahassa. Olisipa säyseämpi luonne. *huokaus*

mun veljen tyttön on poikkeuksellisen älykäs. Nyt on 16 v ja äo huippuluokkaa.



Hän ei koskaan lapsena hymyillyt, ei edes 1 v. Oli tosi omituinen. Nyt ajattelen, että hänellä oli paljon as-piirteitä.

Eli ilmeisesti olen keskimääräistä älykkäämpi (ei kyllä oikeasti näy juuri missään). Isälläni on myös vastaava äo ja hän on menestynyt työelämässä loistavasti, vaikka akateeminen menestys ei aina ollut kovin kehuttavaa. Oma koulumenestykseni oli ihan ok, mutta mikään huippu en ole ollut koskaan, akateeminen koulutus minulla on ja olen työssä menestynyt ihan hyvin. Mutta tuo äo ei oikeasti arkielämässä välttämättä juuri näy.



Opin puhumaan alle 1-vuotiaana ja 1-vuotiaana puhuin jo pitkiä lauseita monien hämmästykseksi. Luin ja kirjoitin 3-vuotiaasta ja siitä eteenpäin olen viettänyt koko elämäni lähinnä nenä kirjassa. Nytkin, jos saisin valita lukisin lähinnä päivät pitkät. Alle kymmenvuotiaana olin lukenut jo lähes kaikki kirjaston lastenosaston kirjat ja siirryin aikuisten puolelle. Olin äitini mukaan rauhallinen ja " helppo" lapsi. Koulussa menestyin kaikessa mikä vaati lukemista, sanavarastoani ja lukunopeuttani hämmästeltiin ja äidinkieli oli aina 10. Muuten peruskoulussa keskiarvo oli ihan hyvä, ei häikäisevä, 9-9,5 yleensä.

tyttö kulki pitkin lattioita ja pöytien alla ja leikki koiraa. Arvaa pidimmekö häntä omituisena... Ja katsoi monta tuntia päivässä piirretteyjä. Ja piirsi itse.



Heillä oli kotona koiria.

Eli jos lapsenne on musiikillisesti lahjakas, niin alatteko treenauttamaan siitä jotain huippumuusikkoa 5-vuotiaana?

Opin lukemaan itsenäisesti ennen koulun alkua. Koin silloisen tavaamaan opettelun aika turhauttavana. Keskittymiskykyni ja kärsivällisyyteni ei silloin, eikä edelleenkään ole huippua. Selvisin kaikesta helposti.



Musikaalisesti olen täysin lahjaton. Matemaattisesti lahjakas. Kieliä opin helposti. Osin liitän sen matemaattiseen lahjakkuuteen. Oli helppo muodostaa analogioita. Muistini on erinomainen. Joskus alaluokilla sain kiitosta monipuolisesta sanavarastosta. Olin intohimoinen lukija ala-asteella.

Täällä vanhassa ketjussa on joitain piirteitä.

ollenkaan. Muskiaalisuus ja matemaattinen lahjakkuus monesti kulkee tosin käsikädessä.

Matemaattisesti hän on erittäin kyvykäs, ja on tehnyt mm. lukuisia keksintöjä tekniikan saralta jo vuosikymmenien ajan. Arkielämässä matemaattisuus ilmenee mm. ihan ihmeellisen hyvänä päässälaskutaitona.