Kristiillisestä taustasta kysymys

Interpedian Etelä-Afrikka kontakti Abba Adoptions edellyttää hakijoilta kristillistä vakaumusta ja sitä ilmentäviä elämäntapoja, joskaan esim, evakelis-luterilaiseen kirkkoon ei tarvitse kuulua.



Nykyään ei kuitenkaan vaadita kirjetta hakijoiden seurakunnasta, vaan hakijat kertovat itse kristillisyydestään esim. Abballe lähetettävässä henkilökohtaisessa kirjeessa tai profiilissa, jossa kerrotaan omasta elämästä.



Käytännössä minusta vaatimus tarkoittaa sitä, että on jollain tasolla mukana kristillisessä toiminnassa ja elää kristillisten arvojen mukaan, esimerkiksi kunnioittaa lähimmäistään jne. Kristilliset tavat näkyvät esimerkiksi kirkollisten juhlapyhien, kuten joulun ja pääsiäisen vietossa ja esimerkiksi kirkollisessa vihkimisessä. Minusta kristillinen vakaumus saattaa näky esim. siinä , että on otettu seurakunnan jäseneksi (kaste), ja on tunnustanut kirstillisen uskonsa (konfirmaatio) ei se minusta sen kummallisempia vaadi! Ja tietenkin kannattaa tuoda hakupapareissaan esille, että uskoo Jumalaan. Usko voi käytännössä ilmetä niin monella tavalla, kuten hiljentymisenä luonnossa jne. Välttämättä ei siis tarvitse olla aktiivisesti mukana jossain kirkollisessa toiminnassa. Sydämen usko on tärkeämpi kuin todistukset uskosta, näin minusta Abba nykyään ajattelee. Eli hakijat saavat itse kertoa aka vapaasti uskon merkityksestä... Eli kyllä uskoisin teidän ihan hyvin kelpaavan!!!



Etiopian kohdalla tälläisiä toiveista hakijoiden suhteen ei ole eli ei vaatimusta kirstillisesta vakaumuksesta.



Huh, toivottavasti musta oli teille apua...!

Minä toivoinkin asian noin olevan, etteivät vaatisi kirkolta mitään selvitystä, koska siinä tapauksessa mahdollisuutemme olisivat kaiketi aika pienet, sillä emme ole mukana missään kirkollisessa toiminnassa. Olemme normaalisti käyneet rippikoulun, olemme kirkossa vihityt ja vietämme esim. joulun, pääsiäisen, mutta niinkuin jo aiemmin kirjoitin mitään yliuskonnollisa emme ole.

Mutta aika arvolatautuneita käsitteitä käytät käytät, Kissansilmä: himouskovainen ja yliuskonnollinen (mitä edes on " yli" uskonnollisuus? Voiko joku sitten olla aliuskonnollinen?).



Jonkun mielestä tämä voi mennä ohi aiheen, mutta päädyin kuitenkin kirjoittamaan: haluaisin herättää pohdiskelemaan, mikä on asenteesi uskoviin kristittyihin, näihin mainitsemiisi " himo" - ja " yli" uskonnollisiin?



Tämä vain senkin takia, että asennettaan ja suhdettaan uskovaisiin kannattaa pohtia adoptioprosessin aikana senkin takia, että asenteesi vaikuttaa aikanaan lapseennekin. Eikö siinä ole mitään ristiriitaa, että haluaa kristilliseltä palveluntuottajalta lapsen, mutta ehkä kuitenkin suhtautuu nuivasti uskovaisiin? Ehkä lapsen biologinen äiti on juuri tällainen mainitsemasi " himo" uskovainen ja toivoisi, ettei lapselle kauhean nurjaa asennetta opetettaisi kotona?

Minä kysyin aikoinani tuota suunnilleen samaa asiaa Interpediasta, ja kyllä sieltäkin sanottiin ihan näillä sanoilla, että " himouskovainen ei tarvitse olla" . Ihan on minusta vaan sellaista huoletonta puhekielenkäyttöä, ei sen kummempaa.

Toisten mielestä ' neekeri' ja ' mustalainen' on huoletonta kielenkäyttöä, toisten mielestä ei (juuri oli keskustelua siitä yhden tutun kanssa). Minun korvaani nuo särähtävät, ei voi mitään. " Himo" - ja " yli" -liitteet kun antavat kovin kielteisen kuvan...



Kunhan vain pohdin ja toin esiin mietteeni.

Suomen kielen perussanakirjassa todettu halventaviksi ilmaisuiksi, himo- ja yli- ei.

... kuin Fionara. Varsinkin sana " himouskovainen" kuulostaa kyllä melko epämiellyttävältä. On aika outoa, jos itseään uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomana mainostava Interpediakin käyttää tällaista termiä. Kyse on sentään henkilökohtaisesta vakaumuksesta ja Ip haluaa varmaan palvella yhtä lailla sekä " himouskovaisia" että " himoateisteja" ja kaikkia siltä väliltä.

