Mitä tapahtuu, jos 16-vuotias jää orvoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain 21-vuotiaaksi jonkun lapseneläkkeen. Taisi tulla KEVAlta ja se oli joku parisataa per kuukausi

Alkkis-isältä ei jäänyt perintöä kuin nimeksi asti niin tuo lapseneläke sitten auttoi opiskeluaikojen yli.

Paljonko sait tarkkaan ottaen?

Tästä on jo toistakymmentä vuotta, mutta muistaakseni oli jotain 180-200 euroa kuussa. Oli hyvä apu opiskeluvuosiin mutta ei siis mikään rahasampo. Suoraan sanoen enemmän vitutti katsoa muita opiskelukumppaneita joiden vanhemmat oli muuttoapuna, maalaamassa opiskelijakämppiä, neuvomassa opiskeluissa ja verkostoitumisessa, tuomassa ostoksia ja auttamassa laskuissa ja minulla oli arkullinen mätänevää lihaa jossain hautausmaalla ja lapseneläkkeen roposet vähän taloudellisena turvana. Jeejee.

Eläkkeen määrä lasketaan kuolleen vanhemman palkasta tai eläkekertymästä ja jaetaan myös edunsaajien kesken eli mahdollisen lesken ja muiden lasten kanssa, eli niin monta muuttujaa ettei muiden tilanteista voi päätellä mitään.

Saa elää ihanaa vapaata elämää ilman häiritseviä sukulaisia . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

16-vuotias pärjää kyllä yksinäänkin, mutta tarvitsee opastajan. Tietenkin olisi hyvä, jos voisi asua jonkun sukulaisen luona. Opastusta jäin kaipaamaan, kun 16-vuotiaana aloin hoitaa kotia itselleni, isälleni ja veljelleni.

Eri asia on menettää vanhempansa, kuin etsiä itselleen ja vanhemmalleen kotia.

 

Kuolema on kriisi. Eri tason kriisi kuin asunnon haku.

Suomessa on orvoksi jäänyt alaikäinen päätyy aina sosiaaliviranomaisten huostaan ja sijoitetuksi, joten orvolle on kyllä kaikki turvattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain 21-vuotiaaksi jonkun lapseneläkkeen. Taisi tulla KEVAlta ja se oli joku parisataa per kuukausi

Alkkis-isältä ei jäänyt perintöä kuin nimeksi asti niin tuo lapseneläke sitten auttoi opiskeluaikojen yli.

Paljonko sait tarkkaan ottaen?

Tästä on jo toistakymmentä vuotta, mutta muistaakseni oli jotain 180-200 euroa kuussa. Oli hyvä apu opiskeluvuosiin mutta ei siis mikään rahasampo. Suoraan sanoen enemmän vitutti katsoa muita opiskelukumppaneita joiden vanhemmat oli muuttoapuna, maalaamassa opiskelijakämppiä, neuvomassa opiskeluissa ja verkostoitumisessa, tuomassa ostoksia ja auttamassa laskuissa ja minulla oli arkullinen mätänevää lihaa jossain hautausmaalla ja lapseneläkkeen roposet vähän taloudellisena turvana. Jeejee.

Eläkkeen määrä lasketaan kuolleen vanhemman palkasta tai e

Minkä ikäisenä menetit vanhempasi? Ja olitko täysin orpo? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain 21-vuotiaaksi jonkun lapseneläkkeen. Taisi tulla KEVAlta ja se oli joku parisataa per kuukausi

Alkkis-isältä ei jäänyt perintöä kuin nimeksi asti niin tuo lapseneläke sitten auttoi opiskeluaikojen yli.

Eikö tuo lapseneläke ole aika turha?

Alaikäisen orvon asioista ja elatuksesta vastaa kuitenkin aina joku nimetty huoltaja tai sosiaalitoimi.

Alaikäisenä orpona (tai no, puoliorpona) oman kokemuksen kautta voin kertoa että ketään ei kiinnosta auttaa eikä mitään apua saa ellei itse jaksa etsiä ja hakea sitä.

