Lue keskustelun säännöt.
Mitä tapahtuu, jos 16-vuotias jää orvoksi?
24.04.2012 |
Siis sille lapselle, saako jäädä jo omillaan elämään? Kuinka vanhaksi yleensä adoptoidaan? vai joutuuko lastenkotiin?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tsunamiorvot? Kai heille sosiaaliviranomaiset järjesti sijoituspaikan sukulaisten luota.
Ei voi järjestää sijoituspaikkaa sukulaisten luona, mutta sitä voidaan kysyä.
Varmaan tuolla tarkoitettiinkin, että sitä yritettiin järjestää, eli siis ensisijaisesti selvitettiin mahdollisuutta sijoittaa jonkun sukulaisen luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain 21-vuotiaaksi jonkun lapseneläkkeen. Taisi tulla KEVAlta ja se oli joku parisataa per kuukausi
Alkkis-isältä ei jäänyt perintöä kuin nimeksi asti niin tuo lapseneläke sitten auttoi opiskeluaikojen yli.
Eikö tuo lapseneläke ole aika turha?
Alaikäisen orvon asioista ja elatuksesta vastaa kuitenkin aina joku nimetty huoltaja tai sosiaalitoimi.
Alaikäisenä orpona (tai no, puoliorpona) oman kokemuksen kautta voin kertoa että ketään ei kiinnosta auttaa eikä mitään apua saa ellei itse jaksa etsiä ja hakea sitä.
Ja siis samalla olet lapsi, käsittelet vanhemman kuolemaa, et ole ikinä hoitanut mitään aikuisten asioita tai edes tiedä mihin sinulla on oikeuksia tai mitä on edes olemassa. Tilaanteen päällä ollessa sinulla ol
Hyvin monella on vain yksi huoltaja.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti sijoitetaan sukulaisen nurkkiin notkumaan. Vaikka ikänsä puolesta voisi asua yksin niin nuorena koettu vanhempien kuolema on sen verran traumaattista, että ei nuorta voi jättää omilleen.
Miksi halventava "notkumaan", kun seuraavassa lauseessa osoitat ymmärrystä?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä alaikäistä orpoa sosiaalitoimi aina paapoo
"Paapoo". Taas joku käyttää halveksivaa termiä. Mikä vaivaa ihmisiä, jotka ei osoita empatiaa edes alaisenä vanhempansa menettäneelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä alaikäistä orpoa sosiaalitoimi aina paapoo
"Paapoo". Taas joku käyttää halveksivaa termiä. Mikä vaivaa ihmisiä, jotka ei osoita empatiaa edes alaisenä vanhempansa menettäneelle?
Kunpa kaikkien lastensuojelun asiakkaina olevien lasten asioita hoidettaisiin yhtä hyvin kuin orvoksi jääneiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä alaikäistä orpoa sosiaalitoimi aina paapoo
"Paapoo". Taas joku käyttää halveksivaa termiä. Mikä vaivaa ihmisiä, jotka ei osoita empatiaa edes alaisenä vanhempansa menettäneelle?
Paapominen tarkoittaa asioista puolesta huolehtimista, ja sitähän sosiaalitoimi tai lastensuojelu tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain 21-vuotiaaksi jonkun lapseneläkkeen. Taisi tulla KEVAlta ja se oli joku parisataa per kuukausi
Alkkis-isältä ei jäänyt perintöä kuin nimeksi asti niin tuo lapseneläke sitten auttoi opiskeluaikojen yli.
Eikö tuo lapseneläke ole aika turha?
Alaikäisen orvon asioista ja elatuksesta vastaa kuitenkin aina joku nimetty huoltaja tai sosiaalitoimi.
Alaikäisenä orpona (tai no, puoliorpona) oman kokemuksen kautta voin kertoa että ketään ei kiinnosta auttaa eikä mitään apua saa ellei itse jaksa etsiä ja hakea sitä.