Joo, en tiedä. Minusta tuntuu välillä, että adoptio on samaa kuin sanoista saivartelua. Kun jonnekin ne turhaumat on pakko purkaa.



Jos oikeasti on kyse perheen kannalta tärkeästä asiasta, kuten meillä kuopusta adoptoidessa oli, otin tietty selvää eri kohdemaavaihtoehdoista, koska silloin Etelä-Afrikka oli juuri tullut.



Jotta varmasti siinä puhelinkeskustelussa olisimme ymmärtäneet toisiamme, minusta (ja selvästikin myös palvelunantajasta) oli tärkeintä käyttää mahdollisimman selkeitä (jopa ehkä sitten teidän mielestänne yliampuvia) termejä ja saada itse _asiaan_ selvyys.



Samasta oli epäilemättä täälläkin nyt kyse. Jotta varmasti oltaisiin suunnilleen samalla skaalalla, käytetään sanoja, jotka ainakin selvästi eroavat toisistaan. Minusta himouskovainen on hyvä sana kuvaamaan itse _asiaa_, ei sen kummempaa. Se kertoo ihan saman nyanssieron kuin liikkuja/himoliikkuja - kuinka paljon perheessä arvostetaan ja käytetään aikaa tiettyyn asiaan. Ei muuta.



Olennaista on se, että täällä kysyjä tietää missä liikutaan ja minä sain aikoinani tietää, missä meidän perhe menee. Ei muuta.



Enkä aio seuraavaksi alkaa kinata siitä, voidaanko urheilu ja uskonto rinnastaa jne. Ei ole aikaa.

enkä kokenut tuota loukkaavana ollenkaan :O) Eli tärkeintä Abballa on ns. sydämen usko, kuten Suvina jo totesikin. Kirkossakäyntikertoja ei tarvitse erikseen listata :O)



E-Afrikka on hyvin kristillinen maa kaikenkaikkiaan ja bioäidille on usein tosiaan tärkeää, että perhe, johon lapsi lapseksi menee, on kristillinen ja uskoo Jumalaan.



Uskoaan voi tuoda esiin monin tavoin mm. profiilissa, usko on jokaiselle niin hlökohtainenkin asia, että ei kai siitä voi oikein mitään " ohjeistusta" antaa.



Mary, 2 lasta E-Afrikasta

että epävarmuutta näissä asioissa lisää monen kohdalla juuri se, että uskoon suhtaudutaan monesti niin kovin vakavasti ja ryppyotsaisesti, vaikka uskohan on iloinen asia :O) Eli meinaan vaan, että vaikka minua joku sanoisi " himouskovaiseksi" niin olisin siitä vain lähinnä huvittuneesti ylpeä :O) ja voisin vitsailla niin itsekin, vaikka Jumalaan uskonkin.

Minä ajattelin vain mainita asiasta ja herättää pohdiskelemaan - mutta katsoinpa sitten minäkin nuo sanat perussanakirjasta. Vaikka sinänsä mielestäni asiaa voisi alkaa mielessään pohtia ihan vain sen takia, että joku ilmoittaa kokevansa sanan loukkaavana (tästä minulla ja ystävälläni oli pitkä keskustelu: hänelle kun ' neekeri' on neutraali sana, ja minä taas yritin vängätä, että ei kannattaisi käyttää, koska se voi loukata jotakin - siitäkin huolimatta, ettet _tarkoita_ pahaa).



Ja sanakirjassahan oli nuo mainitsemani sanat kuvattu kuten olin itsekin arvellut: Neekeri-sanasta mainittiin, että se on joidenkin mielestä halventava (ei siis kaikkien). ' Mustalainen' oli ihan neutraali sana. ' Himouskovaista' sanakirjasta ei tietenkään löytynyt - vaan eivätpä ne ' himo' -sanan konnotaatiot kovin myönteisiä ole... Yli-liitteeseen puolestaan liittyy aika olennaisesti oletus, että jotakin on liikaa (vrt. " liian" uskovainen).



marymcwave: toki himouskovainen voi olla myös hauska ilmaisu, JOS tilanne on sellainen, että siihen liittyy huumoria. Siinäkin on eroa, sanooko uskovainen itseironisesti olevansa tällainen " himari" vai sanooko sen joku muu halveksivasti. Esim. homoystäväni saattaa joskus sanoa, että kato nyt, tossakin tollainen v**un hinttari. Mukana melkoinen annos itseironiaa. Vaan jos minä menisin sanomaan noin, niin eipä kuulostaisi kovin kauniilta ei... :)