Ja siis samalla olet lapsi, käsittelet vanhemman kuolemaa, et ole ikinä hoitanut mitään aikuisten asioita tai edes tiedä mihin sinulla on oikeuksia tai mitä on edes olemassa. Tilaanteen päällä ollessa sinulla ole edes voimavaroja googletella iloisesti että mitä kaikkea olisikaan olemassa kun todellakin siinä surun keskellä elämä jatkuu, kouluun pitäisi mennä, harrastukset jatkuu, ensi viikolla bilsan koe, ainiin viikonloppuna vanhemman hautajaiset, et jaksa nousta sängystä mutta kouluun on mentävä, pitää miettiä ylppärikokeiden arvosanoja, pitää valita opintosuunta, muuttaa omilleen jne jne jne. 

Paska nakki. Toivottavasti aloittaja ei suunnittele kippaavansa tätä oman lapsensa hartioille.

t.tuo aikaisempi

Ystäväni jäi orvoksi lukion ensimmäisellä luokalla 16-vuotiaana. Isovanhemmista tuli viralliset huoltajat, mutta kaverini jäi asumaan itsekseen kerrostaloasuntoon, jossa oli siis kasvanut ja jonka peri vanhempien kuollessa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain 21-vuotiaaksi jonkun lapseneläkkeen. Taisi tulla KEVAlta ja se oli joku parisataa per kuukausi

Alkkis-isältä ei jäänyt perintöä kuin nimeksi asti niin tuo lapseneläke sitten auttoi opiskeluaikojen yli.

Paljonko sait tarkkaan ottaen?

Tästä on jo toistakymmentä vuotta, mutta muistaakseni oli jotain 180-200 euroa kuussa. Oli hyvä apu opiskeluvuosiin mutta ei siis mikään rahasampo. Suoraan sanoen enemmän vitutti katsoa muita opiskelukumppaneita joiden vanhemmat oli muuttoapuna, maalaamassa opiskelijakämppiä, neuvomassa opiskeluissa ja verkostoitumisessa, tuomassa ostoksia ja auttamassa laskuissa ja minulla oli arkullinen mätänevää lihaa jossain hautausmaalla ja lapseneläkkeen roposet vähän taloudellisena turvana. Jeejee.

Eläkkeen

Lukiolainen. Tapahtuneen jälkeen toista vanhempaa ei kiinnostanut kuin tarjota katto pään päälle ja heti 18-vuotiaana lähdin omilleni.

Täysorvolla tilanne varmaan erilainen. Jos molemmat vanhemmat olisi kuollut, luulen että olisin päätynyt kai pariksi vuodeksi sukulaisten luokse.

Kaikki sosiaali- ja tukiasiat meni meidän tapauksessa ainakin tosi kliinisesti eli kotiin saapui vain joku virallinen kirje jossa kissan kokoisilla kirjaimilla joku byrokraattinen LAPSENELÄKEPÄÄTÖS ja tilille alkoi tulle kuukausittainen lapseneläke. Mitään oikeaa käytännön tukea tai inhimillisiä yhteydenottoja ei ollut. Kaikki oli tosi byrokraattista, etäistä ja virallista.

t.tuo aikasempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain 21-vuotiaaksi jonkun lapseneläkkeen. Taisi tulla KEVAlta ja se oli joku parisataa per kuukausi

Alkkis-isältä ei jäänyt perintöä kuin nimeksi asti niin tuo lapseneläke sitten auttoi opiskeluaikojen yli.

Eikö tuo lapseneläke ole aika turha?

Alaikäisen orvon asioista ja elatuksesta vastaa kuitenkin aina joku nimetty huoltaja tai sosiaalitoimi.

Alaikäisenä orpona (tai no, puoliorpona) oman kokemuksen kautta voin kertoa että ketään ei kiinnosta auttaa eikä mitään apua saa ellei itse jaksa etsiä ja hakea sitä.

