Lapset päiväkotiin, äiti paniikissa=)

Juuri tuolla toisessa pinossa ihmettelin, miksi päiväkotia aina kauhistellaan etukäteen!? No niin tein minäkin, ainakin vähän, kunnes poikamme silloin 10,5kk aloitti osa-aikaisen hoidon. Alkuun poika oli tietty ihmeissään, että mihin se äiti lähti. Ensimmäisinä päivinä ei itkenyt yhtään, mutta seuraavina viikkoina hieman, kunnes tottui menoon ja tutustui kaikkiin hoitajiin. Yhteen hoitajaan poika rakastui silmittömästi ja tämä kyseinen hoitaja olikin sitten paljon poikamme kanssa.



Tärkeintä hoidossa on mielestäni avoimuus vanhempien ja hoitajien kesken niin, että myös huolista voidaan puhua. Kannattaa kysellä aloituskeskustelussa kaikki mieltä askarruttavat asiat ja sitten myöhemmin kannattaa varata aikaa lapsia hakiessa tai viedessä niin, että ehdit keskustellä lapsiesi pärjäämisestä. Hoitajat ovat tyytyväisiä siihen, että heidän työstään ollaan kiinnostuneita ja annetaan vastuuta. Näinhän saadaan tyytyväisiä työntekijöitä kaikissa työpaikoissa.



Meidän päiväkodissa annettiin korviketta pojallemme, muut joivat tavallista maitoa. Poikamme oli siis ylivoimaisesti nuorin. Ruoka oli jo heti alkuun tavallista ja itseäni vähän huoletti suolan määrä, mutta työntekijät sanoivat ruuan olevan vähäsuolaista, lapsillehan sitä muutenkin tarjotaan. Muutenkin hoidossa otettiin huomioon erityispiirteet, mitä vielä kävelemätön ja ei kaikkeen ruokaan tottumaton lapsi tarvitsee. Meillä nukutettiin ulkona, kun itse olin niin tehnyt. Minusta tuntuu, että palvelu on meidän päiväkodissa ollut erinomaista luokkaa ja toivon, että vanhemmat osaisivat myös vaatia lapsilleen hyvää palvelua.



Poikamme on erittäin vilkas ja tarvitsee paljon virikkeitä, mutta myös paljon unta vastapainoksi. Välillä on ollut vaikeuksia pojan väsymyksen kanssa, koska ei malta nukkua tarpeeksi hoidossa. Olemmekin sitten vapaapäivinä rauhoittaneet tilanteen niin, että poika saa nukkua milloin nukuttaa... eikä juuri lähdetä mihinkään erityisemmin touhottamaan.



No tässä muutamia piirteitä meidän hoidosta ja voin luvata, että teillä alkaa mennä oikein hyvin. Lapset ovat erittäin sopeutuvia ja kannattaa tietenkin tarkkailla koko ajan ettei joku asia mene yli. Niinkuin meillä on välillä ollut tuon riittävän unene kanssa. Alkuun lapset varmasti protestoivat ja kiukettelevat sinulle päivän jälkeen, mutta nopeasti he jo vapaapäivinä kyselevät, että eikö tänään pääsekään päiväkotiin. Ja uskoisin, että tuo sinun 3.v jo nauttii myös uusista kavereista.



lehvä

Kertokaa ihmeessä lisää myös muut.

Minulla ei ole lainkaan epäilyksiä siitä, etteikö hoitajat osaa tehdä työtään, koska tiedän heidän olevan hyviä lasten kanssa. Jotenkin on vain vaikeaa viedä juuri omat lapset päivähoitoon, kun itsellä on tietyt ruutinit ym. Varsinkin pienempi on aika vaativa tapaus, mikä saattaa vaatia hoitajilta paljon.

Eniten kuitenkin mietityttää se, miten lapset sopeutuvat hoitopaikkaan. Tiedän, että 3v tyttö kaipaa leikkikavereita, mutta aina jos pitää jäädä hoitoon (kuten esim. kerhoon) niin joka kerta sinne jäädään itkun kera ja nyt pelkään sitä, että molemmat lapset itkevät joka päivä, kun joudun lähtemään. Onko jollekin käynyt niin ja kuinka olette tilanteessa toimineet? Kauanko teillä kesti kunnes tilanne rauhoittui?

Hyvä tietää, että antavat korviketta päiväkodissa...

Olen koko ajan puhunut päiväkodista, mutta lapset ovat siis menossa ryhmikseen. Kuinka turvalliseksi olette kokeneet pihan hoitopaikassa, joka on ilman aitaa???