Ja siis samalla olet lapsi, käsittelet vanhemman kuolemaa, et ole ikinä hoitanut mitään aikuisten asioita tai edes tiedä mihin sinulla on oikeuksia tai mitä on edes olemassa. Tilaanteen päällä ollessa sinulla ole edes voimavaroja googletella iloisesti että mitä
Ihan samanlaista elämää se on kuule kaikilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain 21-vuotiaaksi jonkun lapseneläkkeen. Taisi tulla KEVAlta ja se oli joku parisataa per kuukausi
Alkkis-isältä ei jäänyt perintöä kuin nimeksi asti niin tuo lapseneläke sitten auttoi opiskeluaikojen yli.
Eikö tuo lapseneläke ole aika turha?
Alaikäisen orvon asioista ja elatuksesta vastaa kuitenkin aina joku nimetty huoltaja tai sosiaalitoimi.
Alaikäisenä orpona (tai no, puoliorpona) oman kokemuksen kautta voin kertoa että ketään ei kiinnosta auttaa eikä mitään apua saa ellei itse jaksa etsiä ja hakea sitä.
Ja siis samalla olet lapsi, käsittelet vanhemman kuolemaa, et ole ikinä hoitanut mitään aikuisten asioita tai edes tiedä mihin sinulla on oikeuksia tai mitä on edes olemassa. Tilaanteen päällä ollessa sinulla ole edes voimavaroja googletella iloisesti että
Siis mikä oli ongelmana?
Ei orvoksi jääneitä yleensä adoptoida vaan etsitään uusi huoltaja. Joissain tapauksissa, lähinnä pienten lasten kohdalla, uusi huoltaja voi hakea adoptiota, jos tämä huoltaja sattuu olemaan esimerkiksi lapsen isä- tai äitipuoli, ja lapsella ja huoltajalla on jo olemassa lapsen ja vanhemman välisen suhteen kaltainen suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri jäi orvoksi 10-vuotiaana, vietiin asumaan vastaanottokotiin missä oli ehkä kuukauden. Kertoi itse joutuneensa johonkin lääkärintarkastukseen ennen kuin pääsi isovanhempiensa luokse asumaan.
Vierailija kirjoitti:
Mites tsunamiorvot? Kai heille sosiaaliviranomaiset järjesti sijoituspaikan sukulaisten luota.
Lehdessä tammikuulta 2005 oli uutinen, orvot sijoitettu sukulaisten hoitoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain 21-vuotiaaksi jonkun lapseneläkkeen. Taisi tulla KEVAlta ja se oli joku parisataa per kuukausi
Alkkis-isältä ei jäänyt perintöä kuin nimeksi asti niin tuo lapseneläke sitten auttoi opiskeluaikojen yli.
Paljonko sait tarkkaan ottaen?
Tästä on jo toistakymmentä vuotta, mutta muistaakseni oli jotain 180-200 euroa kuussa. Oli hyvä apu opiskeluvuosiin mutta ei siis mikään rahasampo. Suoraan sanoen enemmän vitutti katsoa muita opiskelukumppaneita joiden vanhemmat oli muuttoapuna, maalaamassa opiskelijakämppiä, neuvomassa opiskeluissa ja verkostoitumisessa, tuomassa ostoksia ja auttamassa laskuissa ja minulla oli arkullinen mätänevää lihaa jossain hautausmaalla ja lapseneläkkeen roposet vähän
Kaikki sosiaali- ja tukiasiat meni meidän tapauksessa ainakin tosi kliinisesti eli kotiin saapui vain joku virallinen kirje jossa kissan kokoisilla kirjaimilla joku byrokraattinen LAPSENELÄKEPÄÄTÖS ja tilille alkoi tulle kuukausittainen lapseneläke. Mitään oikeaa käytännön tukea tai inhimillisiä yhteydenottoja ei ollut. Kaikki oli tosi byrokraattista, etäistä ja virallista.
t.tuo aikasempi
Minkälaisia yhteydenottoja tai käytännön tukea tarkoitat?
Ei voi järjestää sijoituspaikkaa sukulaisten luona, mutta sitä voidaan kysyä.