Ja siis samalla olet lapsi, käsittelet vanhemman kuolemaa, et ole ikinä hoitanut mitään aikuisten asioita tai edes tiedä mihin sinulla on oikeuksia tai mitä on edes olemassa. Tilaanteen päällä ollessa sinulla ole edes voimavaroja googletella iloisesti että mitä

Orpo ja puoliorpohan ovat täysin eri asioita. Orvoksi jäänyt tarvii uuden huoltajan, sillä toisen vanhempansa menettäneellä on oletettavasti joku olemassa oleva huoltaja joka hoitaa asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain 21-vuotiaaksi jonkun lapseneläkkeen. Taisi tulla KEVAlta ja se oli joku parisataa per kuukausi

Alkkis-isältä ei jäänyt perintöä kuin nimeksi asti niin tuo lapseneläke sitten auttoi opiskeluaikojen yli.

Paljonko sait tarkkaan ottaen?

Tästä on jo toistakymmentä vuotta, mutta muistaakseni oli jotain 180-200 euroa kuussa. Oli hyvä apu opiskeluvuosiin mutta ei siis mikään rahasampo. Suoraan sanoen enemmän vitutti katsoa muita opiskelukumppaneita joiden vanhemmat oli muuttoapuna, maalaamassa opiskelijakämppiä, neuvomassa opiskeluissa ja verkostoitumisessa, tuomassa ostoksia ja auttamassa laskuissa ja minulla oli arkullinen mätänevää lihaa jossain hautausmaalla ja lapseneläkkeen roposet vähän

Lukiolainen. Tapahtuneen jälkeen toista vanhempaa ei kiinnostanut kuin tarjota katto pään päälle ja heti 18-vuotiaana lähdin omilleni.

Täysorvolla tilanne varmaan erilainen. Jos molemmat vanhemmat olisi kuollut, luulen että olisin päätynyt kai pariksi vuodeksi sukulaisten luokse.

Kaikki sosiaali- ja tukiasiat meni meidän tapauksessa ainakin tosi kliinisesti eli kotiin saapui vain joku virallinen kirje jossa kissan kokoisilla kirjaimilla joku byrokraattinen LAPSENELÄKEPÄÄTÖS ja tilille alkoi tulle kuukausittainen lapseneläke. Mitään oikeaa käytännön tukea tai inhimillisiä yhteydenottoja ei ollut. Kaikki oli tosi byrokraattista, etäistä ja virallista.

t.tuo aikasempi

Millaista apua tai tukea sitten olisi pitänyt olla ja mistä taholta?

Niinhän tuo menee aina samalla rutiinilla, kaikkien kuolemien kohdalla

Isäni ja hänen vaimonsa kuolivat kun olin 14v ja siskoni saman ikäinen. Minulla siis on eri äiti kuin siskolla, joten minusta ei tullut orpoa mutta siskosta tuli. Hän muutti isovanhemmilleen jotka toimivat huoltajina. Isän perheen talo myytiin, vaikka sisko ei olisi halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain 21-vuotiaaksi jonkun lapseneläkkeen. Taisi tulla KEVAlta ja se oli joku parisataa per kuukausi

Alkkis-isältä ei jäänyt perintöä kuin nimeksi asti niin tuo lapseneläke sitten auttoi opiskeluaikojen yli.

Paljonko sait tarkkaan ottaen?

Tästä on jo toistakymmentä vuotta, mutta muistaakseni oli jotain 180-200 euroa kuussa. Oli hyvä apu opiskeluvuosiin mutta ei siis mikään rahasampo. Suoraan sanoen enemmän vitutti katsoa muita opiskelukumppaneita joiden vanhemmat oli muuttoapuna, maalaamassa opiskelijakämppiä, neuvomassa opiskeluissa ja verkostoitumisessa, tuomassa ostoksia ja auttamassa laskuissa ja minulla oli arkullinen mätänevää lihaa jossain hautausmaalla ja lapseneläkkeen roposet vähän taloudellisena turvana. Jeejee.