Mulle tulee koko ajan lisää kysymyksiä=)

Itselläni myös vauva menossa hoitoon lokakuussa, jolloin ikää alle 1 v. Joten omakohtaisia kokemuksia en osaa antaa, mutta olen työskennellyt itse ryhmiksessä muutamana kesänä ja sen verran voin lohduttaa, että vaikka lapsi jäisi itkemään, niin useimmiten se loppuu kun äiti on oven takanaan kiinni pistänyt! Toki muistan että joskus itkettiin vähän pidempään, mutta yli puolta tuntia ei kukaan itkenyt ja usein itkut loppuu kun näkee muiden leikkivän ympärillä! Turvallisin mielin aion viedä itsekin lapseni hoitoon, vaikkakin samanlaiset kysymykset pyörii täälläkin mielessä... Tällä hetkellä totutellaan jo normaaliin puuroon...

Hei!



Sen verran voin lisätä tuohon ruoka-asiaan. Ainakin kaikissa paikoissa, joissa itse olen työskennellyt (ja niitä on paljon) lapselle tilataan erikseen vauvan ruoka, joka on soseutettu ja kokonaan suolaton yhteen ikävuoteen asti, sen jälkeen siirrytään syömään samaa ruokaa kuin muut kaverit!



Ja hyvin se lähtee menemään, vaikka äitiä hieman jännittäisi. Monesti päivähoidon aloitus on vanhemmille paljon vaikeampaa kuin lapsille. Lapsethan kuitenkin yleensä tottuvat uuteen tilanteeseen nopsasti! Ja tosiaan kun saa leikkikavereita, ikäväkin unohtuu äkkiä!



tsemppiä ja reipasta hoitomieltä toivottaapi Hessunen

Mietinkin juuri äsken taas tuota nuoremman neidin ruokailua ja on helpottavaa kuulla, että vauvalle tilataan oma ruoka joka on soseutettu. Tosin kyllä meillä jo aika hyvin syödään kokkareitakin 6:lla hampaalla, mutta se on kyllä aika paljon ruoasta kiinni.

Mietin myös, että miten ihmeessä muistan ikinä kertoa kaikki tärkeät asiat, mitkä liittyy tyttöjen hoitoon; unohdan kuitenkin jotakin ja sit harmittaa. Mutta onneksi on puhelimet keksitty ja jokaisella on kuitenkin omat systeeminsä tehdä.

Mies pitää mua ihan hassuna, kun tällä tavalla hermoilen tulevaa, koska tytöt on aika usein ollut kyllä hoidossa. Ainoa vaan, että hoitajina on ollut omat mummut, joten he ovat tottuneet tyttöjen juttuihin.

Miten muuten hoitopaikoissa tykätään, jos vanhemmat alkuaikoina soittelee ja kysyy miten menee? Vai onko parempi jättää tekemättä..Kyllähän se päivärytmiä heilläkin vähän sekoittaa jos sinne koko ajan soittelee.

Miten mä olen näin hermostunut tästä asiasta, kun normaalisti olen niin rauhallinen=)



Kiitos kaikille jo vastanneille...Kyllä tämä tästä helpottaa; on itseasiassa jo helpottanut, kun olen lukenut vastauksia.

sinne koko ajan kannata soitella, voihan sinne akana päivänä soittaa ja tokanakin että miten lähtenyt sujumaan päivät mutta sitten jättää heidätkin tekemään töitä, ainahan siellä yksi hoitaja vähemmän lasten kanssa jos puhelimes joutuu olla=)

oisko sulla mahdollista viedä ekana ja tokana päivänä tai vaikka viikoksiskin lapset vaan puolipäiväsesti eli ennen kun sulla alkaa työt, silloin ei ikävä yllättäs moneksikaan tuntiin ja pehmeä lasku hoidolle kun ei heti joudu olla 8 tuntia tai kuinka pitkää päivää teetkään. ja varmaan se enemmän niin on että vanhemmät ikävöi lasta enempi ja lapsi, ainaki varmaa esikoisesi kohdalla, pienempi saattaa kaivata tuttua vanhempaansa, mutta hyvä kun ovat jo olleet hoidossa mummoilla. olettehan käyneet tutustumassa päiväkotiin yhdessä lasten kanssa, jotta näet niiden päiväruttinin ja voit jo ennen hoitoon menoa totuuttaa kotona lapsia siihen, nukkumiset ja syömiset suht samoihin aikoihin, ja eskoinenkin näkisi tulevia hoitotätejä...?

Eli ryhmis on uusi ja toiminta alkaa vasta silloin syksyllä, kun lasten pitää aloittaa siellä. Sain nyt miehen lupaamaan, että se käy lasten kanssa muutamana päivänä harjoittelemassa ja sit yritetään saada lomitettua työmme niin, että mies pystyisi hakemaan tytöt aikaisemmin ja menee jatkamaan töitä sitten, kun tulen itse kotiin. Siinä ei kyllä kauheasti ehdi harjoittelua tulla, mutta se on paras mitä saan aikaiseksi.