Eläkkeen määrä lasketaan kuolleen vanhemman palkasta tai e

Mutta et ollutkaan orpo 

Vierailija kirjoitti:

Saa elää ihanaa vapaata elämää ilman häiritseviä sukulaisia . 

Oikeastaan päinvastoin. On tapaamisia sosiaalitoimen ja lastensuojelun kanssa ja erilaisia selvittelyjä siitä voidaanko sijoitusta jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

ensisijaisesti yritetään saada huoltajaksi joku lähisukulaisista. Tuon ikäinen voi jäädä asumaan jo yksinkin mikäli haluaa ja koetaan että selviää siitä.

ei voi. on alaikäinen. sukulaisijoitusta kysytään. sijaisperhettä haetaan.  lapset eivät asu yksin. eikä olisi valmiuksia hoitaa kaikkea elämiseen liittyvää,laskut, siivoukset, tietomäärä rajallinen jo ihan miten solmitaan sopimuksia, vakuutuksia,,itsekin vielä teini. hyvä,että täysi-ikäisellä vielä tieto-taidot selviytyä elämisestä. tarvitsee ihan  opetusta ja elämänhallintaopetusta. viranomainen hoitaa lapselle sijoituksen heti. 

Vierailija kirjoitti:

ja isä löysi uuden naisen ja jätti 14v pojan ja 16v tytön keskenään asumaan, sillä 'osashan ne peruoita keittää'.

Siis mun mielestä täysin vastuutonta.

lasu

Täähän on jo hitoksen vanha ketju. Mun ystävä jäi just 16v orvoksi. Lähisukulaisesta tuli huoltaja ja jäi asumaan itseksern. Heillä o  kyllä laaja suku, aina joku kävi katsomassa miten menee.

Vierailija kirjoitti:

voiko jäädä täysi-ikäisten sisarustensa kanssa yhdessä asumaan?

Voi tilanteesta riippuen. 

Vierailija kirjoitti:

Itse sain 21-vuotiaaksi jonkun lapseneläkkeen. Taisi tulla KEVAlta ja se oli joku parisataa per kuukausi

Alkkis-isältä ei jäänyt perintöä kuin nimeksi asti niin tuo lapseneläke sitten auttoi opiskeluaikojen yli.

Veljeni isä kuoli kun veli oli lapsi ja ilmeisesti hänkin sitten sai jotain lapseneläkettä. Mutta sen tiedän myös, että vakuutuksesta sai jonkun summan, koska kyseessä oli työikäisenä kuollut, isäpuoli kuoli viisikymppisenä.

Mites tsunamiorvot? Kai heille sosiaaliviranomaiset järjesti sijoituspaikan sukulaisten luota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain 21-vuotiaaksi jonkun lapseneläkkeen. Taisi tulla KEVAlta ja se oli joku parisataa per kuukausi

Alkkis-isältä ei jäänyt perintöä kuin nimeksi asti niin tuo lapseneläke sitten auttoi opiskeluaikojen yli.

Eikö tuo lapseneläke ole aika turha?

Alaikäisen orvon asioista ja elatuksesta vastaa kuitenkin aina joku nimetty huoltaja tai sosiaalitoimi.

Alaikäisenä orpona (tai no, puoliorpona) oman kokemuksen kautta voin kertoa että ketään ei kiinnosta auttaa eikä mitään apua saa ellei itse jaksa etsiä ja hakea sitä.

Ja siis samalla olet lapsi, käsittelet vanhemman kuolemaa, et ole ikinä hoitanut mitään aikuisten asioita tai edes tiedä mihin sinulla on oikeuksia tai mitä on edes olemassa. Tilaanteen päällä ollessa sinulla ole edes voimavaroja googletella iloisesti että mitä

Puoliorpona vastuussa onkin se toinen vanhempi

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni jäi orvoksi lukion ensimmäisellä luokalla 16-vuotiaana. Isovanhemmista tuli viralliset huoltajat, mutta kaverini jäi asumaan itsekseen kerrostaloasuntoon, jossa oli siis kasvanut ja jonka peri vanhempien kuollessa.  

Ainahan tämä ei ole mahdollista