Vanhempi tyttö on kyllä ihan innoissaan, joten taitaa tämä enemmän äitiä jännittää=)

... eilen illalla kysymykset päässä pyörin enkä millään meinannu unta saada vaikka vasta marraskuussa vien hoitoon. Kaveri on silloin 1,3v ja tuntuu jotenkin pahalle viedä sen ikästä vieraalle hoitoon. Taidan olla pikkusen pöljä mutta tuntuu että joutuisin antamaan lapseni pois kokonaan vaikka vaan 2.5h-8h onkin hoidossa /pvä.

Onko millaista eroa perhepäivä ja ryhmiksen välillä?Pitäs ihan justa hakea enkä tiedä kumpaa hakisin?Tarhaa ajattelin vasta kun on isompi.

SurinaS

Meidän tyttö aloitti 1,5 vuotiaana ryhmiksessä ja se meni kyllä tosi hyvin. Itkeskelin ensimmäiset työpäivät itse, sen verran koville otti tuo luopuminen. Mutta kun tajusin miten ihanaan paikkaan on päässyt ja siellä viihtyy, relasin itsekin. Tyttö itkeskeli hiukan ekoina päivinä aamulla, mutta se kuulemma loppui muutamassa minuutissa ja meni moikkaamaan kavereita. Oppi nopeasti syömään hienosti itse, käymään potalla, puhumaan enemmän ja välittämään kavereista ja hoitotädeistä. Jotain kivaa siellä askarrellaan koko ajan, tehdään metsäretkiä jne.



Ryhmis on aivan loistava hoitomuoto - sopivasti kavereita, 2-3 hoitajaa joista yleensä aina joku tuttu on paikalla jolloin ei tarvitse vieraista sijaisista kärsiä. Meidän ryhmiksessä on vaan 8 lasta joten tunnelma on hyvin rauhallinen ja hoitoa/esim. päiväunia vaunuissakin pystyttiin räätälöimään lapsen mukaan. Toisaalta nyt taas vanhempana jos ei halua nukkua päiväunia, ei tarvitse. Meinaan kyllä pitää esikon siellä eskariin asti ja hakea kuopuksellemmekin paikkaa sieltä. Voi kun saatais! Perhepäivähoitokin on toki hyvä jos löytyy hyvä hoitaja, oikeastaan aarre! Harmillisesti ite olen vaan monta kertaa kuullut näistäkin hoitajista joilla hoidon taso on aika huonoa, tai vaikka syötetään ranskalaisia, näytetään videoita joka päivä yms. Kun ei ole sitä toista aikuista/esimiestä valvomassa. Ja jos sairastuu perhepäivähoitaja niin sitte joutuu järjestämään hoidon itse tai sitten tulee joku sijainen. Päiväkotikin on varmasti oikeen hyvä vaihtoehto - taas riippuen esim. ryhmän koosta pienillä lapsilla. Kyllä se häly on aikamoista ja huomio vähäistä jos on vaikka 18 lapsen ryhmä ja hoitajia muutama. Ei paljon syliaikaa jää. Mutta kaikissa paikoissa on tietty eroja ja paljon on kiinni niistä ihmisistä joita siellä on. Meillä päivähoidonjohtaja kaupungilla sanoi että harva edes tietää ryhmiksistä kun he eivät niitä mainosta - kaikki kun haluaisivat niihin ja niin vähän mahtuu.



Tuosta aidattomuudesta - varmasti on katottu että homma toimii, mutta aktiivisena vanhempanahan te voisitte vaatia kaupunkia aitaamaan alueen.



Tsemppiä, hienosti se menee! Toivottavasti voit sopia niin että mies vie aamulla niin saat itse parhaat palat kun pääset hakemaan iloista lasta;)

Perhepäivähoidossa joutuu käsittääkseni viemään oman lapsen päiväkotiin ta hankkimaan itse hoitajan, jos vakituinen hoitaja on sairas. Tämä ratkaisi meillä sen, että halusin meidän tytöt ryhmikseen, koska siellä on aina joku tuttu vaikka yksi olisikin sairas.

Olen joiltakin kuullut, että leikkipiha ilman aitaa on aika yleistä nykyään; itseäni hieman mietityttää asia, koska meidän vanhempi tyttö on kyllä välillä hieman liian " itsenäinen" ja lähtee itsekseen kävelylle. Siinä saa hoitajat olla tosi skarppina kun on vielä niin monta lasta yhtä aikaa.